Kirkosta eronneet! Erosiko lapsennekin? Kuinka koululainen?

Esikoinen oli silloin vasta 6vuotta joten oli helppo aloittaa koulussa elämänkatsomustieto(ainoana ekaluokkalaisena mutta muilta luokilta on tietty oppilaita) mutta lapsi tykkää siitä tosi paljon. Minusta tuo elämänkatsomustieto saisi olla kaikilla aineena.

Moni kirkkoon kuulumaton laittoi lapsensa uskonnon opetukseen koska pelkäsivät että lapsi syrjäytyy mutta minusta tuollainen ajattelu on vähän hölmöä.

Voithan laittaa lapsen uskonnontunnille vaikka ette kuuluisikaan kirkkoon. Mutta jos lapset ovat jo koulussa uskontotunnilla niin juttele heidän kanssaa siitä.

Meillä tyttö saa kyllä olla koulun yhteisissä tilaisuuksissa jossa mennään kirkkoon esim. jouluisin.

vaikka ei kuulu kirkkoon. Jos haluaa myöhemmin vaihtaa elämänkatsomustietoon, sekin onnistuu. Koululaisen mahdollisuudet ja vaihtoehdot vain parantuvat, jos hänet erottaa kirkosta - niin hullulta kuin se kuulostaakin!

Kaksi vanhinta lasta kuuluvat edelleen kirkkoon. Saavat erota sitten itse, kun haluavat. Nuorin lapsistamme ei kuulu kirkkoon, koska hän syntyi vasta sen jälkeen, kun me olimme eronneet kirkosta.

Ajateltiin, että saavat sitten isompina harkita itse oman maailmankatsomuksensa. Se voi olla jokin uskonto tai sitten ei. Elämänkatsomustiedossa pohditaan mukavan avoimesti erilaisia tapoja elää, uskoa ja ajatella.

Me halusimme, että lapset kuuluvat edelleen kirkkoon. Lapset ei ole vielä koulussa. Ajattelimme, että saavat olla kuten 'muutkin' halutessaan. Lähinnä nyt nuo uskontotunnit ja aikanaan rippikoulu. Jos haluavat erota niin toki sekin käy ja esikoisen kanssa joskus juteltiin näistä leireistä, niin protuleiri esiteltiin riparin rinnalla vaihtoehtona (serkulla oli rippijuhlat, siksi juttelut). Meillä keskimmäinen käy innolla srk:n kerhossa ja selittelee noita jeesus-juttuja. Ei haluttu häntä hämmentää. Lapset ei itse asiassa tiedä, että vanhemmat ei kuulu kirkkoon.

Jos koulussa uskonnonopetus alkaa olla tosi tunnustuksellista niin sitten pitää ehkä miettiä uudelleen. Omasta lapsuudesta muistan, että ne jutut oli ala-asteella kuten muutkin sadut ja tarinat. Ei niitä mitenkään paatoksella opeteltu. Me ajateltiin, että koska länsimainen kulttuuri aika paljon perustuu noihin kirkon juttuihin niin voisi lapsi olla noista perillä.

ole kastettu eli he ovat periaatteessa "eronneet" kirkosta aiemmin kuin me itse. :) En halua, että lapset kuuluvat kirkkoon, emme siis nykyisin itsekään kuulu. Lapsi päättäköön itse sitten rippikouluiässä haluaako kuulua kirkkoon vai ei

Ketjukaappaus ehka, mutta tulipa mieleen: kirkosta tosiaan voi erota tai siihen voi liittya ilman suurempaa tuskaa.



Ei onnistu islamissa, ei. Siis se eroaminen.



Ajatella, etta rinnakkain nuokin todellisuudet ihan arjessa nykyisin.



Juurettomuuteen, puhtaaseen materialismiin ja kulttuurittomuuten en omaa lastani kasvattaisi kuitenkaan. Mutta kukin tavoilleen uskollisena tietysti.

kirkon jäseniksi ja rippikouluiässä saisivat päättää mitä tekevät.

minä vasta viime aikoina, mutta lapset kuuluu vielä toistaiseksi kirkkoon.

kuulumme. Lapsukainen sitten aikanaan päättäköön, kuinka hän tekee.