Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö minun auttaa lapsiani rahallisesti vai ei?
25.03.2011 |
Meidän suurperheessä on jo myös aikuisia lapsia. He ovat jo opiskelleet ammatin ja menneet töihin. Yhden aikuisen lapsen palkka on tosi pieni. Kun yksin asuu, kulut ovat aika suuret ja rahat jatkuvasti loppu jo kauan ennen palkkapäivää. Äidin sydän tietysti särkyy, jos lapsi pyytää paria kymppiä, jos en rahaa anna. Mutta toisaalta lapsen on pakko oppia pärjäämään vaikka miten pienellä rahalla. Antaisitko sinä rahaa? Minä ensin annoin pari kertaa, mutta nyt ajattelin, että en anna enää. Ehdotan seuraavalla kerralla, että laadimme kuukausibudjetin hänelle yhdessä.
Kommentit (27)
Lähinnä siten, että maksan omillaan asuvan nuoren kännykkälaskut + piffaan ajoittain vaatteita. Tietää myös, että autan tarvittaessa esim. takuuvuokran maksamisessa yms.
On ihan fiksu ja tarkka rahoistaan, pärjäisi varmasti ilman avustuksiani. Mutta tuntuisi hassulta olla avustamatta: kännykkälasku on 35 eur per kk, mikä on meiltä pieni raha, hänelle iso. Samoin esim. kunnon vaatteisiin eivät rahansa riittäisi, meillä on puolestaan varaa. (Tänä vuonna olen ostanut hänelle mm kunnon toppatakin sekä hyvät talvisaappaat + maksanut erinäisen määrän ns. perusvaatetta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurperhe meilläkin, ja omillaan asuja esikoinen.
ja käykö hän jo koulutustaan vastaavassa työssä?
noin.
Mihin ihmeeseen hän rahansa oikein tuhlaa jos ei palkka riitä?
Nimittäin opiskelijana sitä selvisi n.600 eurolla kuussa ja jos ei olisi saanut asumistukea niin silloin olisi tarvinnut noin 850 euroa kuussa tuloja.
Onko lapsesi palkka muka alle tämän? Ja jos on niin silloin saa taatusti asumistukea.
Vai pitääkö yksin asua kalliissa vuokrakolmiossa kaupungin kalleimmalla alueella?
on muuten saanut yllättäviä menoja (esim. pesukone rikki). Mutta ihan joka kuukausi tai joka toinen kuukausi, jos pyytää, niin siinä on selvästi elämänhallinta pielessä. Kulut on osattava suhteuttaa pieneen palkkaan. Auttaisin vain, jos jotain selkeästi yllättävää on sattunut eli sen takia ei pysty pysymään budjetissa. Toki sitten ihan pyytämättäkin saattaisin auttaa ja voisin viedä syömään tai antaa kassillisen ruokaa, mutta en alkaisi raha-automaatiksi, jolta voi lypsää rahaa, kun itse ei jaksa olla tarkkana menoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuu halvasti vuokralla, saa asumistukea, käy opintojen lisäksi töissä.
Vielä syksyllä opiskeli, kävi töissä ja harrasti SM-tasolla kilpaurheilua = harkat 5-7 päivänä viikossa, siihen päälle sitten töitä mahd paljon + opiskelut, jotka on hoitanut kunnialla. Nyt keväällä yhtälöstä poistui tuo kilpaurheilu, kun totesi, ettei yksinkertaisesti sovi opintojensa kanssa yhteen :). (Kyseessä harvinaisempi laji, eli sen tyylinen, jossa jokin urheiluseura sponssaisi tms.)
On äärimmäisen järkevä rahojensa kanssa, saa säästöönkin "pahan päivän varalle". Autan siis mielelläni.
että hän on hankkinut kaikenlaista, kun on muuttanut omilleen. Aika paljon sitä kuitenkin on pitänyt ostaa, joka kuukausi jotakin, alkaen kattiloista, lakanoista, sängystä, verhoista, astioista yms. Vaikka on ostanutkin vähän ja edullista, niin kyllähän niistä tulee kustannuksia. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että hän on hankkinut kaikenlaista, kun on muuttanut omilleen. Aika paljon sitä kuitenkin on pitänyt ostaa, joka kuukausi jotakin, alkaen kattiloista, lakanoista, sängystä, verhoista, astioista yms. Vaikka on ostanutkin vähän ja edullista, niin kyllähän niistä tulee kustannuksia. ap
Me (= 3 + miehensä) autoimme tuossakin kohtaa taloudellisesti. Ja pidimme huolta, että lapsella oli mm. astiat valmiina ennen muuttoa suureksi osin. Verhoja, mattoja jne on sitten hankittu yhdessä, ettei hänen ole ihan kaikkea tarvinnut itse ostaa.
