Perinnönjako – onnistuuko kikkailu yhtä hyvin uusperheissä?
Tuosta Kari Tapion tapauksesta tuli mieleen, että onnistuuko tällainen kikkailu yhtä hyvin uusperheissä?
Eli jos esim. isällä on lapsia kahdesta avioliitosta, ja jälkimmäisen liiton vaimo haluaa varmistaa, että perintö menee vain hänen lapsilleen. Ja jos mies on sen verran iäkkäämpi, että on oletettavaa miehen kuolevan ensin.
Jos omaisuus siirretään miehen elinaikana mahdollisimman suurelta osin vaimon nimiin ja kuolinpesä on näin ollen todella pieni. Eikös tässäkin käy niin, että isän kuoltua hänen lapsensa ensimmäisestä liitosta eivät tule saamaan kuin rippeitä kuolinpesästä omaisuuden ollessa nykyisin vaimon nimissä. Ja kun vaimosta aika jättää, hänen omat lapsensa perivät hänet.
Eikös tämä ole aika järkyttävää, tällaisessa tapauksessahan on mahdollista, että kaikki lapset ovat eläneet samassa taloudessa lapsuutensa mutta perinnönjaossa heidät laitetaan täysin eri asemaan.
Kommentit (34)
Kai tuo on laillista, en ainakaan ymmärrä mikä tuossa olisi laitonta. Tosin onhan tuossa se riski, että "väärä" vanhempi kuoleekin ensin, eli se osalle "puolivanhempi", ja silloinhan kaikki lapset saavat perintöä.
mutta oikeuden kautta jokainen saa omanosansa.
Jonkun toisen voidaan katsoa saaneen mm. ennakkoperintöä ym. eli pidemmän päälle ei kannata.
Minun lapset edellisestä liitosta ja yhteinen lapsi myös.
Miehellä on edellisestä liitosta lapsia jota muuttivat äitinsä kanssa ulkomaille ja äiti on hoitanut asiat niin, etten edes ole koskaan tavannut lapsia.
Miehen kanssa kaikki on yhdessä maksettu mutta minun nimiin on kaikki laitettu.
Omakotitalo, 2 autoa ja kesämökki. Mieheni lapset siitä toisesta liitosta eivät peri isältään siis mitään.
Täsmälleen sama oikeus perintöön kummallakin ja samalla lailla voi vedättää ja kikkailla, tai ainakin yrittää.
Jos siis isä haluaa itse jättää omat jälkeläisensä ilman perintöä. Mutta kauhistuttaa tämä ihmisten kylmäkiskoisuus toisen kuoltua, ahneus nostaa äkkiä päätänsä ja rahasta tulee tärkeämpi kuin mitä se oli tämän ihmisen eläessä.
perillisille ei tarvitse antaa kuin lakiosa. Kaiken muun voi jättää testamentilla muille.
Omaisuutta voi eläissään myydä, siirtää tai lahjoittaa ihan kenelle tahansa. Kaikki kannttaa tietysti tehdä asiantuntijan kanss ja kirjallisesti, mutta mahdollistahan se on jättää se eka perhe täysin ilman.
lapsia vain nykyisen mieheni kanssa. Hänellä taas 2 tyttöä edellisestä liitosta.
Olemme laittaneet kaiken omaisuuden minun nimiini, joten ex-lapset eivät peri mitään yhteisestä omaisuudestamme. Tätä ei laki kiellä, eikä voi syyttää ennakkoperinnöstä. Minä saan siirtää sitten lapsillemme OMASTA omaisuudestani mitä haluan, koska ne eivät ole isän omaisuutta, joten tässäkään tapauksessa ei ole kyse isän ennakkoperinnöstä.
Miehellä omaisuutena vain oma käyttötili ja kaikki sijoitukset, asunto ja mökki, auto, vene yms. on minun nimissäni.
Niin ja mieheni on huomatavasti vanhempi, joten oletettavasti kuolee aiemmin. Mutta jos minä kuolen aiemmin, saavat yhteiset lapsemme kuitenkin puolet minun omaisuudestani. Sitten jos mies kuolee jälkeen päin, perivät yhteiset lapsemme taas puolet häneltä ja es-lapset eivät saa kuin jäljellejääneestä puolet.
Jos minä kuolen aiemmin, toivon miehen keksivän jonkin keinon, millä voi siirtää oman osuutensa oikeiden lasten nimille ennen kuin kuolee.
Täysin laillista.
Lakiosan saa, mutta vain siitä mitä kuolleella on!
Jos omaisuus on lesken nimissä, ei kuolleella ole omaisuutta. Ja näin voi halutessaan tehdä, ihan lakimiehen avustuksellakin.
PUolisollehan ei voi antaa ennakkoperintöä, ainoastaan perillisille, mutta omaisuuden saa laittaa vain toisen nimiin. Ehkä oikeudessa voi lähteä kiistelemään siitä kuka omaisuuden on maksanut, en tiedä vaikuttaako se loppupeleissä.
ilman perintöä? Millainen isä tekee niin?
ainoastaan rintaperilliset eli lapset.
vai oletatko, että jos isäsi on pari vuotta sitten myynyt talonsa jollekin tuntemattomalle, niin sinulla on oikeus vaatia se talo osaksi kuolinpesää? Ihan sama se on, oli ostaja oma lapsi tai tuntematon, ei oikeus laillista kauppaa miksikään muuta.
