Naiset jotka eivät tiedä miestensä tuloja?

miehelläni on paljon muitakin tuloja kun palkkatulo. Jos haluan voin sen kyllä nähdä tilinauhasta. En todellakaan tiedä paljonko hän ansaitsee esim.vuodessa. Naimissa ollaan oltu 15 vuotta eikä se ole minua haitannut.

Mutta en tarkemmin siksikään, kun mieheni on merillä ja palkkaan tulee enemmän tai vähemmän kaikenlaisia lisiä. Itse taas olen yrittäjä ja omat tulot pyörivät tietenkin yritystilin kautta (ja vaihtelevat nekin).



Mutta ei meillä rahasta tarvitse riidellä, vaikka toisen tuloja ei centilleen tiedäkään :)

Sit en muista mikä on peruspalkka ja mitkä koostuu päivärahoista sun muista, enkä tiedä veroprosenttia.



Ja homma toimii siten, että molemmilla on omat tilit, lainanlyhennykset menee miehen tililtä ja mun tililtä kaikki muu. Jos mun saldoni pienenee liikaa, mä otan rahapussistani miehen avainlukulistan ja meen sen tililtä siirtämään omalle tililleni rahaa. Homma toimii myös päinvastoin, voin laittaa tililtäni miehelle rahaa.

Rahat on periaatteessa erilliset, mutta koska olemme tosi pienituloisia, käytämme molempien rahat käytännössä yhdessä. Ei minua edes kiinnosta tietää tarkkaan jokaisen kuukauden tuloja. Kyllä me aina mainitsemme, että milloin kummallekin tulee rahaa, jne, mutta en tiedä, miksi minun pitäisi tietää joka ikinen kahvikuppi jonka mies ostaa, tai miksi miehen pitäisi tietää tarkkaan, kuinka paljon rahaa käytän vaikka kirpputorilla. Kyllä me nyt tietty suunnilleen tiedämme, missä suuruusluokassa mennään. Se ei siis ole mikään salaisuus tai periaatekysymys, ehkä emme vaan ole niin kiinnostuneita aina tekemään tuloselvityksiä toisillemme - tai itsellemmekään. En edes joka kuukaisi tiedä omiakaan tulojani, ellen laske erikseen tiliotteelta :D

erityisen tarkkaan seurata mikä toisen palkka on. Tiedämme kyllä suuruusluokan, suunnilleen että millä numerolla se alkaa.



Mä en jaksa provosoitua näistä iänikuisista "jos on omia rahoja ei olla oikeasti parisuhteessa" -aloituksista. Se jos ap ei pysty ymmärtämään muunlaisia ratkaisuja kuin omansa ei ole mitään uutta tällä palstalla. Mutta ihan totta, jos hieman olisi valmis avartamaan maailmankuvaansa niin hyvin helposti huomaisi että on olemassa muunkinlaisia ihmisiä kuin mitä itse on.

Tiedän toki suunnilleen miehen tulot, sanotaan 1000 euron tarkkuudella. Mies laittaa mulle joka kuukausi yhdessä sopimamme summan tililleni ja minä hoidan kaikki yhteiset menot. Lopuilla rahoillaan mies saa tehdä ihan mitä haluaa ja hoitaa itse omat menonsa ja hankintansa. Tuloni on monta kertaa suuremmat kuin mieheni, joten luonnollisesti maksan myös suuremman osan perheemme menoista. Kyllä miehenikin tietää suunnilleen tuloni, mutta ei ihan tarkkaan. Hyvin on toiminut. Ei ongelmia.

että sitä rahaa löytyy ihan normielämiseen!

Kirjanpitäjä hoitaa kirjanpidon. Ei ole tullut seurattua miehen tuloja, jotka vaihtelevat melko paljon. Mies hoitaa tällä hetkellä kaikki laskut ja minä hoidan lapset.

