Ikäero miehen kanssa 19 vuotta, mitä mieltä olette? Mies on 44v ja minä 19v nuorempi:)

viisas ja kiva, kiltti:), mutta on nuorekas silti mieleltään

Vaikka liitto kaatuikin, ikä ei koskaan ollut mikään ongelma. Ei omasta, eikä muiden mielestä. Onnea matkaan!

...ei kai mies ole syntynyt kesäkuussa???

Olemme olleet yhdessä jo 11 vuotta. Ikä on vain numero. Mutta miksi laitat tälläisen aloituksen voi kertoa jotain kyllä kypsyydestäsi...

sanotaanko näin, että ei käy kateeksi. Ne muutamat suurella ikäerolla varustetut parit jotka tunnen, ovat ainakin kaikkea muuta kuin kadehdittavia.



Otetaan esimerkiksi hyvä ystäväni joka alkoi seurustella parikymppisenä itseään lähemmäs 20 vuotta vanhemman kanssa. Kun saivat 1. lapsen, mieheltä hävisi kaikki seksuaalinen mielenkiinto ystävääni kohtaan. Sen sijaan jaksaa käydä seuranhakusivuilla katselemassa parikymppisiä timmejä tyttösiä. Taitaa ystäväni olla jo liian vanha kolmikymppisenä ja kun on jo synnyttänytkin, niin ei enää vastaa tuon miehen makua. Mies kärsii myös jonkunlaisesta seksuaalisesta kyvyttömyydestä, harrastavat seksiä miehen tahdosta vain pari kertaa vuodessa. Muitakin pappamaisia vaivoja alkaa miehellä jo olla. Eikä jaksa lastenkaan kanssa leikkiä, saatika, että hoitaisi heitä.



Ystäväni onkin sanonut, että on miehen kanssa yhdessä enää vain taloudellisista syistä ja lasten takia. Aina ulkona ollessaan hakee sitten huomiota vierailta miehiltä.

ja se rakasta heitä, niin ja oikeasti sillä energia enemmän kuin minulla:) kop kop kop

"Ikäero miehen kanssa 19 vuotta, mitä mieltä olette? Mies on 44v ja minä 19v nuorempi:)

Vierailija - 30.03.11 01:19 (ID 12385101)

ja rakastan:)"



-----------



Itte oon hitusen yli 40v nainen, joten miehesi ei oo mikkään ikäloppu, elä huoli :) Ehkä joittenki 20-30-kymppisen mielestä 40+ on ikäloppu rupusakki toinen jalka hauassa, mutta ei näin oo :) Vietä vaan rakkauentäyteistä elämää miehesi kans eläkä mieti ikäeroa :) Kasvatte yhessä ja opitta elämää :)

Mutta: muista, että jonakin päivänä mies on 70-vuotias ja sinä 51-vuotias.

Minun mieheni on minua 17 vuotta vanhempi. Meillä on ollut ihanat 25 vuotta. Ja toivottavasti tulevat 25 vuotta - mutta muutama vuosi sitten alkoi mieheni surra vanhenemistaan. Ja minä ihastuin nuorempaan.

Lisäksi mies alkoi sairastella. Ja unohdella asioita.

Se on hetki, jolloin nuorempi osapuoli joutuu punnitsemaan aivan uudella tavalla suhtautumisensa parisuhteeseen.

Jos sitoudut huomattavasti vanhempaan mieheen/naiseen - tulee jonakin päivänä hetki vastaan, jossa roolit vaihtuvat ja sinä otat tai hän ottaa vetovastuun.

Minun kohdallani ikäero oli se pointti, miksi jäin (sillä hetkellä) toimimattomaan suhteeseemme eli koin vastuuta vanhenevasta miehestäni.

Jos mieheni olisi ollut minun ikäiseni tai nuorempi - en olisi enää jaksanut tehdä työtä suhteemme edestä - niin vaikeata oli elämämme.

Mieti tätä - vanhenevaa puolisoa EI jätetä.

ja rakastan:)

Niin..ei kait se ikäero vaikuta onko toimimaton suhde vai ei..Entä jos se olis ollu sie, joka olisit sairastunut tai alkaisit sureen vanhenemista, etkö toivo silloin, että puolisosi tukee sinua...eikä ihastu nuorempaan kuten sinä..Miehesi ei kyllä ansaitte sinua, jos elämäsi menee pilalle, kun toinen sairastuu..hyi

ap:)

Hey olin tänää mitä mahtavilla treffeillä itteeni 19.vuotta vanhemma miehe kaa🤩

Ei ole erityisen iso ikäero M46

Hankala sanoa mitään. Tiedän 25v ikäeron suhteita. Valtaosa mistään liitoista ei säily nykyään. Elämä on elettävä hetkessä. Jos rakastaa niin antaa mennä

Miehesi on sonni.

Jos molemmat ovat täysi-ikäisiä niin ei sillä ikäerolla ole mitään merkitystä...

Onko syytä epäillä ap?

Rakkaus ei katso ikää. Mut toki on parasta pitää huolta siitä, että on rakkautta oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ei katso ikää.

Täysin samaa mieltä.

Tarvitsee kaiketi aika rajaton seksuaalisesti, jos ei koe ikäeroa epämiellyttävänä. 

Oma asiasi ja elämäsi. Täysi-ikäinen tekee mitä haluaa, ei ne päätökset meidän muiden elämää kummenna.