Olemme laittaneet kaiken omaisuuden minun nimiini, joten ex-lapset eivät peri mitään yhteisestä omaisuudestamme. Tätä ei laki kiellä, eikä voi syyttää ennakkoperinnöstä.
Eli tämä on OK vain silloin, jos tulosi ovat riittäneet koko tuon yhteisen omaisuuden maksamiseen. Jos miehesi lapset nostavat kuolemasi jälkeen oikeusjutun ja havaitaan, että yhteistä omaisuuttanne on hankittu miehesi tuloilla, niin silloin yhteisestä omaisuudestanne katsotaan miehesi omaisuudeksi se osuus, jota sinun tulosi eivät ole riittäneet maksamaan.
Toki järjestely voi mennä suunnitelmienne mukaan siinä tapauksessa, että miehesi lapset eivät tajua tai uskalla nostaa oikeusjuttua.
Olemme laittaneet kaiken omaisuuden minun nimiini, joten ex-lapset eivät peri mitään yhteisestä omaisuudestamme. Tätä ei laki kiellä, eikä voi syyttää ennakkoperinnöstä.
Eli tämä on OK vain silloin, jos tulosi ovat riittäneet koko tuon yhteisen omaisuuden maksamiseen. Jos miehesi lapset nostavat kuolemasi jälkeen oikeusjutun ja havaitaan, että yhteistä omaisuuttanne on hankittu miehesi tuloilla, niin silloin yhteisestä omaisuudestanne katsotaan miehesi omaisuudeksi se osuus, jota sinun tulosi eivät ole riittäneet maksamaan. Toki järjestely voi mennä suunnitelmienne mukaan siinä tapauksessa, että miehesi lapset eivät tajua tai uskalla nostaa oikeusjuttua.
Nainen voi olla vaikka tuloton koko avioliiton ajan ja silti omaisuus voi olla hänen nimissään. Aviopuolisoiden välillä ei tunneta lahjaa tai siitä johtuvaa lahjaveroa.
Ei oikeuden kautta saa omaisuutta pois ostajilta vai oletatko, että jos isäsi on pari vuotta sitten myynyt talonsa jollekin tuntemattomalle, niin sinulla on oikeus vaatia se talo osaksi kuolinpesää? Ihan sama se on, oli ostaja oma lapsi tai tuntematon, ei oikeus laillista kauppaa miksikään muuta.
Jos taas omaisuus on myyty käypään hintaan, niin kuolinpesässä pitäisi olla siitä saatu kauppahinta jossain muodossa. Toki jos isä on jo ehtinyt esim. ryypätä kauppahinnan, ei niitä rahoja enää mistään saa, mutta ei saa siinä tapauksessa kukaan perillisistä.
Nainen voi olla vaikka tuloton koko avioliiton ajan ja silti omaisuus voi olla hänen nimissään. Aviopuolisoiden välillä ei tunneta lahjaa tai siitä johtuvaa lahjaveroa.
Kyllä aviopuolisolta saadusta lahjasta pitää maksaa lahjavero, jos lahjan arvo on tarpeeksi suuri. Tämä ihan varmasti toteutuu silloin, jos mies ostaa 200000 euron arvoisen asunnon vaimonsa nimiin.
Pientä joustoa noissa rajoissa tosin on silloin, kun aviopuolisot lahjoittavat jotain toiselleen. Puolisolle pystyy todennäköisesti ostamaan lahjaksi esim. 5000 euron arvoisen korun ilman, että verottaja puuttuu asiaan.
sinun, minun ja meidän lapsia. Saan isäni kuoltua ison perinnön, enkä halua tuosta perinnöstä menevän yhtään mieheni lapselle, jos siis minä kuolen ensin?
Entä jos ostamme sillä esim. asunnon?
Toki menen tekemään testamentin jossain vaiheessa, ja senhän voin tehdä myös isäni kuoltua.
jos kyseessä 10 vuoden takainen juttu ja kauppahinta alhainen, mutta OK, ei siihen pääse mitenkään väliin. Ja siksihän ne rahat pimitetään, että kuolinpesässä ei varoja olisi!
jos siis vainaja on TESTAMENTANNUT leskelleen omaisuutta. Rintaperilliset ovat tietty oikeutettuja lakiosaansa, mutta eihän se paljoa ole, 1/6 tai jotain.
Kikkailu voisi siis toimia siten, että leskelle testamentataan omaisuutta. Näin ollen vainajan ed. liiton lapset jäävät aikanaan siitä paitsi.
Oma mieheni on tällainen ensimmäisen avioliiton lapsi ja vaikka en usko äitinsä ja isäpuolensa ikinä tällaista temppua tekevän, niin kiinnostaisi silti tietää, onko tällainen tosiaan laillista. Ilmeisesti siis on?