Mä kyllä tiedän kun on itse sen jossain vaiheessa sanonut, itse en ole kysynyt enkä kysyisikään. Ei ole mun asia, kunhan omillaan toimeen tulee. Hän ei tiedä mun tuloja eikä pankkitilin saldoa. Ei tosin ainakaan vielä asuta yhdessä eli ei voi puhua "puolisosta" mutta ei tilanne tai raha-asiat miksikään muutu vaikka yhteen muutettaiskin. Sovittais vaan kumpi hoitaa mitkäkin maksut. Näin on toimittu mun parisuhteissa aina sen ensimmäisen jälkeen, joka häippäsi mitään sanomatta ja putsasi sen autuaaksitekevän yhteisen tilin. Sen jälkeen ikinä ei ole rahasta kenenkään kanssa riidelty.

tulevat yhteiselle tilille, niin harvoin tiedän kuinka paljon häneltä on milloinkin tulossa. Itse en koe sitä mitenkään hankalasti. Mieheni on järkevä rahankäyttäjä, joten ei ole koskaan tarvinnut riidellä rahasta.

Kun meillä oli eri tilit, niin en tainnut silloinkaan kysellä hänen tulojaan.

En kyllä täsmällisesti tiedä omaakaan palkkaani joka kuulta, koska työtunnit vaihtelevat ja jotkut lisät maksetaan esimerkiksi puolivuosittain. Peruspalkan toki tiedän, mutta sen päälle tulevat rahat ehkä satasen tarkkuudella. Miehelläni on myös freelancerinä sivutuloja, joista en tiedä sen ihmeemmin, jos ei erikseen tule puhetta.



Meilläkin on silti ihan yhteinen talous, yhteinen velka ja pääsääntöisesti yhteiset menotkin.

Sit en muista mikä on peruspalkka ja mitkä koostuu päivärahoista sun muista, enkä tiedä veroprosenttia.

Ja homma toimii siten, että molemmilla on omat tilit, lainanlyhennykset menee miehen tililtä ja mun tililtä kaikki muu. Jos mun saldoni pienenee liikaa, mä otan rahapussistani miehen avainlukulistan ja meen sen tililtä siirtämään omalle tililleni rahaa. Homma toimii myös päinvastoin, voin laittaa tililtäni miehelle rahaa.

Tarkennan, että suurinpiirtein tällainen tilanne meilläkin siis on. :) Veroprosentin tosin tiedän, mutta eipä tuolla tiedolla juurikaan mitään tee.

Mutta enemmän ehkä kiinnostaisi tietää, että miksi niin monen kirjoituksista tuntuu tulevan se kuva, että kaikki on erillistä? Me elämme avoliitossa, mutta ei meillä ole koskaan eroteltu, että esim. talolaina olisi vain toisen nimissä. Kyllä meillä ns. turvattiin molempien oikeudet kun otimme lainan yhdessä. Ja kyllä mieheni on maksanut minun opintolainojani välillä pois, koska se on meidän yhteisen tulevaisuuden kannalta parempi niin. Että saadaan kaikki mahdolliset lainat mahdollisimman nopeasti pois. Ja miksi tuntuu siltä, että naiset antavat miestensä pimittää raha-asioitaan? Tähän varsinkin haluaisin vastauksen.

AP

olisi hyvin yleistä että muiden parisuhteissa "kaikki on erillistä". Se ei ole ollenkaan mun kokemukseni, omassa tuttavapiirissäni on tavallista nimenomaan että on yhteiset rahat ja asiat ja sitten omat rahat ja asiat.

