Kulttuuria rakastava lapsiperhe!! Salli mun nauraa, tai ainakin kysyä

Ei mitään Lohengriniä vaan Pähkinänsärkijää jne.



Ja museoissa voi avata esineitä tai teoksia lapsille heitä kiinnostavalla tavalla.

Ei ole kauaa, kun 13-vuotias (jo isompi lapsi siis) halusi ihan ehdottomasti lähteä Kiasmaan. Ehdotteli ja ehdotteli, vaan ei sopinut kyseisenä päivänä muun perheen ohjelmaan. Perustelunsa oli "kun mun niin tekee mieli Kiasmaan" :-). Lähti sitten kaverinsa kanssa toteuttamaan mielitekoaan.



7-vuotias oli tänään aivan tohkeissaan päiväkodin kanssa tehdystä Ateneumin reissusta.



Muutenkin esim. museot kyllä kuuluvat meidän lomiimme. Samoin taidenäyttelyt :).



Samoin oli mun lapsuudessani omassa perheessäni. Lisänä vielä kirkot :), joihin en puolestani ole omia lapsiani raahannut. (Siis kirkot nähtävyytenä.)



Niin ja lapset siis ovat käyneet taidenäyttelyissä ihan pienestä pitäen.

Teokset toki valitaan kohderyhmän mukaan. Viimeisin hitti oli Robin Hood, kohteena 7- ja 11-vuotiaat, jotka lauleskelivat sen (ei normaalin aarian kaltaisia) aarioita jälkikäteen. Plus katsoivat N kertaa telkkarista tulleen näytöksen nauhoituksen. 7 vee vielä halusi näyttää äidillekin pari päivää näytöksestä parhaat palat "istu nyt äiti, nyt tulee tosi hyvä kohta!"

Lapsetkin rakastavat meillä kuvien katsomista ja tekemistä, tanssin katsomista ja tanssimista, esim. Lahden - lähimmän kaupunkimme - kivoja museoita - ja lukemisesta he pitävät myös. Pönötyksestä, joka joskus kulttuuriin liitetään, en pidä itse eivätkä pidä lapseni. Kulttuurilomia emme kuitenkaan harrasta, ellei sellaiseksi lasketa esim. retretissä käymistä kesällä. lapset ovat 0 - 15, tyttö ja poikia.

MIKÄ on kulttuuria? Se ei todellakaan ole mitään taidenäyttelyissä patsastelua, vaan paljon enemmän.



Kulttuuria on näkeminen ja kokeminen. Jos käy vanhassa museo linnassa, voi lasten kanssa katsella vaikka haarniskoja ja miekkoja ja keskustella ritareista. Voi kiivetä torniin ja katsella siellä ampuma-aukkoja ja miettiä kuinka vallihauta on rakennettu ihmetellä laskusiltaa sekä miettiä katapulttia.



Samoin moni lapsi nauttii esim. (nukke)teatteri-esityksistä, ne ovat hauskoja. Samoin myös kultturia on erilaiset lasten konsertit olkoon sitten Tuttiritari tai Hevisaurus kyseessä.



Monissa näyttelyissä on myös lapsille tekemistä ja koettavaa, eli ei tarvitse "vain" katsella vaikkapa tauluja vaan pääsee myös itse luomaan jotain (piirtämään, askartelemaan, esittämään, kokemaan).



Kokemukseni mukaan suurin osa lapsista nauttii kulttuurista, ja on ikävää jos vanhemmat suhtautuvat siihen nihkeästi. Kulttuuri on asia, mitä oppii ymmärtämään sitä enemmän mitä enemmän siihen käyttää aikaa. Ja oleellista on myös se, etteivät kaikki pidä kaikesta. Osa teoksista myös aukenee paremmin toisille, ja osa teoksista ei ehkä aukene joillekin koskaan (eikä tarvitsekaan).



Vaikka ei nauttisi oopperasta tai baletista, niin ne esitykset varmasti suurimman osan mielestä ovat hienoja. Samaan tapaan kun hyvä teatteri esitys: pieni pako todellisuudesta pois (hyvä kirja tai leffa).



