sinkkuystävön koti: ei tv:tä, ei sohvaa, ei omistusasuntoa...

Matkusteluun ja muihin harrastuksiinko hän kuluttaa, kun mitään näkyvää ei jää? Omaisuus pään sisällä kenties?

on sohva ja telkkari vain lapseni takia. Muutaman vuoden päästä olen luultavasti yksinelävä virkanainen, jolla ei ole noita kapineita.



Asun edullisesti vuokralla, mutta en ihan noin halvalla.



Ei sohvattomuus ja televisiottomuus ole pula-aikaa. Se on valinta.

mitenkähän se yksinäisyys sohvalla ja telkkarilla ja omistusasunnolla paranisi?

Ei oo kaikki sinkut samanlaisia.

itse olen myös sinkku ja minulla on neljän huonetta ja keittiö.

Myös tv löytyy kotiteatterisysteemeineen.

Kaikki mahdolliset kodinkoneet löytyvät, myös mankeli, joka on jo nuoremmille sukupolville ihan outo kapistus. :)

Yksi makkareista on pyhitetty pukeutumishuoneeksi, ystävättäreni rakastavat sitä huonetta. Tykkäävät meikata kunnon peilien ääressä ja ihastelevat sisustusta.

Toinen makkareista on oma huoneeni, jossa nukun yöni hyvin, välillä myös ihanassa seurassa.

Kollmas makkareista on vierashuoneena.

Ja joo, on kaksi autoa myös joilla huristelen kauppa-asioille. Toista käytän kesällä ja toista talvella. Näin minun ei tarvitse koskaan vaivat päätäni renkaanvaihtoasioilla. :)

Olen sinkku, mutta onnellinen. Olen myös erittäin hyvin toimeentuleva, jonka jo varmaan hoksasitte. :)

Ja suntonin on omistusasunto. Minulla on myös toinen asunto tuossa keskustassa, se on pienempi, missä vietän öitä monesti viikonloppuisin, kun olen kaupungin iltaelämää ollut viettämässä.

Tämä iso asuntoni sijaitsee meren rannassa muutaman kiloometrin päässä kaupungista.

Olen erittäin tyytyväinen osaai. Miestä en välttämättä haluakaan, olisi kaameaaa, jos se alkaisi olla vaivaksi tai kiukuttelisi kattoni alla.

Nyt tiedän, että se koostuu sohvasta ja televisiosta.



Kiitos, ap!

ap otit esille sen, ettei ystävälläsi ole sohvaa ja televisiota, kun puhut hänen yksinäisyydestään?? Ajattelepa nyt järjellä, miten nuo asiat liittyvät yhteen? Jos ystävä hommaa sohvan ja television, hän samantien löytää myös miehen ja perheen? Vai onko sohva ja telkkari sitten se perhe?

sinkkuystävön koti: ei tv:tä, ei sohvaa, ei omistusasuntoa... kysessä oli virkanainen/ vakituinen työsuhde, sosiaalialalla, asuu halvalla vuokralla ( noin 200 e/ kk) työuhdeasunnossa,

eli kuin pula-ajalla...

onko kaikki sinkut samanlaisia?

melkein itku tuli- meneekö elämä ohi pihtaamalla?

täähän kuulostaa aika kivalta! Noin halpa vuokra olisi oikea onnenpotku - voisi vaikka matkustella, kun ei raha menisi asumiseen. Meillä oli ennen lapsen syntymää mieheni kanssa aina aika pieniä asuntoja, koska asuimme Helsingin ydinkeskustassa (=kallista). Sohva olisi vienyt niin paljon tilaa, että olisi ollut ääliömäistä hankkia se. Myöhemmin saatiin ilmaiseksi vanha sohva, joka on edelleen. Ollaan mielestäni onnekkaita, kun ei ole tarvinnut itse pistää yhtään rahaa vaikka sohvaan - ollaan voitu sekin raha käyttää vaikka matkoihin.

Itselläni ei opiskeluaikana ollut moneen vuoteen TV:tä, koska en ikinä katsonut sitä. Sitten myöhemmin hankin TV:n, mutta nyt olen huomannut, että digiajan myötä yhä useampi on taas luopunut TV:stä. Itse tunnen aika monta PERHEELLISTÄ, joilla ei ole telkkaria. Ja enpä itsekään katso kuin yhtä sarjaa ja jotain elokuvia.

Jokaisessa muutossa mietin, onko oikeasti meilläkin pakko olla näin paljon tavaraa ja isoja huonekaluja. Suurin osa huonekaluista tuntuu nykyihmisillä olevan lähinnä tavan vuoksi, kun tietynlainen kalustus nyt vaan kuuluu olla asunnossa.

Ja ethän sä ap ihan tosissasi ollutkaan, ethän vaan ;)

Eli siis televisiottomuus ja sohvattomuus on mielestäsi tyhjää elämää?

j. karjalainen "mies , jolle ei tapahdu mitään"- laulu tuli mieleen

ps ei riskejä, ei elämää...

t. ap

En sano tätäkään yleensä nettipalstalla, mutta nyt on pakko: ap, sä olet idiootti.