Meille se sopii siksi, että yhteinen tili tekee helpommaksi esim. ruokahuollon, kodin tavarat ja lasten hankinnat. Omat tilit taas tekevät helpommaksi omat yksityiset hankinnat, kun ei tarvitse arvailla mitä mieltä toinen olisi hankinnan tarpeellisuudesta, tai pitäisikö tilille tajuta jättää rahaa jotain sellaista ostosta varten joka toisella on mielessä mutta josta ei itse vain tiedä.

kiinnostaisi tietää, että miksi niin monen kirjoituksista tuntuu tulevan se kuva, että kaikki on erillistä? Me elämme avoliitossa, mutta ei meillä ole koskaan eroteltu, että esim. talolaina olisi vain toisen nimissä. Kyllä meillä ns. turvattiin molempien oikeudet kun otimme lainan yhdessä. Ja kyllä mieheni on maksanut minun opintolainojani välillä pois, koska se on meidän yhteisen tulevaisuuden kannalta parempi niin. Että saadaan kaikki mahdolliset lainat mahdollisimman nopeasti pois. Ja miksi tuntuu siltä, että naiset antavat miestensä pimittää raha-asioitaan? Tähän varsinkin haluaisin vastauksen. AP

jos joku sai käsityksen, että mielipiteeni täysin on se, että "jos on omia rahoja ei olla oikeasti parisuhteessa". En tosiaan sitä tarkoittanut. Ehkä on niin, etten täysin ymmärrä sitä, että ei tiedetä mitä toinen tienaa, ja ehkä tosiaan on niin, että pidän sitä luonnollisempana että kaikki on yhteistä, mutta ei se toki tarkoita sitä, etteikö se tietämättömyys ja omista asioista huolehtiminen voisi parisuhteessa toimia. Eikä meilläkään kytätä toisen tekemisiä, mutta itse henkilökohtaisesti olen täällä saanut (valitettavasti) sen kuvan, että valitettavan monissa parisuhteissa naiset ovat kotona, ja miehet pimittävät tulojaan, ja tekevät mitä lystäävät. Ja naiset sitten omilla pienillä tuloillaan pyörittävät taloutta. Tai eletään avoliitossa, ja talolaina on vain miehen nimissä. Tämä on sitä mitä en käsitä, enkä myöskään käsitä sitä, että miksi naiset tähän suostuvat? Se on se suurin ongelma.



AP

Jos rahasta olisi pulaa, niin sittenhn se olisi tarpeen tietää, että tietäisi mihin se riittää ja mitä pitää jättää ostamatta. Mutta kun sitä tulee ihan tarpeeksi ja enemmänkin joka kuukausi, niin ei sillä määrällä ole niin väliä.



Hän ei osta mitään tietämättäni, joten ei tarvitse hänen rahankäyttöään tarkkailla. Eikö se olisikin outoa, jos kyse normaalista miehestä ja suhteesta?



Ja tällä tavoin menty jo 17 vuotta, että ei mikään uusi suhde todellakaan.

Oli outoa, kun ensimmäisen miehen kanssa oli tottunut siihen, että kaikki asiat olivat yhteisiä, (Jopa se ensimmäinen kännykkä) mutta seuraava ex ei koskaan suostunut kertomaan tarkkaa palkkaansa. Toki tiesin, että alle 2000 on.

Nykyinen miesystävä ei myöskään ole suostunut kertomaan tarkkaa eläkettään, vaikka puhuukin joka käänteessä kuinka köyhä on, ja miten rahaa ei ole mihinkään, ja miten täytyy elää suu säkkiä myöten, että saa auton korjattua tänä keväänä, ja siksi ei voi tarjota mulle vaikkapa pitsaa. Sama virsi alkaa kaupassa joka kerta, kun ehdotan, että ostettais vaikkapa perunasalaattia, perunoita kun saa halvemmallakin. Tiedän hänellä ainakin olleen paremman eläkkeen kuin minulla, ja siksi ihmettelenkin, kun mä maksan sentään lainaa ja muita asumiskuluja monta sataa.

Mies olisi innoissaan muuttamassa yhteen, ja menossa naimisiin, mutta tuosta rahan puutteesta johtuen ihmettelen, mitenköhän hän mahtaisi asumisestaan minulle maksaa..

