Olenko mä poikkeava nainen, koska olen toivonut vain poikia?!?

Esikoista odottaessa varsinkin toivoin, että hän olisi poika ja niin olikin. Toista odottaessa tuntui, että sukupuolella ei mitään merkitystä. Syntyi toinen poika. Nyt kolmatta odottaessa jostain syystä toivon, että hänkin olisi poika. Olisi niin mukava olla kolmen pojan äiti. =) Toisaalta ei tytön syntyminen olisi mikään pettymys, mutta jos saisin itse valita, ottaisin kuitenkin pojan taas.



Onneksi ei tarvitse kuitenkaan itse valita...

mä oon kyllä toivonut kumpiakin.ja saanutkin 2 poikaa ja tyttöä,ja ihania ovat kaikki!

kuten ei kukaan muukaan joka on toivonut/ ei ole toivonut jompaa kumpaa.



Itse toivoin saavani ainakin yhden tytön (vaikka 100 poikaa lisäksi, kunhan olisi se yksi tyttö), ja sen sain.



Itselläni on aina ollut ihana äitisuhde, ja olemme edelleen hyvin läheisiä. Oman tytön kanssa on ihana tehdä yhdessä "tyttöjen juttuja", harrastaa yhdessä "tyttöjen lajeja", leipoa, askarrella, höpsötellä prinsessavaatteiden kanssa jne. Voi olla pinnallista, ja tietysti pojan kanssa voi tehdä varmasti samantyyppisiä asioita, olen itse vain tottunut tyttöihin.



Lisäksi olen itse kokenut niin ihanaksi kaikki häiden järjestelyt/jumpassa käymiset/shoppailut/puhelimessa tyttöjenjuttujen juoruilut/sen että äitini on ollut lähellä ja läsnä raskausajat, lasten arjessa vauva-aikana ja myöhemmin.. En usko että anoppini kanssa olisin koskaan saanut rakennettua samanlaista kuviota.



Eli varmaankin hyvien äiti-tytär-kokemuksien kautta toivoin itse olevani tytölle äiti.



Ja ei, en olisi pettynyt jos olisin saanut vain poikia.

ja toivon neljättä. Poikien kanssa on mennyt niin helposti ja mutkattomasti, etten osaa edes ajatella, mitä vaateveksluuta olisi jo pikku tytön kanssa, teiniajasta puhumattakaan. Itselläni on nuorempi veli ja hänen kanssa oltiin parhaita kavereita. Ehkä siksi poikalasten hoito on ollut niin helppoa.

Lisäksi pojat ovat olleet aina yhtä köyttä keskenään.

toivonee molempia. Rikkaus on saada sekä tyttö että poika ja kasvattaa nainen sekä mies

kuten ei kukaan muukaan joka on toivonut/ ei ole toivonut jompaa kumpaa. Itse toivoin saavani ainakin yhden tytön (vaikka 100 poikaa lisäksi, kunhan olisi se yksi tyttö), ja sen sain. Itselläni on aina ollut ihana äitisuhde, ja olemme edelleen hyvin läheisiä. Oman tytön kanssa on ihana tehdä yhdessä "tyttöjen juttuja", harrastaa yhdessä "tyttöjen lajeja", leipoa, askarrella, höpsötellä prinsessavaatteiden kanssa jne. Voi olla pinnallista, ja tietysti pojan kanssa voi tehdä varmasti samantyyppisiä asioita, olen itse vain tottunut tyttöihin. Lisäksi olen itse kokenut niin ihanaksi kaikki häiden järjestelyt/jumpassa käymiset/shoppailut/puhelimessa tyttöjenjuttujen juoruilut/sen että äitini on ollut lähellä ja läsnä raskausajat, lasten arjessa vauva-aikana ja myöhemmin.. En usko että anoppini kanssa olisin koskaan saanut rakennettua samanlaista kuviota. Eli varmaankin hyvien äiti-tytär-kokemuksien kautta toivoin itse olevani tytölle äiti. Ja ei, en olisi pettynyt jos olisin saanut vain poikia.

ehkä just tuo oma kokemus äiti-tytär suhteesta vaikuttaa. Itse en ole tehnyt mitään äiti-tytär juttuja. Ei olla tehty yhdessä ruokaa eikä shoppailtu. Vähän sellainen etäinen suhde. Harmi.

t. ap

ja poikia sitten tulikin.

