Lue keskustelun säännöt.
Kun se tunne toiseen katoaa.... :(
30.03.2011 |
Elämäni on tällä hetkellä aika solmussa, elän mieheni ja kahden lapsen kanssa. viime aikoina (noin vuosi) on alkanut tuntua, että en enään rakasta miestäni, en enään halua häntä ja välillä tunnen jopa vihaa ja halveksuntaa, kun katson häntä. :( Tuntuu, että se tunne, joka joskus oli on kadonnut, elämän myrkyihin.
Eroa mietin ja olen asiata myös miehelle maininnut, hän ei tunnu oikeen ottavan minua todesta. Välillä tuntuu, että ero olisi myös paras ratkaisu lapsille. Ongelmana tässä vain on se, että olen itse vakavasti sairas, minut leikataan kuukauden päästä ja sen jälkeen toivon mukaan alan toipua.
En tiedä pystyisinkö/ jaksaisinko huolehtia lapsista yksin (2v ja 4v), jos olisin terve niin pystyisin, mutta nyt en ole varma pystynkö siihen tässä terveyden tilanteessani. :( varmaan saisin yksinhuoltajuuden lasten suhteen, koska mieheni on joskus väkivaltainen, on löynyt minua kolme kertaa ja kerran jopa polisit hakivat hänet pois. Suuttuessaan ei osaa hallita itseään. :( Lapsia ei ole lyönyt, mutta on vaikea uskoa, että saisi huoltajuuden väkivalta taustan vuoksi.
Elän nyt tunnemyrskyn keskellä, varmaan osittain tuleva iso leikkaus sekoittaa tunteitani ennestään, mutta on tässä muutakin. Tiedän, että en enään halua elää tuon ihmisen kanssa, en halua tuhlata elämääni hänen laiseensa ihmiseen. En halua, koska en enään rakasta. :(
Jos olisin terve olisin jo muuttanut lasten kanssa pois, mutta en ole terve. mitä minä teen, jatkanko näin ja olen onneton vai uskallanko lähteä? Toisaalta lähteminen tuntuu oikealta, mutta sitten taas ajattelen lapsia, jotka joutuisivat muuttamaan pois kotoa ja lisäksi kestämään äidin ainakin 2 viikon sairaala reissun. Se tuntuu pahalta lapsiani kohtaan, mutta toisaalta tuntuu pahalta myös jatkaa näin. :(
Kommentit (4)
Ap, ota ihan rauhallisesti nyt. Mielesi myllertää, ota aikalisä. Mikään muutoksen tarve ei ole nyt niin akuuttia, että tässä ja nyt tarvitsisi tehdä päätöksiä. Hoida itsesi kuntoon ja vahvaksi ensin, fyysisesti - sitten on henkisen toipumisen aika. Käytä itsekkäästi miehesi apu hyväksesi ja keskity paranemaan leikkauksesta. Tuleva leikkaus ja poissaolosi varmasti pelottaa lapsiasikin, älä sekoita soppaa lisää järkyttämällä koko elämän perustuksia kerralla.
Ole järkevä ja ota asiat rauhassa nyt. Mieti rauhassa mitä teet, tarkkaile miestäsi; onko hän sinulle se kumppani tässä elämäsi myrskyssä, tukeeko hän sinua tässä, haluaako sinulle pelkkää hyvää. Voihan olla, että löydät toipumisesi myötä hänestä jotain uutta, joka saakin sinut haluamaan jatkamaan. Uudenlaisen kumppanuuden, vaikka se palavin rakkaus olisikin hiipunut. Kypsyttele ajatusta, valmistaudu eroprosessiin henkisesti jos se tuntuu oikeimmalta vaihtoehdolta, mutta älä tee mitään hätiköityä.
Kovasti voimia sinulle tähän aikaan ja toipumista sairaudestasi! ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän suhde alkaa normalisoitua arjen keskellä, niin ollaan heti eroamassa. Sit voikin vaihtaa kumppania ja erota sitten siitä, kun huuma on ohi.
Se ON tahdon asia.
Vähän suhde alkaa normalisoitua arjen keskellä, niin ollaan heti eroamassa. Sit voikin vaihtaa kumppania ja erota sitten siitä, kun huuma on ohi.
Se ON tahdon asia.
minä painin samoissa asioissa lähes tulkoon. Minäkin mietin eroa,koska en taida rakastaa miestäni enää. Olemme kylläkin jo kerran eronneet ja asumme erillään vielä,mutta yritämme uudelleen. Erosimme alunperin syistä että mies teki tosi rankkaa henkistä väkivaltaa,joskus "lievää" fyysistäkin". Nyt mies tuntuu muuttuneen ja on ollut todella mukava minua kohtaan ja olemme keskustelleet PALJON, mutta jokin tuntuu puuttuvan, jokin tunne joka m inulla(kaikesta huolimatta) oli ennen eroa. En kunnioita miestäni 100% tekojensa vuoksi ja rakkaus tuntuu vaihtuneen ystävyydeksi.Mieleni vaihtuu jokatoinen pv ja tulen hulluksi kun en osaa päättää,yrittääkkö vielä kovemmin vai luovuttaa. Toisaalta huomaan välillä jo haaveilevani uudesta alusta ja uudesta elämästä,. Sinä voisit sinnitellä leikkauksen yli ja erota sitten? Vai olisiko sinulla sukua auttamassa? Toisaalta 2 viikkoa on lyhyt aika tuleviin muutoksiin verrattuna.