Lue keskustelun säännöt.
Ollaan aivan loppu!
29.03.2011 |
Molemmilla meillä on ammatit, minä jouduin pätkätyöhelvettiin. Sairastuin vaikeaan mt-sairaiteen.
Mies on tehnyt töitä koko ikänsä, vaihtoi ammattiakin. Nyt hänkin sairastui ja olemme täysin rahattomia.
Olen joutunut aivan kammottavaan kierteeseen, kuntoutusta ei saa, en saa ansiosidonnaista, en mitään. Haluaisin uudelleenkoulutukseen, mutta pallotellaan vain luukulta toiselle.
Ollaan oltu ilman mitään rahaa ja todella rikkipoikki. Meillä on kaksi lasta. Sairauteni takia olemme lastensuojelun asiakkaita. Lastensuojelu ei voi kuulemma auttaa mitenkään, koska kunta on päättänyt, että huostaanotto on helpoin keino aina kaikessa.
Pidämme lapsistamme hyvää huolta ja rakastamme heitä. Jatkuvat vastoinkäymiset ovat vain vieneet voimamme. Toimeentulotukea pitäisi mennä hakemaan, mutta ahdistaa jo valmiiksi. Lastensuojelu ei saa sitä toimeentulotukea antaa.
Jaksan juuri ja juuri lapsille ruuan laittaa ja pitää heitä sylissä. Isä on todella kipeä ja sairauspäivärahahakemus viipyy kuukauden Kelalla. TES:n mukaan vain 28 päivää maksetaan palkkaa (oli noin 1600/kk) sairausajalta ja sen jälkeen ei mitään. Meillä molemmilla opintolainaa ja lääkekulut kammottavat. Samoin poliklinikkamaksuja.
Kohta ei ole ruokaa lapsille.
Älkää laittako mitään julmia viestejä, en jaksa!
Kommentit (55)
Vuoden alusta on tullut voimaan laki että Kela antaa tukea kaikille psykoterapiaan kun ennen määrärahojen takia ei välttämättä tukea saanut. Nyt pinnistelet viimeisillä voimilla tai pyydät apua vaikka sieltä lastensuojelusta että saisitte raha- ja terapia-asiat eteen päin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä ihan oikeat lääkkeet? Tuttavani sai mielialalääkkeet hänen miehensä kuoltua ja istui kotona tuijottaen seinää. Hän sai juuri ja juuri syötyä jotain ja oli todella zombi. Tuo lääkitys lopetettiin ja hän piristyi aivan silminnähden. Lähti töihinkin melko pian kun lääkitys vaihdettiin. Eli syynä tähän apatiaan todellakin oli ne väärät lääkkeet.
Ystäväni mies yritti itsemurhaa väärien mielialalääkkeiden takia.
Lääkkeiden sivuvaikutuksena tuli itsetuhoisia ajatuksia ja toivottomuuden tunnetta, eikä mies kestänyt sitä muun masennuksen keskellä.
että meillä suomalaisilla on! Otat ja vaadit kaiken avun mitä vaan mistäkin ehdotetaan/annetaan/tiedät että pitäisi saada! Ja todellakin vaadit niitä asioita, älä odota että joku tulee ne sun puolestasi pyytämättä tekemään. Ja hirveästi voimaa ja tsemppiä, eteenpäin on pakko mennö lastenkin vuoksi!
en jaksa ymmärtää nykyajan muotisairautta eli masennusta ja työuupumusta."kaikki sumalaiset ovat tehneet aina hirveästi töitä mutta mikä siinä on ettei nykyaikana jakseta normaalia elämää.Kuka muka ei ole tehnyt 15-16 kesäisestä asti töitä,fyysistäkin??
Ja tässä tarinassa on 2 väsynyttä aikuista.???
Pätkätyöhelvetti????,kuinkahan monta kymmentä tuhatta tekee pätkätöitä koko ikänsä.
jotka kannustaa "ottamaan itseään niskasta kiinni" jne, totean, että henkiset sairaudet ovat ihan oikeita sairauksia. Ap on ylempänä kuvannut tilanteensa. Hän ei voi mitään sille, että masennus ja työuupumus ovat "muotisairauksia" ja jotkut ehkä diagnosoivat ne itsellään liian herkästi. Ap:n tilanteessa ei kuitenkaan taatusti ole kyse tästä, siitä olen tullut vakuuttuneeksi tämän viestiketjun luettuani. Uupumusta ja masennusta ei helpota se, että toisillakin on rankkaa, ei etenkään jos on lisäksi epävakaa persoonallisuushäiriö ja sairas mies.
Ap:lle: Uskon, että jonoista huolimatta miehelläsi on mahdollisuus fysioterapiaan. Hänen tilanteensa on sen verran paha. Kannattaa kysyä neuvoa joltain lääkäriltä, miten toimia. Kivut lannistavat herkästi ja fysioterapiasta olisi varmasti apua.