Minun esikoiseni on 15-vuotias tyttö. Rakastan häntä emmekä riitele juuri koskaan emmekä milloinkaan rajusti. meillä on mukavia keskusteluja, käymme elokuvissa ja kahvittelemmekin.

äitisuhteeni takia ja murrosiän pelossa, mutta nyt 1 pojan ja 2 tytön jälkeen olen äärettömän onnellinen molemmista. Odotan myös innolla, että likat kasvaa ja pääsemme tekemään "tyttöjen juttuja", ihan yhtä paljon odotan toki esim. poikani jalkapallopelejä yms.

Halusin yhden lapsen, pojan, ja sain onneksi sellaisen.

Ei kai nyt kukaan oikeasti toivo lasta siksi, että saisi pukea hänet nätteihin vaatteisiin?!



Minäkin toivoin jostain syystä alunperin poikia, mutta nyt minulla on kolme aivan ihanaa tyttöä. Tytöt ovat herkkiä, helliä, empaattisia ja pohdiskelevia. Heidän kanssaan on mukava jutella ja juttua riittää: välillä puheenaiheena on valaiden ruokavalio, seuraavassa hetkessä rätnätään kaverisuhteiden kiemuroita ja Jumalan olemassaoloa. :)



Näin siis meidän tyttöperheessä, mutta tietenkin pojat olisivat olleet meille yhtä rakkaita. Ehkäpä jotkut asiat olisivat erilaisia kun tyttöjen kanssa, mutta uskon paljon myös lasten persoonallisuuden merkitykseen. Sukupuoli ei todellakaan sanele kaikkea. Lisäksi meillä ollaan melko sukupuolineutraaleja. Emme ole miehen kanssa mitkään perinteiset äijä ja pikkurouva.



Minusta lasten teini-ikää on turha pelätä etukäteen. Varmasti arkijärjellä, rakkaudella ja rajoilla pääsee pitkälle. Teinin kanssa on varmasti tärkeää myös oikeudenmukaisuus ja vastuun antaminen.

sujunut äidin kanssa ja toivoin vain poikia. Isäni kanssa olen hyvin läheinen. Tässäköhän syy mun poikatoiveisiin, enpä ole ennen tullut tätä ajatelleeksi.

ehkä just tuo oma kokemus äiti-tytär suhteesta vaikuttaa. Itse en ole tehnyt mitään äiti-tytär juttuja. Ei olla tehty yhdessä ruokaa eikä shoppailtu. Vähän sellainen etäinen suhde. Harmi.

t. ap

ja myös laajentaa ajattelua tuolta osin! Ei tarvitse olla mitään erityisiä äiti-tytärjuttuja tai isä-poikajuttuja. Perinteisiä rooleja voi ja kannattaakin sekoittaa. Meillä esim. ISÄ on se, joka opettaa lapsille ruoanlaittoa. :)

Huvishoppailu taas on minusta vähän turhanpäiväistä. Toki kauppoja voi kierrellä ja tarvittaessa vaatteita ostetaan, mutta pyrimme kyllä opettamaan lapsille viisasta ja myös eettistä rahankäyttöä.

13

rakennetaan ihan siellä kotona, olemalla lähellä, kuuntelemalla ja tekemällä yhdessä jotain lapselle tärkeää. Olet vain oma itsesi tyttösi kanssa, kyllä se teidän suhteenne siitä rakentuu. :)



13

ajattelin, että kärsit prinsessasyndroomasta. Siis että olet semmoinen nainen, joka haluaa ympäröidä itsensä miehillä joka paikassa.



Itsekin toivoin poikaa, mutta ihan päinvastaisesta syystä. Isäsuhteeni on aina ollut vaikea enkä oikein ymmärrä miehiä nyt aikuisenakaan. Ajattelin, että jos sen pojan saan, niin ehkä hän opettaa mut ymmärtämään miehiä ja suhtautumaan heihin lempeämmin.



Tuota tajunnan laajentamista minulle ei kuitenkaan suotu, vaan sain tytön.



Tytöt ovat helppoja minusta, koska olen itsekin ollut tyttö. Ymmärrän heidän herkkyyttään, tunteitaan ja ailahteluitaan helpommin kuin poikien ja miesten ajattelutapaa.

Molempia sain.



