Haluaisitko että sinua hoitaa vastavalmistunut psykiatri, joka pääsi lääkikseen suoraan lukiosta?

etta mua hoitaisi kukaan psykiatri... Lahipiirissa on useampiakin, jotka olen tuntenut koko ikani; paihdeongelmaisempaa ja muutenkin tasapainottomampaa sakkia saa hakea. Ei herata mitaan luottamusta ammattikuntaa kohtaan.

että paremmin pärjää ilman ja käyttää aikansa muuhun kuin psykiatrilla tai mtt:ssä ravaamiseen.

että paremmin pärjää ilman ja käyttää aikansa muuhun kuin psykiatrilla tai mtt:ssä ravaamiseen.

mt-ongelmista yhtään mitään muuta, kuin mitä ovat opiskelleet ja lukeneet kirjoista. Ja sitten sitä yritetään soveltaa käytännössä niin, että ei osata kohdata mt-ongelmaisia ihmisinä, vaan nähdään ne ihmisetkin yksittäisinä diagnooseina. Katsellaan vähän niinkuin ylhäältäpäin, että mitäköhän lääkettä tollekin tapaukselle pitäisi määrätä että sekoilu loppuisi tai ainakin vähentyisi.

T: nro 19

kuulostaahan tuo aika pahalta. Toisaalta se perussuhtautuminen ihmiseen ihmisenä ratkaisee aika paljon: joillakin sellainen on itsestään, joillekin sitä ei tule minkään pahan kokemuksen kautta. Samoin myös se, miten suhtautuu omiin virheisiin, osaako luopua ennakkokäsityksestä, jos potilaan jutut eivät sitä tue, olettaako potilaan kertovan totta vaiko ei jne.



Tarkoitan esimerkiksi sitä, että nähdäänkö mt-potilas hoidettavana lihakimppuna, jonka sanomisilla ei ole väliä, koska ne ovat kuitenkin värittyneet sen mt-ongelman kautta, vai kuunnellaanko toista ja yritetäänkö aidosti ymmärtää sitä, mitä toinen sanoo.



Mäkin toivon, etten enää joudu noihin hoitokuvioihin mukaan, pari vuotta nuoruudessa riitti. Oli aikalailla 50-50-mahdollisuudet saada keskustella järkevän ihmisen kanssa, eikä hirveästi paranemaan auttaneet lässyttäjätädit tai nyökyttelijäpsykiatrit, joilla oli parhaimmillaankin valikoiva kuulo. Mahtui mukaan hyviäkin, mutta nuo pahat jäivät mieleen.

Se on hassuinta että julkisella puolella ei saa minkäänlaista apua, eikä minkäänlaista henkilökohtaista perehtymistä ongelmiinsa noilta psyk. lääkäreiltä.

Mutta sitten kun menee yksityiselle psykiatrille, niin ihme ja kumma!

Saattaakin olla täysin sama lääkäri yksityisenä, joka toimii myös Mtt:llä.

Hän vaan sitten hoitaakin hommansa kunnolla ja kuuntelee asiakastaan siellä yksityisklinikalla. Koska yksityislääkäriltä loppuvat asiakkaat hyvin äkkiä,

jos niitä kohtelisi samalla tavoin kuin julkisella puolella kohdellaan.

Ihan yleistä nykyään on, että kunnallisella puolella osastoilla ja psykiatrian poliklinikoilla on töissä yleislääkäreitä. Ja sairaanhoitajina sellaisia hoitajia, jotka ovat erikoistuneet esim. sisätauteihin. Täällä aina morkataan lähihoitajia, mutta psykiatriaan suuntautunut lähäri on työssään tuhat kertaa parempi kuin amk-hoitsu, jolla ei ole psykiatriasta kokemusta.