Miten ihmeessä sohva ja TELEVISIO kuvastavat RISKIEN ottoa ja ELÄMÄÄ? Eiköhän se ennemmin ole niin, että tyhjää ja riskitöntä elämää vietetään siinä sohvalla telkkaria tuijottaen ja apatiaan vaipuen. Kaventaa myös ajattelua, minkä ap:sta huomaa!

Jos asuisin yksin tai vain lasten kanssa, ei minullakaan olisi telkkaria. Nyt on koska mies tykkää sitä joskus katsoa. Itse katson vain elokuvia, en mitään muuta. Turha vehje.

Omasta sohvastanikin ajattelin luopua, niin saisin tanssitangolle tilaa.

ole materiaa omistuksessaan? Jokainen taaplaa tyylillään ja ystäväsi tyyli ei ole samanlainen kuin sinun. Ei se itkun aihe ole.

Jos sua lohduttaa, niin minä tunnen sinkkuja laidasta laitaan, ihan kaikenlaisia. Tunnen myös perheellisiä ihmisiä, joilla ei ole omistusasuntoa.

kysessä oli virkanainen/ vakituinen työsuhde, sosiaalialalla, asuu halvalla vuokralla ( noin 200 e/ kk) työuhdeasunnossa,

eli kuin pula-ajalla...

onko kaikki sinkut samanlaisia?

melkein itku tuli- meneekö elämä ohi pihtaamalla?

Asettelut taitavat johtua siitä, että koululaitoksissamme on opetettu äidinkieltä ja kirjoittamista!

terveisin 7

Asettelut taitavat johtua siitä, että koululaitoksissamme on opetettu äidinkieltä ja kirjoittamista!

terveisin 7

Jos vuokrani olisi 200 euroa, en harkitsisikaan omistusasuntoa. Tuloni lienevät vähän paremmat kuin sosiaalialan akateemisella, joka ystäväsi kai on. Asun vuokralla, sillä en ole löytänyt parempaa omistusasuntoa. Sinkulle asuntolainan ottaminen on riskialttiimpaa kuin parille, työttömyys esim. haittaa lainanmaksua radikaalimmin.



Ilman sohvaa selvisin kolmekymppiseksi, sinkulle hyvä löhöilytuoli ja riittävästi istuimia vieraita varten voi olla toimivampi ratkaisu. Kaikki sinkut(kaan) eivät tapaa ystäviään kotonaan vaan kahviloissa ja baareissa. Televisio on tällä hetkellä, mutta ei ole aina ollut. Katselen muutaman ohjelman viikossa, varmasti ne saisi seurattua netin kauttakin.



Melkoisia ongelmia näyttää ap:lla olevan erilaisuuden siedossa, jos jo sohvan puute järkyttää pahasti.

Äläkä lyö enteriä rivin lopussa, kone siirtää tekstin seuraavalle riville ihan automaattisesti.

Siis ap hyvä: eikö sinulle ole koskaan tullut mieleen, että ihmiset ovat erilaisia? Mitä jos me muut emme saa kiksejämme omakotitalosta ja sohvakalustosta? Mitä jos haluamme kotiimme divaanin ja emme katso televisiota? Mitä jos käytämme rahamme mielummin matkusteluun tai merkkivaatteisiin, tai molempiin?



Ja ei, en ole sinkku mutta minulla ei ole omistusasuntoa.

kai jokainen saa valita itse mihin rahansa käyttää?



Ei muakaan kiinnostaisi mikään kodinlaittaminen ja sisustaminen, ylipäätään kotiin satsaaminen jos olisin sinkku.

Yksi tuttu sai lapset maailmalle, otti avioeron ja muutti toiseen kaupunkiin yksiöön asumaan.

Hän nautti siitä kun asunto oli askeettinen, patja lattialla sänkynä, kirjakasat lattialla toimi hyllyinä, ei telkkaria. Hän tykkäsi kuunnella iltaisin radiota.



Tuttuni vietti sanomansa mukaan onnellista elämää, kun asunto oli kuin opiskelijaboxi. Ympäristön painostuksesta sitten alkoi asunto vähitellen muuttumaan aikuisen naisen asunnoksi, mutta aina hän muisteli sitä askeettista aikaa, silmät oikein loisti kun hän siitä ajasta kertoi.

ku olin itse sinkku, oli mulla väritv ja sohva ja miesystävä ja asuntosäästötili ja olisin tehnyt yksinkin LAPSEN vaikka hoidoilla

j. karjalainen "mies , jolle ei tapahdu mitään"- laulu tuli mieleen



ps ei riskejä, ei elämää...



t. ap

ku olin itse sinkku, oli mulla väritv ja sohva ja miesystävä ja asuntosäästötili ja olisin tehnyt yksinkin LAPSEN vaikka hoidoilla

Minullakin on nuo kaikki, paitsi sitä hoidoilla saatua lasta (silloinhan en eläisikään sinkkutaloudessa). Kyllä sekä minä että sinä olemme paaljon parempia ihmisiä kuin ystäväsi. Nih! Väritelevisio ja kaikkea.

j. karjalainen "mies , jolle ei tapahdu mitään"- laulu tuli mieleen

ps ei riskejä, ei elämää...

t. ap

En sano tätäkään yleensä nettipalstalla, mutta nyt on pakko: ap, sä olet idiootti.