Kannattaa mennä avoimin mielin ja ottaa lapset mukaan! :)

Kaksivuotias lapseni ainakin rakastaa hyvin monenmoista kulttuuria. Esimerkiksi vaikka nalle puh sarjakuvia, lastenrunoja, kansanlauluja, lastenteatteria, musisointia. Mielellään katselee kaupungilla patsaita yms.



Ei kulttuuria tarvitse ottaa niin äärimmäisen vakavasti. Sen keskellä me eletään nyky-yhteiskunnassa.



Eiköhän näitä kulttuurilomailijaperheitä löydy aika paljonkin, varmaan vähän erilaisia käsityksiä siitä sopivasta kulttuurista on sitten kylläkin eri perheillä...

ylettömän kultturellista perheestä, emme käyneet esim. museoissa. Paitsi kerran, kun vanhempani lähtivät kanssamme hetken mielijohteesta katsomaan taidenäyttelyä. Muistan yhä kuinka pikkuveljeni parkkeerasi tutti suussa itsensä erään taulun eteen ja istui siinä pitkään haltioituneena tuttiaan lutkuttaen ja tuijotti abstraktia taulua.

Esim. Okoberfestissä voi tutustua baijerilaiseen olutkulttuuriin, ja silloin Münchenista löytää vaikka mitä tekemistä.



Tero

Hyvin ovat lapset viihtyneet ja nauttineet visiiteistä niin linnoihin, museoihin kuin (taide)näyttelyihin. Ja tietysti erilaisesta esittävästä taiteesta tanssista teatteriin, ihmettelen suorastaan, kenen lapsi ei noista nauti?!



Meillä lomaan kuuluu olennaisesti lisäksi paikalliseen ruokakulttuuriin tutustuminen. Sen ymmärrän jos rajoittuneempaa lasta ei ilahduta, mutta meillä lapset ovat kaikkiruokaisia ja nauttivat uusista makuelämyksistä niin kuin me aikuisetkin.

miksi lapsetkin viihtyvät "kaikenmaailman kulttuuririennoissa" on varmaan se, että silloin vietetään aikaa rauhassa koko perheen kesken. Eihän lasten kanssa esimerkiksi museoissa käynti tarkoita sitä, että tärkättyyn paitaan pukeutunut lapsi keskustelee näkemästään pikkurilli pystyssä täydellisellä kirjakielellä.

No millaista ohjelmaa lasten pitäisi sitten rakastaa?



Mä vasta tässä kypsyttelen ensimmäistä lastani, mutta itse olin lapsena kiinnostunut esim. Egyptin historiasta, esihistoriasta ja kuvataiteesta, joten mua sitten vietiin taidenäyttelyihin ja museoihin (jo alle kouluikäisenä). Nauratko tällekin?



Onko niin vaikeaa ymmärtää sitä, että lapsetkin voivat kiinnostua kulttuurista? Näin ensimmäisen opperani 9-vuotiaana ja olin aivan liekeissä.

ym ovat myös kulttuuria btw

ovat luonnostaan uteliaita ja aktiivisia (toivottavasti myös ap:n lapset), miksi taiteet ei kiinnostaisi heitä, kaikenlaisen ihmeellisen näkeminen ja kokeminen? Barcelonassa meidän lapset sai varsinaisen Gaudi-herätyksen, eivät muusta puhuneetkaan moneen kuukauteen :)

Mutta tietysti, lapset voi istuttaa telkkarin ja pelien ääreen ja unohtaa siihen.

lastenkirjatkin ovat kulttuuria. Se on lastemme suosikkikulttuurilaji.....jokapäiväisessä käytössä ja paljon.

Taaperon historiaan suuntautuvista kiinnostuksenkohteista en vielä tiedä, mutta esikoinen pitää historiasta; jaksaa kuunnella ka kierrellä.

Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että tapa jolla asiat lapsille tuodaan, pitää olla sopiva heille. Ei kukaan, siis kukaan, jaksa kuunnella paperinhajuista esitelmää keski-aikaisesta kirkkomusiikista.