Jos on tullut ylioppilaaksi 19- vuotiaana niin kuin yleensä ja valmistunut lääkäriksi niin kuin yleensä kuudessa vuodessa eli 25- vuotiaana ja psykiatrin erikoislääkärin tutkintoon menee Suomessa kuusi vuotta, niin kyseinen erikoislääkäri on vähintään 31- vuotias.

nuoret lekurit on, halvemmalla töissä kuin oikeat ammattilaiset. Sääli potilaita.

mutta toisaalta, voihan ihmisellä olla taustallaan sellaiset lapsuudenkokemukset, joista on oppinut paljon. Who knows.

voi arvostaa jonkun lapsuudenkokemuksia enemmän kuin lääkistä ja erikoistumisopintoja - siis ei HYVÄÄ PÄIVÄÄ...

Simsalabim, olen valmis erikoislääkäri?

yksinään, ilman kokeneempaa lääkäriä.

oikeasti auttaa ihmistä, jos ei ole muuta kokemusta ihmisten ongelmista kuin kirjatietoa.

En ole psykiatri, mutta lääkäri kuitenkin ja on pakko kommentoida. Kyllä valmistuneella psykiatrilla on muutakin päässään kuin se kirjatieto. Erikoistumisen aikana (n.6 vuotta) LL on töissä erilaisissa psyk.toimipisteissä, esim. psyk.sairaaloissa. Eli valmistuessaan erik.lääkäriksi, hänellä on jo usean vuoden kokemus psyk.potilaiden kanssa työskentelystä.

Psykiatrin työ on kuitenkin pääosin kliinistä lääketiedettä, jolloin lääkärin omalla elämänkokemuksella tms. mihin ap viittasi, on aika vähän merkitystä. Kyllä se kirjatieto ja hankittu ammattitaito on se, joka tekee pätevän lääkärin.

ja voisin olla aika huvittunutkin, toisaalta jos oikeasti tarvitsisin psykiatria, haluaisin jonkun jolla on katu-uskottavuutta eli elämänkokemusta eli joku samanikäinen.

Mihin lääkäreitä edes tarvitaan kun on google.

Miksei joku hyvän, menestyvän perheen kiltti, pikavauhtia opiskellut tyttö tai poika voisi olla hyvä psykiatri tai lääkäri, jos hänellä on synnynnäistä tai opittua empatiakykyä ja todellista kiinnostusta potilaita kohtaan? Jospa vaikka se empatia, kiinnostus ja tieto oikeasta elämästä on välittynyt lapselle vanhempien kautta.

oikeasti auttaa ihmistä, jos ei ole muuta kokemusta ihmisten ongelmista kuin kirjatietoa.

En ole psykiatri, mutta lääkäri kuitenkin ja on pakko kommentoida. Kyllä valmistuneella psykiatrilla on muutakin päässään kuin se kirjatieto. Erikoistumisen aikana (n.6 vuotta) LL on töissä erilaisissa psyk.toimipisteissä, esim. psyk.sairaaloissa. Eli valmistuessaan erik.lääkäriksi, hänellä on jo usean vuoden kokemus psyk.potilaiden kanssa työskentelystä.

Psykiatrin työ on kuitenkin pääosin kliinistä lääketiedettä, jolloin lääkärin omalla elämänkokemuksella tms. mihin ap viittasi, on aika vähän merkitystä. Kyllä se kirjatieto ja hankittu ammattitaito on se, joka tekee pätevän lääkärin.

kun vastapuoli ei tajua mistä puhuu.

Ei se auta vaikka olisi tehnyt työtä satakin vuotta mt-potilaitten parissa, jos puuttuu se empiirinen tutkimus. Jos ei oikeasti tiedä, mitä on olla hullu.

T: 19

minusta on, että on viimeisimmät tiedot asioista. Ja nuorella vastavalmistuneella luultavasti on, ja lisäksi enemmän tiedonjanoa. Ainakin minun kohtaamat eläkeikää lähestyvät psykiatrit ovat suurin osa olleet leipiintyneen oloisia työhönsä.

Itse jouduin ongemineni kohtaa sellaisen psykiatrin, josta huokui inho ja ylimielisyys. Tästä lääkäristä on paljon varoittavia tekstejä internetissä. Pelottaa tuollaiset lääkärit Helsingin kaupungilla. Tämä tohtori Kärnä oli kamala esimerkki ylimielisestä ja halveksivasta ammattilaisesta. ,