Uskaltaisiko suhteeseen miehen kanssa joka myöntää olleensa väkivaltainen, mutta nyt muuttunut mies?

Vain naiset pystyvät ajattelemaan että mies muka olisi muuttunut...



milloin te tulette järkiinne?

onnistuneesti ja löytänyt elämässä uuden suunnan (esim uskoontulo). Muuten ei onnistu.

"Naiset ja miehet, jotka ovat käyttäneet suhteissaan fyysistä väkivaltaa, eivät ansaitse uusia suhteita."



Minä en usko että ihminen voi muuttua, valitettavasti.



Mikään syy ei ole tarpeeksi hyvä lyömiseen! Ei sillä ole väliä kuinka paljon provosoidaan, ei se oikeuta väkivaltaan, ja nimenomaan se kertoo ettei hallitse aggressioitaan. Ja tietenkin tämä koskee sekä naisia että miehiä, ei kumpikaan saa käyttää väkivaltaa.

fyysinen hakkaaminen on niin hirveää, mutta henkinen ei. Miehet ei useimmiten pärjää verbaalisesti ja naiset osaa olla todella häijyjä. Yksi tuttu poliisi kerran sanoi, että niin pahoja akkoja suustaan näkee perheriidoissa, ettää ei oikeastaan voi kuin sääliä sitä lyövää miestä. Sanoi, että poliisinakin tekisi mieli jo laittaa suukapula ja ravistella.



Tämä nyt ei tarkoita, että hyväksyn lyömisen tai minkäänlaisen väkivallan suhteessa. Itse en ole koskaan siitä kärsinyt, mutta mä uskon, että useimmat ihmiset saa kyllä lyömään, jos ajaa toisen väkisin siihen rajalle. Minulla on ystävä, jonka mies hakkasi häntä ja se mies oli vaan hullu. Eli useinhan ne lyöjät on psykopaatteja ja eivät tarvi syytä toimintaansa. Mutta joskus väkivallan takana on myös uhrin oma toiminta. Muistan joskus lukeneeni jutun miehestä, joka löi kirveellä vaimonsa hengiltä. Aikuiset lapset puolustivat isäänsä oikeudessa, koska äiti oli lähes 30 vuotta alistanut ja haukkunut perhettään. Se äidin harrastama henkinen väkivalta oli tuhonnut osan kaikista lapsistakin ja he olivat sitä mieltä suunnilleen, että äiti "ansaitsi kohtalonsa". Isäänsä pitivät kilttinä ja puolustivat asiaa sillä, että kuka tahansa sekoaa jossain pisteessä.

mutta elivät sen jälkeen 30 vuotta, eikä isä koskaan lyönyt äitiä, että kyllä mies voi muuttuakin, taitaa vaan olla tosi harvinaista..

ei sitten tullut mieleen erota, vaan piti tappaa toinen? Väkivalta ei ole hyväksyttyä, vaikka toinen räkyttäisi kuinka, ero on siihen ratkaisu. Tuskin tuokaan isä sai lievennystä tuomioonsa, kun eli nalkuttavan akan kanssa 30 vuotta?

Mutta sanoisin, että uskon, että ihminen voi muuttua. Väkivaltaisestakin voi tulla väkivallaton. Mutta silti en uskaltaisi ryhtyä suhteeseen tällaisen ihmisen kanssa. Muuttuminen ei ole helppoa eikä onnistu kovin monelta ja pelkäisin varmasti koko ajan, että vaikka mies olisi väkivallaton nyt, nouseeko ongelma taas esille, jos elämässä tulee muita ongelmia. Miten sitten, kun parisuhteessa menee huonosti tai mies ottaa kerran liikaa alkoholia tai tulee muita vastoinkäymisiä? Nostako vanha ongelma silloin päätään?

Väkivaltaisuuus on kuitenkin sen verran paha juttu.

Ilmeni, että se väkivaltaisuus oli vain jäävuoren huippu. Taustalta löytyi vaikeita tunne-elämän häiriöitä kuten varmasti useimmilta väkivaltaan turvautuvilta. Vaikka luotin siihen, ettei minuun kajota suhteessa olivat nuo muut ongelmat ylitsepääsemättömiä. Uskon kyllä muutokseen jos se lähtee ihmisestä itsestään.



Nyt sanoisin kuitenkin etten lähtisi suhteeseen.

Jännä että joku muu on nostanut jo jonkin aikaa sitten aloittamani ketjun,heh :) Noh, itse aloin suhteeseen ja kyseessä oli oikeastaan ex mieheni, jonka kanssa erosimme kyseisistä syistä. Mies tuntui muuttuneen ja onkin sitä, mutta tunteet puoleltani oli kaiken ikävän vuoksi kuolleet. Joten JOSKUS ihminen voi muuttua. Mutta sellaiset kaljaa kittaavat töriläät harvemmin. Kyseinen mies ei enää juokkaan kuin joskus. Ennen se oli joka viikonloppuista.Ap

yritimme siis uudelleen mutta siitä ei tullut omasta puolestani mitään. ap

provosoitua. "Olisi antanut takaisin sanoilla" toimii vain tiettyyn rajaan saakka, sillä aivan kaikilla on katkeamispiste.

Tunnen entisen pariskunnan. Nainen on ollut lapsesta asti yksi parhaista kavereistani (luonteestaan huolimatta) ja tunnen sen kuin omat taskuni. Miehenkin olen tuntenut teini-ikäisestä asti. Nainen on epävakaa, alistava, mustasukkainen ja roikkuva. Eritoten alistava. Mies on äärimmäisen kiltti, joustava ja sovitteleva. En yhtään ihmettele, että vuosikausien alistamisen ja paskan niskaan saannin jälkeen miehen päässä napsahti ja löi. Näin lukuisia tilanteita joissa nainen kiukutteli, provosoi, vittuili ja jälleen kerran alisti (hän on aina oikeassa ja hänellä on kova tarve nostaa itsensä jalustalle toisten kustannuksella), kun mies yritti rauhoitella, olla kiltti, tehdä kaikkensa että se akka rauhoittuisi. Ja miksikö mies ei jättänyt naista? Sitä ihmistä ei noin vaan jätetä. Ero oli helvetin pitkä prosessi.

En todellakaan puolla väkivaltaa, mutta kyllä se fakta on, että jossain vaiheessa pinna katkeaa paremmallakin ihmisellä.