Mitähän se multa salaa, kun nämä raha-asiatkin ovat niin salaperäisiä..

Selvää lienee, että meillä tulisi olemaan omat hyllyt jääkaapissa, koska minä en suostu syömään aina sitä halvinta vaihtoehtoa kaikista tuotteista.

Mutta enemmän ehkä kiinnostaisi tietää, että miksi niin monen kirjoituksista tuntuu tulevan se kuva, että kaikki on erillistä? Me elämme avoliitossa, mutta ei meillä ole koskaan eroteltu, että esim. talolaina olisi vain toisen nimissä. Kyllä meillä ns. turvattiin molempien oikeudet kun otimme lainan yhdessä. Ja kyllä mieheni on maksanut minun opintolainojani välillä pois, koska se on meidän yhteisen tulevaisuuden kannalta parempi niin. Että saadaan kaikki mahdolliset lainat mahdollisimman nopeasti pois. Ja miksi tuntuu siltä, että naiset antavat miestensä pimittää raha-asioitaan? Tähän varsinkin haluaisin vastauksen.

AP

mistä teksteistä olet saanut tuollaisen käsityksen. Selvennän vielä, mitä itse aiemmin kirjoitin. Eli meillä on periaatteessa täysin omat rahat. Käytännössä kuitenkin ne on yhteiset, eli mitään ei koskaan lasketa ("kuka on maksanut mitäkin"), ja aina sen rahoja käytetään, jolla sattuu olemaan.

Olemme pienituloisia, mutta molemmilla on tuloja suunnilleen samassa tuloluokassa. Eli kumpikaan ei pimitä toiselta rahoja elääkseen kulutusjuhlaa omalla tahollaan. Mutta ehkä meille tämä rahakysymys ei ole koskaan tuntunut erityisen tärkeältä.

Jos joskus ostaisimme asunnon (toistaiseksi epätodennäköistä) se tulisi molempien nimiin, mikäli molemmat maksaisivat sitä. Sen sijaan jos jompi kumpi ostaisi sen vaikka perintörahoilla, minusta olisi ok, että se tulisi vain hänen nimiinsä. Tosin asiasta ei olla keskusteltu, ja voisi se tulla molempienkin nimiin. En ole miettinyt asiaa erityisemmin, ei ole tuntunut tärkeältä.

Mutta pointtini on, että se, kutsutaanko rahoja yhteisiksi vai erillisiksi, ei sinänsä vielä kerro mitään siitä, onko pariskunta taloudellisesti tasa-arvoinen. Käytäntö ratkaisee. Ei sekään kovin tasa-arvoista ole, että on yhteiset rahat, mutta kumpikin kyttää toisen ostoksia.

kun päivävuoroista, työpäivän pituudet vaihtelevat pituudeltaan. Ei ole samanlaista kuukautta, joten palkkakaan ei ole koskaan sama.



Siksi en tiedä, eikä kiinnostakaan. Kyllä mies kertoisi, jos kysyisin. Mieskin tietää vain suunnilleen mitä minä saan, vaikka minä saan saman summan joka kuukausi.



Meillä on myös yhteiset rahat ja yhteiset menot, vaikka kummankin palkat tulevat omille eri tileille ja emme tiedä paljonko toinen on missäkin kuussa saanut rahaa.

Niin kauan kun on ruokaa pöydässä ja kaikilla vaatteet päällä niin mulle on ihan sama mitä tienataan.

Enkä muuten edes tiedä tarkkaa summaa mitä omalle tilille tulee kuukaudessa.

Ei riidellä koskaan rahasta, eikä muustakaan.

Toki tiedän, että se on jotain kymppitonnin ja 40 000 välillä, mutta vaihtelee vuosittain. Mutta enpä mä muista viime vuoden omia tulojanikaan.



Eikä tuo johdu siitä, että ne olisi salaisia, kyllä ne on tiedossa, mutta ei mulla pysy päässä.



Ja meillä on yhteiset rahat.