Näin myös miestä ja minua itseäni autettiin kun itse muutimme omillemme.
ihmettä hän on tehnyt ennen tätä? Eikö asunut opiskeluaikana omassa kämpässä vaan kotona jos ei kerran mitään tavaroita ole?
Ei niitä kaikkia tarvitse hankkia kerralla eikä edes uusia. Montako sataa muka saa noihin kuussa menemään kun raha ei riitä. Kyllä sitä voi aluksi syödä vaikka kahdelta lautaselta ja ostaa sängyn kierrätyskeskuksesta, ja säästää sitten niin että voi myöhemmin ostaa enemmän ja parempia tavaroita.
että hän on hankkinut kaikenlaista, kun on muuttanut omilleen. Aika paljon sitä kuitenkin on pitänyt ostaa, joka kuukausi jotakin, alkaen kattiloista, lakanoista, sängystä, verhoista, astioista yms. Vaikka on ostanutkin vähän ja edullista, niin kyllähän niistä tulee kustannuksia. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en ymmärrä kuinka suuret menot on nuorella, jos kuitenkin on jo palkkatöissä.
Oma lapseni opiskelee ja häntä autamme jonkunverran, jotta ei joutuisi lainaa ottamaan. Opintorahasta jää vuokran jälkeen 150€, palkkatuloja satunnaisesti 50-100€/kk.
Meillä itsellämme 5 henkeä elää kuitenkin 2500 eurolla/kk.
Opiskelee yliopistossa ja avomiehensä TKK:llä. Uskon, että siinä kohtaa kun ovat valmiita, tai liki valmiita, ei liiemmin taloudellista tukea enää tarvita :-).
Toki autan sittemminkin, jos on tarpeen - esim. mahdollisen avioeron, vakavamman sairastumisen tms. iskiessä. Se on mielestäni melko normaalia käytöstä vanhemmilta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö lapsi saanut mitään noista mukaansa kotoa? Lakanoita ja verhoja nyt ainakin luulisi olevan vähän joka taloudessa ylimääräisiäkin, ja kai sen sängynkin voisi ottaa mukaansa kotoa muuttaessa? Tai miksi sinä et auttaisi häntä noissa hankinnoissa, jotka selvästi ovat hänelle tällä hetkellä liian suuria kuluja normaalin elämisen lisäksi? Et siis antaisi suoraan rahaa, mutta auttaisit kuitenkin taloudellisesti, ja lapsi oppisi huolehtimaan normaalista taloudenpidosta itsenäisesti.
että hän on hankkinut kaikenlaista, kun on muuttanut omilleen. Aika paljon sitä kuitenkin on pitänyt ostaa, joka kuukausi jotakin, alkaen kattiloista, lakanoista, sängystä, verhoista, astioista yms. Vaikka on ostanutkin vähän ja edullista, niin kyllähän niistä tulee kustannuksia. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että hän on hankkinut kaikenlaista, kun on muuttanut omilleen. Aika paljon sitä kuitenkin on pitänyt ostaa, joka kuukausi jotakin, alkaen kattiloista, lakanoista, sängystä, verhoista, astioista yms. Vaikka on ostanutkin vähän ja edullista, niin kyllähän niistä tulee kustannuksia. ap
Mikä pakko on heti kaikkea hankkia ja varsinkaan yli varojen?
Menot tulojen mukaan. Mun lapsella meni parisataa kaksion varustamiseen, uutena kun ei ostettu mitään ja osan sai meiltä lainaan tai omaksi.
Sitten uusii pikkuhiljaa, kun on varaa.