Kohta kuusivuotiaana Kiasma on yksi pojan lempipaikoista ja hyödynnämme sunnuntaisin esimerkiksi tennispalatsin museoiden työpajoja. Emma on yksi pojan toiveista aina kun kysytään mitä haluaisi tehdä. TYkkää kyllä myös hevisauruksista ja moottorinjyrinästä ja paukkumaissista. ja painista, uinnista ja jalkapallosta.



Lukee paljon ja hänelle luetaan paljon, tällä hetkellä tatuja ja ja patuja lähinnä ja mauri kunnasta. Tykkää myös konserteista, tanssiteatterista, teatterista ja nukketeatterista. Elokuvat ovat tulleet viimeisinä mukaan ohjelmaamme, poika on käynyt leffoissa kanssamme nyt noin vuoden.



Jotenkin kaupunkilaiselämään kuuluvat nuo "kulttuuririennot" ja niihin poikaa on koko ikänsä kuljetettu varmaan tahtiin kerran viikossa, parhaana kaksi. Siis viety johonkin tapahtumaan/esitykseen/näyttelyyn/työpajaan, jopa mielenosoitukseen :)



Ei me silti "kulttuurilomailla" vaan eletään lomilla samaan tapaan kuin kotonakin, silmät auki ja kokemuksia keräillen :)

tykkää käydä teatterissa, museoissa, konserteissa ja näyttelyissä. Tietty pitää valita millaisia esityksiä menee katsomaan, mutta noin yleisesti ottaen on kiinnostunut. Niin olin kyllä itsekin, muistan edelleen mikä elämys oli käydä 8-vuotiaana Retretissä ja 9-vuotiaana British museumissa :)

Mitäpä jos kokeilisit museokäyntiä lasten kanssa? Tai sitten ihan rehellisesti myönnät, että ei ole sun juttu, mutta älä pistä lasten piikkiin. Ei ne viihdy siellä, missä sä et viihdy. Jos vanhemmilla negatiivinen asenne, niin sehän on selvä, että lapsistakin tylsää...

mutta silti 3-vuotiaamme on sekä Suomen että ulkomaanmatkoilla ollut tosi kiinnostunut esimerkiksi linnojen raunioista, kirkoista, vanhasta tehtaasta yms.



Kotipaikkakunnalla on käyty esimerkiksi lastenmusiikkikonsertissa, nukketeatterissa ja luonnontieteellisessä museossa (täytetyt eläimet oli tosi kiinnostavia).



Me aikuiset käymme keskimäärin kerran vuodessa teatterissa tai oopperassa.



Näiden lisäksi käymme myös perinteisissä lapsiperheen paikoissa kuten Muumimaailmassa, kylpylöissä, yms.

että itse kouluikäisenä otin aina tosi tarkasti selvää ulkomaanmatkojen kohteiden nähtävyyksistä ja historiasta etukäteen. Esimerkiksi tippukiviluolat on jääneet tosi vaikuttavana kokemuksena mieleen. Olin myös tosi kateellinen ystävälleni, joka pääsi lomalle Egyptiin ja pääsi käymään pyramidissa!!

Esim teatterissa kävisivät vaikka kuinka usein.



11v poika kävi mummin kanssa Pariisissa ja ehdotomasti halusi käydä Louvressa ja tutustua moniin muihin kulttuurikohteisiin ko paikassa.

Ja poika ei ole mikään hentoinen ruonojenrustaaja (eikä sellaisissa pojissakaan mitään vikaa ole) vaan päin vastoin. Päätöntä menoa riittää.



3v jaksoi katsoa aikuisten teatterissa koko näytöksen alusta loppuun ja vielä pidenpäänkin olisi jaksanut.

Ohjaajan ikäsuositus oli 7v. TTT: Peter Pan, joitain vuosi sitten.



jne jne.



Mäkin rakastan kulttuuria, mutta en kaikenlaista. Osasta museoita tykkään, toisissa en viihdy ollenkaan. Lapsetkin tykkää todella monista museoista.







ap ei taida tietää mitä kulttuuri tarkoittaa. Ja sääli lapsiaan kun eivät saa minkäänlaista tuntumaa kulttuuriin.