Haluaisitko että sinua hoitaa vastavalmistunut psykiatri, joka pääsi lääkikseen suoraan lukiosta?

mutta toisaalta, voihan ihmisellä olla taustallaan sellaiset lapsuudenkokemukset, joista on oppinut paljon. Who knows.

sosiaalityöntekijä, suoraan lukiosta opiskelemaan päässyt, sen jälkeen vakivirka, ei taloudellisia huolia eikä muutenkaan elämänkokemusta muualta kuin keskiluokkaisesta siististä lähiöelämästä?

minulle riittäisi että on pätevä psykiatri. En näe eroa esim. sellaiseen joka on osallistunut opiskelijarientoihin (miten pätevöittäisi enemmän?) tai nuouutensa syrjäytyneiden kesekllä viettäneeseen.

elämänkokemusten kautta! Opintopisteitä ja harjoitteluja sama määrä kaikilla.

oikeasti auttaa ihmistä, jos ei ole muuta kokemusta ihmisten ongelmista kuin kirjatietoa.

parannus nykytilanteeseen. Nyt hoitajana on erikoistuva psykiatri. Olisihan se kiva, että olisi edes saanut koulunsa kokonaan loppuun.

Luulin hoitsuksi...



Kyllä se kokemus näkyy. Nuoremmat määrää Nuorempi on helpompi johdattaa ja saada bentsoja. vanhat pierut tietää kaikki jekut.

kirjatiedolla ja opiskelullahan ne taidot karttuu. Ei psykiatritkaan elämänkokemuksella ketään hoida. Siihen riittää minä, tavallinen av-mamma.

kun hakeuduin suljetulta päästyäni kirurgian päivystäjälle ja huoneessa oli myös lääketieteenopiskelija, sellainen kympin arvosanojen tyttö, korkeintaan 25v.

Tyttö tuijotti mua tosi uteliaasti ja lähes kauhuissan, kun näki ilmielävän hullun, joka oli päässyt suljetulta vapauteen.

En malttanut olla provoilematta ja kertoilin kaikista tempauksistani mitä olin suljetulle päästäkseni tehnyt. PM

vanha perushoitaja on paljon parempi kuin nuori valstavalmistunut sairaanhoitaja.



Kerran allergiasairaalassa minun tutkimuksistani ei löytynyt mitään. Lääkäri kohautteli olkapäitäänja totesi, että kaikki on ok. Mutta vanha eläkeiässä oleva perushoitaja kertoi, mitä minun kannattaa tehdä, vaikka testit näyttävät negaa, mutta ihottuma on luonteeltaan kuitenkin sitä. Jo parani.

suljetulla sellainen erikoistuva anorektikkolääkäri, joka oli korkeintaan 27v. Eihän se mitään osannut, psykiatrinen sairaanhoitaja, joka oli mukana aina lääkärin tapaamisilla, saneli sille lääkärikokelaalle, että mitä lääkettä sen pitää määrätä, yms. PM

Nuoremmat psykiatrit jaksaa vielä välittää. Kuuntelevat potilasta, noudattavat hoitosuosituksia. Vanhemmat jo työhönsä tympääntyneitä. Ei kuunnella, ei kysytä. Kokemuksella tiedetään jo pärstäkertoimen perusteella, missä vika. Hoitosuosituksista viis, lääkettä voi määrätä enemmän kuin mitä suositeltu maksimiannos on. Paras potilas on näkymätön potilas = niin täyteen lääkitty, ettei pääse huoneestaan ulos.



Niin kauan kuin kokenut psykiatri hoiti, olin laitoksessa lääketokkurassa. Tuli nuori koulunsa päättänyt. Korjasi lääkityksen kohdalleen (vähensi seitsämän lääkettä pois, laittoi tilalle yhden). Sen jälkeen jo yli kymmenen vuotta avohoidossa. Oma elämä on löytynyt.

traumaattinen keskenmeno ja ahdistava elämäntilanne ja hain apua. Sain sitä hyvin pian ja sain vastaani juuri kuvailemasi tytön.



Olin aivan järkyttynyt. Tapaamisissa tuntui, että kertoilin ongelmistani teini-ikäiselle tyttärelleni. Tällä psykiatrilla ei ollut minkäänlaista näkökulmaa elämään. Kaikkiin ongelmiini hänellä oli sellainen "ai kauheeta, voi hirveetä"-asenne. Kuin olisin kertonut, miten hirveän väriset vaatteet jollakin ystävättärelläni olisi ollut. Yhtä vakava suhtautuminen.



Ensimmäisen tapaamisen jälkeen olin niin vihainen ja järkyttynyt, että etsin netistä kaikki mahdolliset tiedot siitä tytöstä. Sain tietää, että se oli aatelissuvusta, suomenruotsalainen, ihan käsittämättömän nuori ollakseen psykiatri (28v), Facebookista löysin matkakuvia ympäri maailmaa luksushotelleista ja luksuslomakohteista. Eli pappa oli maksanut koko elämän, mitään möykkyä ei varmasti ollut ikinä osunut sen tytön tielle. Ei mitään hajua siitä, että ihmisillä voi olla vakavia ongelmia, joihin raha tai iloiset rapujuhlat eivät auta.



Se tyttö lähti puolessa vuodessa siitä lääkärikeskuksesta pois. Ehkä koeajan jälkeen potilaspalaute oli ollut niin ala-arvoista, ettei voinut enää jatkaa.



Kävin sillä kolme kertaa ja pyysin vaihtoa toiselle. Ja sain. Ja tunsin saavani apua ja elämä on huomattavasti helpompaa nyt.

jos vaan osaa asiansa.

ylioppilaat eivät osaa sitä asiaansa. Jossain muun lääketieteen alalla saattavat pärjätä hyvinkin, mutta eivät psykiatriassa.

Jokaisen lääkärin, hoitsun, terapeutin yms yms. on aloitettava joskus alusta. Eikä se kokemus ole siitä iästä kiinni, vaan siitä työkokemuksesta. Että kuinka monta potilasta tapaa ja kokemus niiden kautta karttuu.

ensimmäisiksi potilaiksi. Varsinkin jos avuntarve on suuri, eikä ole vaan hällä väliä-meiningillä psykiatrilla käymässä.

itselläänkin joku psykiatrinen diagnoosi.

Kukaan muu ei voisi tietää, pelkästään kirjatiedon perusteella, miten mt- ongelmat oikeasti ilmenevät ja miten kokonaisvaltaisia ne ovat.

Eivät ne ole samanlaisia kuin fyysiset sairaudet;

Sulla on keuhkoputkentulehdus, siihen auttaa antibioottikuuri. Sulla murtuu käsi, laitetaan luun päät kohdalleen ja laitetaan kipsi.

omat diagnoosit tai läheisillä mt-ongelmia.

Eiköhän siinä pääasia ole että joku hoitaa, iästä viis.