Voisit hakeutua kuntasi mielenterveystoimistoon, kun Kela on evännyt terapian. Sieltä saat hoitoa, neuvoa ja apua, miten eteenpäin.
Kuten joku jo sanoikin, lastensuojelu ei toimeentulotukea myönnä vaan sossu. Sossu on olemassa auttaakseen. Kuten moni muukin, kannustan ensin selvittämään paperit diakonissan kanssa ja sitten hakemaan sossusta tukea. Se on helpompaa kuin uskoisit ja sinun ei tarvitse pelätä vittuilua tai taistelua. Sossussa on totuttu ihmisten vaikeisiin tilanteisiin ja siellä osataan auttaa.
Yksi asia kerrallaan! Tsemppiä ja voimia valtavasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en jaksa ymmärtää nykyajan muotisairautta eli masennusta ja työuupumusta."kaikki sumalaiset ovat tehneet aina hirveästi töitä mutta mikä siinä on ettei nykyaikana jakseta normaalia elämää.Kuka muka ei ole tehnyt 15-16 kesäisestä asti töitä,fyysistäkin?? Ja tässä tarinassa on 2 väsynyttä aikuista.??? Pätkätyöhelvetti????,kuinkahan monta kymmentä tuhatta tekee pätkätöitä koko ikänsä.
Uupumuksia ja henkisiä sairauksia on ollut aina. Niistä ei vain ole aiemmin puhuttu. Vielä 70-luvulla mielenterveysongelmista kärsiminen oli häpeällistä.
Mitään merkitystä ei ole sillä, jos joku toinen tekee rankkaa pätkätyötä 15-vuotiaasta asti ja pärjää loistavasti. Me ihmiset olemme erilaisia, voimavarat ja lähtökohdat ovat erilaisia. Henkinen sairaus voi kohdata kenet tahansa aivan kuten fyysinenkin sairaus, eikä se kaikkoa sillä, että naapurin Maija se vaan porskuttaa vaikka silläkin on rankkaa.
ettei Suomessa voi pudota pois apujen piiristä!
Ettekö voi lainata rahaa jostakin? Mene kokeilemaan puhelinmyyntiä Lupaavat sentään takuupalkan ... ainakin joksikin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin hyvin samaistua... Olen itsekin ollut suht. samallaisessa tilanteessa. Minulla on krooninen masennus ja ahdistuneisuushäiriö sekä tunne-elämältään epävakaapersoonallisuushäiriö. Ei ole helppoa elää,koska nyt vielä raskas kriisi menossa elämässä.
Tuo sosiaalityö paikkakunnallanne kuullostaa todella ahdistavalta:( Ei ole reilua!
Täältä on annettu aivan mahtavia neuvoja, kiitos kaikille siitä. Auttaa varmasti monia.
Tänään kävin sairaalan aikuispsykiatrian poliklinikan sosiaalityöntekijän luona. Otti vinon pinon papereita ja koettaa saada niistä selvää.
Suo, johon olen joutunut, on ilman omaa syytä aiheutettu. Kelan, liiton ja kuntien eläkevakuutuksen omituisia päätöksiä ja pompottelua.
Jollekin, joka sanoi, että masennus on muotisairaus: mulla on ollut melko raskas lapsuus. Kaikkea kamaluutta on tapahtunut ja isäkin jätti meidät. Äiti oli yksin ja ahdistunut. Jouduin kasvamaan itsenäiseksi liian varhain ja pelkäsin ahdistunutta äitiäni.
Mulla on kognitiivisissa taidoissa vakavia puutteita, lahjakkuutta muilla osa-alueilla. Olen saanut usein kuulla olevani hidas oppimaan. Kuitenkin taistelin hyvän tutkinnon itselleni, mutta se vaati kamalasti töitä.
Ei koskaan pidä tuomita ketään, jolla on raskasta. En minä niistä pätkätöistäkään välittäisi, mutta perustoimeentulo pitäisi jostakin saada! Meillä ei tällä hetkellä ole lanttiakaan rahaa kummallakaan ja mies makaa kippurassa hermosärkyjensä kanssa. Lisäksi maha on mennyt sekaisin noista lääkkeistä. Maha on oireillut jo kauan ja meillä on melko mietoa ruokaakin ollut aina. Tänään itki, kun selkä ja maha olivat yhtäaikaa kipeät ja olin aivan kauhuissani, että munuaiset tohjona. Kun vielä se diabeteskin....
Mies on laihtunut, pelkkä luuranko. Mulla on dissosiaatiohäiriö lisäksi ja mielen tyhjenemistä. Koetan vain jaksaa.
Olen muutamia kertoja pahojen ahdistusten aiheuttamana yrittänyt itsaria. Kun ei jaksa aina sitä, että jatkuvasti jotain kamalaa vastoinkäymistä sataa niskaan. Meillä on varmaan joku kirous päällä.
Diakoniatyöntekijä antoi 50 euron ostokortin kauppaan. Pahoitteli kovasti...