Jos lapsia on paljon, pitäisi kenties miettiä, miten olla tasapuolinen? Voisi esimerkiksi sopia, että kyse on lainoista ja laittaa ylös, miten paljon antaa, ja sopia koska maksetaan takaisin tai että vähentää säästöosuutta --> Jos ylimääräistä rahaa on, voisi jokaiselle säästää rahaa, ja antaa käyttöön, kun rahaa tarvitaan.
Tällainen tekisi selväksi sitä, että lapsen on otettava vastuu omasta taloudestaan ja valinnoistaan.
Mutta tietysti jos lapsella on tosi hätä, olisi pakko auttaa -ja tasapuolisuudesta viis. Aina ei elämä mene niin kuin ajattelee.
3 lasta jo muuttanut pois kotoa, ja lähes kaikki on annettu kotoa, mukaan, kunnon sänky, artekin ruokapöytä ja riittävästi lundiahyllyjä kirjoille. Design kamaa ja valaisimia löytyy ainakin Helsingissä isoimmilta kirppareilta naurettavan edullisesti. Ja aina kun käyvät kotona lykkään jonkun kympin rahaa, jotain ruokaa, ja kirjoja tai lehtiä, tai jotain mitä ole ostanut, "löytönä" mukaan. Musta se on kivaa ja niin munkin vanhemmat tekee mulle, eli perinne jatkuu.
että hän on hankkinut kaikenlaista, kun on muuttanut omilleen. Aika paljon sitä kuitenkin on pitänyt ostaa, joka kuukausi jotakin, alkaen kattiloista, lakanoista, sängystä, verhoista, astioista yms. Vaikka on ostanutkin vähän ja edullista, niin kyllähän niistä tulee kustannuksia. ap
Me (= 3 + miehensä) autoimme tuossakin kohtaa taloudellisesti. Ja pidimme huolta, että lapsella oli mm. astiat valmiina ennen muuttoa suureksi osin. Verhoja, mattoja jne on sitten hankittu yhdessä, ettei hänen ole ihan kaikkea tarvinnut itse ostaa.
Näin myös miestä ja minua itseäni autettiin kun itse muutimme omillemme.
Olen kolmosen kanssa täysin samoilla linjoilla. Omat lapset on vielä pieniä, mutta näin juuri tulemme toimimaan. Edellyttäen, että oma talous on yhä silloinkin mallillaan :)
ja sitähän tässä mietinkin, että pitääkö auttaa taloudellisesti? Tottakai vanhempana tuntuu, että pitää, mutta toisaalta jos vertaa meidän kahden palkkaa ja lukumäärää, montako sillä elättää, niin sitten taas tuleen mieleen että ei. ap
ihmettä hän on tehnyt ennen tätä? Eikö asunut opiskeluaikana omassa kämpässä vaan kotona jos ei kerran mitään tavaroita ole?
Ei niitä kaikkia tarvitse hankkia kerralla eikä edes uusia. Montako sataa muka saa noihin kuussa menemään kun raha ei riitä. Kyllä sitä voi aluksi syödä vaikka kahdelta lautaselta ja ostaa sängyn kierrätyskeskuksesta, ja säästää sitten niin että voi myöhemmin ostaa enemmän ja parempia tavaroita.
että hän on hankkinut kaikenlaista, kun on muuttanut omilleen. Aika paljon sitä kuitenkin on pitänyt ostaa, joka kuukausi jotakin, alkaen kattiloista, lakanoista, sängystä, verhoista, astioista yms. Vaikka on ostanutkin vähän ja edullista, niin kyllähän niistä tulee kustannuksia. ap
mutta olisikohan lapsi opiskellut amiksessa ammatin ja asunut tällöin vielä kotona?
Itse olen sitä mieltä, että auttaa saa, jos lapsella muuten elämänhallinta kunnossa. Siis jos tiedät, että hän ei tuhlaa pientä palkkaansa kalliisiin merkkituotteisiin vaan välttämättömään elämiseen. Tosiaan voi olla parempi ostaa jotain konkreettista: ruokaa tai vaikka niitä kattiloita.
Mutta itse auttaisin, jos oma taloudellinen tilanne sen sallisi ja lapsen omat palkkarahat eivät menisi ihan älyttömyyksiin! Tai jos en antaisi käteistä rahaa, niin kävisin kaupassa ruokaostoksilla hänen kanssaan tmv.