Tytön halusin varmaan siitä syystä että tietyt asiat ovat sellaisia joita vain naiset voivat kokea (kuukautiset, raskaus, synnytys) ja se lähentää usein tyttöä äitiin. Tytön vauhdissa pysyn myös paremmin fyysisesti esim. perheen yhteisissä harrastuksissa kuten lumilautailu ja muutenkin osallistumaan tytön harrastuksiin paremmin (poikien pukukopissa ei äidit mitään tee). Eli pystyn toisella lailla tukemaan ja viettämään aikaa tytön kanssa näiden juttujen ympärillä kuin pojan.



Itse lähdin siitä lähtökohdasta että aion olla parempi äiti kuin omani. En koe että lähtökohtaisesti jompi kumpi sukupuoli on luonteeltaan tietynlainen, vaan kysymys on persoonasta. Eli samalla lailla pojat voivat olla murrosiässä hankalia kuin tytöt. Samalla lailla läheinen voi olla lapsen kanssa luonteesta riippumatta, vaatii vain itseltä tunneälyä.

pienet tytöt ovat mielestäni aina olleet ärsyttäviä, teennäisiä räkänokkia pinkeissä Disney-rääsyissään, ja pojat taas melkein iästä ja tapauksesta riippumatta hellyttävän aitoja ja ihania.



Kahdesta lapsestani nuorempi on tyttö, mikä on kyllä hiukan vähentänyt ällötystäni vieraita tyttöjä kohtaan. Mutta edelleen pienet pojat ovat minusta niin ihania, että voisin adoptoida jokaisen vastaantulevan.

Tässä oli varmaankin kyse nyt tiedostamattomista ja tiedostetuista syistä, miksi jotenkin on toimittu eli tässä tapauksessa toivottu jompaakumpaa sukupuolta.



Eihän kukaan ole sanonut, että juuri äiti opettaa ruuanlaiton tai että leipominen olisi juuri äidin ja tyttären välinen asia. Myöskään huvishoppailusta ei ole kukaan puhunut, ei meilläkään sellaista harrasteta. Jos tarvitaan kengät, lähdetään äidin kanssa shoppaamaan kenkiä. Siis yhtä paria kenkiä. Vaikkei sillä nyt siis ollut merkitystä.



Kukaan ei ole myöskään sanonut ettei perinteisiä rooleja voisi sekoittaa. Minulla on ollut lämpimän äitisuhteen lisäksi myös lämmin isäsuhde, ja juurikin isältä olen oppinut esim. ruuanlaiton.



Pointti oli se, että jos on ollut kylmä tai etäinen äitisuhde, se voi olla selitys sille ettei kaipaa samanlaista omaan perheeseensä. Tai, se voi olla syy korjata tilanne. Riippuu ihmisestä. Omalla kohdallani se oli syy "toivoa" tyttöä. Toivoin tavallaan myös poikaa, koska tottakai poikien kanssa on omat juttunsa jotka tekevät pojista erityisiä.



Ja yleinen kommentti teini-ikään: itseäni pelottaa siinä tyttöjen kohdalla nykyajan aikainen aikuistuminen, joka näkyy seksuaalikäyttäytymisessä, pukeutumisessa jne. Heidät saatetaan raiskata kotibileissä, tai heistä voi tulla hirveitä rääväsuisia pissiksiä jotka haistattelevat ja kiroilevat ja käyttäytyvät "halvasti". He kiusaavat ja haukkuvat kateellisena toisiaan ja riitelevät vaikka pojista.



Pojat taas voivat ajautua tappeluun, tehdä uhkarohkeita juttuja ja teloa itsensä, ajaa kännissä ylinopeutta puuhun.. sellaisia stereotyyppi-nuorten miesten juttuja.



Eli molemmissa on aihetta pelkoon ;)

koska minulla oli ihana äiti joka menehtyi aivan liian nuorena ja halusin antaa hänen nimensä tyttärelle.



Se että muutkin lapsemme ovat tyttöjä on ihanaa koska minusta on kivaa kun minulla on sisko (minulla on velikin mutta aikuisena siso jotenkin läheisempi).



Olen silti aivan varma, että olisin tyytyväinen poikiinkin, toisin kuin useimmat poikien äidit väittää tytöistä.

Ekasta toivoin poikaa, saatiin tyttö. Tokasta toivoin poikaa ja poika saatiin. Nyt olen taas raskaana ja poika toive :)

Rakenneultran mukaan se on poika, saa nyt sitten nähdä...