Asutaan Pohjois-Karjalassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo vuodesta -96 alkaen. Väsähtäneet sairaanhoitajat ottavat reilut puoli tuntia vastaan ja katselevat ontoin silmin.
Lääkäri oli naislääkäri (tämä viimeisin) ja hän sähisi, miten huono äiti olen! Katseli minua alentuvasti vastaanottokäynneillä ja sanoi, että hän ei jaksa lukea mitään hoitajien kertomuksia! Aikaa oli 10 minuuttia ja lääkäri totesi, että kuule sinua ei voi auttaa!
90 -luvulla käydessäni samaisessa paikassa mieslääkäri totesi, että minulla on vakavia ongelmia ja seksuaalisen hyväksikäytön sai kaivettua esille. Oli iso apu sen lääkärin käynneistä.
90 -luvun alussa kävin nuorisopsykiatrian poliklinikalla, jossa ylilääkärinä oli nykyinen Paiholan ylilääkäri. Sanoi minulle Paiholassa, että olet sinnitellyt liian hyvin! Jos olisin ollut jo nuorena päihdeongelmainen, viillellyt itseäni, karkaillut, syömishäiriö jne. olisin saanut oikeata apua jo silloin!
Pärjäsin liian hyvin, vaikka mietin kuolemaa jo lapsena. Lukiossa en nukkunut yhtään yötä hyvin, mietin vain kuolemaa.
Olen vissiin ihminen, jonka ei olisi pitänyt koskaan syntyä.
ap
Tässä nähdään, että Suomi ei ole mikään hyvinvointiyhteiskunta. Kamalat sattumukset ja epäonni suistavat koko elämän raiteiltaan.
Äitini ei nuku öisin, kun pelkää puolestani. Ystävät koettavat auttaa, minkä kerkeävät, mutta kaikilla työ ja perhe.
Ja korostan vielä kaikille, että haluamme molemmat tehdä töitä ja olla veronmaksajia!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mahdollista yrittäkää vaihtaa ne! Olen itse maannut viime vuonna hermosäryistä ja leikkauksesta sängyssä ja tropit olivat anout samat, joitakin lisiä oli itsellä.
Lyrica pisti minut niin sekaisin. Kun sen otin ja alkoi vaikuttaa, mies sanoi että olin kuin zombi mihin ei saa yhteyttä. Panacodit siihen päälle niin välillä oli ummetus, välillä ripuli muiden lääkkeiden vuoksi. Nukuin melkein koko ajan. En nyt muutenkaan olisi mitenkään kovin aktiivinen ollut, mutta itselläkin tuo aika on todellakin kauhea muisto kun pää ei pelannut ja ainoa mitä halusin tehdä oli NUKKUA. Lyrica kyllä teki itselle sen että lihosin, mutta miehesi diapetes varmasti vaikuttaa.
Voimia teille Ap. Toivon (ja uskon) että varmasti saatte apua. Sossussa käyminen on aina hieman noloa, mutta koita ajatella sitä koko ajan sillä että sen avulla saat lapsillesi parempaa!
Jos mahdollista, ota yhteys kaikkeen sukulaisiin ja tuttuihin, varmasti joku haluaa auttaa teitä edes jotenkin!
ainoa lohtu on hyvä työterveyslääkäri, kiitos hänelle! Haluaa nähdä viikottain miehen ja yrittää jotakin edes.
Fysioterapiaan aivan kammottavat jonot.
Voltarenia, Panacodia, Buranaa (800 mg) ja Lyricaa vain tungetaan.
Olen miettinyt jo aivan kammottavia ajatuksia. Lopullisia....
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on myös ollut mt-ongelmia ja tiedän kyllä mitä se on kun tuntuu ettei risukasaan enää ikinä aurinko paista :( Sinulla on aikaisemminkin ollut rankkaa ( ?), nyt mietit vain että h**vetti niistäkin on selvitty, kyllä tästäkin!
Sait apua jo diakonissalta, tai ainakin sen alun. Kyllä sinne fysioon pääsee, vaikkakin aikaa menee ja voi jopa pyytää sitä työterveyslääkäriä hoputtamaan, jos auttaisi.
Nyt myös alat vaatimaan itsellesi keskusteluapua, selkeästi tarvitset nyt jonkun jonka kanssa keskustella ja purkaa pahaa oloasi.
Paljon paljon voimia sinne!
Olen itse ollut nyt vuoden sairauslomalla työuupumuksen, ylirasituksen, keskivaikean masennuksen ja jalkasärkyjen takia.
Mulle kokeiltu monia lääkkeitä. Mainitsit että miehelläsi menee lyrica. Minulle se ei sopinut lainkaan, sivuvaikutukset maan ja taivaan väliltä lihaskrampeista painajaisuniin ja siltä väliltä.
Panadol voi joillakin auttaa fibrokipuihin.
Toivotan jaksamista, tsemppiä ja korjausta tilanteeseenne koko perheelle. Auttaisin jos oisimme lähempänä!