Mikä siinä imetyksessä on niin vaikeaa?

aamuimettäjille!

Mulla oli esikoisen imetyksessä suurin ongelma se, että saamani apu ja ohjaus oli ihan ala-arvoista. Neuvolasta annettiin ymmärtää, että se sujuu kuin leikki, ei tarvitse kuin lykätä tissi vauvan suuhun. Näin se menikin heti synnytyksen jälkeen - oli helppo synnytys ja vauva oli helppo ottaa rinnalle. Synnytysosastolla tultiin herättelemään keskellä yötä tisseistä repien, että mitenkäs täällä imetys sujuu. Siellä se vielä sujuikin. Kun päästiin kotiin, sujui vielä viikon ajankin. Sitten yllättäen maitoa alkoi nousta rintoihin niin, että sitä suihkusi. Alkuun lypsin ja lahjoitin sairaalaan eikä siitäkään sen suurempaa ongelmaa tullut. Sitten alkoi koliikki. Vauva huusi yötä päivää jatkuvasti kaiken aikaa, maito suihkusi ympäriinsä ja vauva kieltäytyi syömästä ja huusi vain koko ajan. Paino alkoi laskea ja neuvolasta alkoi tulla hyvin kielteissävytteistä kommenttia. Pikkuhiljaa päädyin lypsämään maidot pulloon ja syöttämään siten, vaikka olisin halunnut imettää. Tämä oli rankinta ja vaikeinta, vaikka maidon nousu olikin kivuliasta, lypsäminen sai nännit haavautumaan ja rintatulehdukset tekivät kamalan kipeää. Imetys loppui, kun vauva oli 1-kuinen, ja lypsämisen lopetin kun hän oli 6-kuinen.



Esikoisen painajaisimetyksen jälkeen päätin, etten imetä enää koskaan, vaikka maito nousikin jo loppuraskaudesta rintoihin niin, että sitä suihkusi. Toista lasta synnyttäessäni kätilö kuitenkin sai minut ylipuhuttua yrittämään. Alku oli taas leppoisa, mutta olin koko ajan valmiustilassa lopettamaan sen heti ensimmäistenkin ongelmien ilmaannuttua. Luovutin taas maitoa sairaalan äidinmaitokeskukseen, koska sitä tuli yli oman tarpeen, ja kotona oli korvikepurkit ja tuttipullot valmiina odottamassa. Lopulta, kun vauva oli 7-kuinen, lahjoitin ne käyttämättöminä pois. Tämän vauvan kanssa vaikeinta olikin vieroittaminen - se onnistui vasta 1v9kk iässä, ja silloinkin vasta pakon edessä. Jouduin olemaan viikonlopun työmatkalla vauvan ollessa kotona isin kanssa.

Otetta ja asentoa kehuttiin synnärille, mutta multa ei vaan yksinkertaisesti tullut maitoa. Sitten kun maitoa rupesi tulemaan, poika otti hirveitä tissiraivareita. Pitkän "taistelun" jälkeen sain hänet opetettua takaisin rinnalle. Koska maito ei koskaan noussut kunnolla, niin loppui se sitten kokonaan lapsen ollessa 2kk.

Myöhemmin selvisi (lapsen ollessa 3kk), että osasyynä sen imemisen vaikeuteen on ollut tiukka kielijänne.

Vähän harmittaa, että eivät synnärillä sitä katsoneet.

Mutta kyllä tuo korvikkeellakin on kasvanut ihan hienosti :)

jolla on ongelmaa imuotteen kanssa, kokeillut käyttää ihan perinteistä tuttipullon tuttia (josta imureikää hiukan leikkaamalla suurennettu) nännin päällä? Mä sain suuren avun siitä kun kakkonen ei osannut imeä oikein. Sitten kun oppi sillä imemään niin johan rupes homma toimimaan! Tutin kanssa imetin varmaan kuukauden verran ja sen jälkeen vauveli tarras hienosti kiinni jo pelkkään rintaan. :)

mikähän siinä sitten oli niin vaikeata? Ei kai yhtään mikään. Kai se on jokaisella vähän erilaista. Mulla meni niin, että jo laitoksella vauva sai lisämaitoa ja paljon. Kun tultiin kotiin, imetin minkä ehdin ja vauva huusi kuin hinaaja lisää ruokaa. Ai miksi en istunut sitä neljättä tai viidettä tuntia antaen vauvan repiä tyhjiä rintojani? No, pidin sitä kiusaamisena, se sattui aivan jumalattomasti ja perheessä myös toinen lapsi.

Se kipu mitä tunsin, ei kyllä lähtenyt yhtään mihinkään vaikka kaikki piti olla ihan kunnossa. Muutamia tippoja vauva sai puolen vuoden ajan, mutta enimmäkseen kiitos kuuluu Nannille.

MIKSI olet pumpannut tunnin????



Olen luovuttanut maitoa ja omat maidot kestänyt nousta viikon, luovuttamaan olen päässyt 1 1/2 kk synnytyksestä. Silloin ylimäärästä 2,5 desiä päivässä. Eli huonommin mennyt kuin osalla näistä jotka lopettaa kun ei maitoa tule.



Sairaalassa en ole saanut maitoa pumpattua mutta onneksi vastasyntyneen masu on herneen kokonen niin sinne ei paljoa kerralla mene, siksi maitoa annetaan usein!



Tämän takia taas rinnalla kun käydään usein, maidontuotanto lisääntyy ja määrät kasvaa luontasesti.



Pointti ei ole se että lapsi roikkuu tunnin rinnalla tai maitoa pitaa saada kerralla 50 milliä, se määrä pitäisi alussa saada esim. 10 pumppauskerralla. Näin sitä maitoa tulee, ei väkisin imemällä!!!!

Jos joku on vasta alottamassa imettämisen niin ehdottomasti viitatkaa kintaalla tollasiin jotka "pumppaa väkisin niin että veri lentää" koska maitoa tulee kun siihen herkistyy; pitää ottaa lasta vaikka 2 kertaa tunnissa HETKEKSI rinnalle ja pumppua käyttää varovasti! Ne maksimiasennot varsinkin kannattaa säätää vasta kun maitoa tulee rinnoista reippaasti.



Tupakoinnista sanotaan ettei saisi polttaa 2 h röökin jälkeen, joten uskoisin että jos emäntä käy röökillä ja maidonnousua lisätä niin ei siinä paljoa voi lasta rinnalla käyttää jos polttaa tupakkaa..

Tunnen 3 naista jotka epäonnistunut imetyksessä ja kaikkia yhdistää tupakointi.

ei sitten onnistunut millään,imetin noin 2kk jokaista aikanaan.mutta nyt tätä iltatähteä joka jää viimeisekseni olen imettänyt jo 2 vuotta:O en tiedä onko ikä tuonut minulle varmuutta vai mikä.

Toisilla on vähemmän haasteita kuin toisilla. Mulla olisi esikoisen imetys voinut hyvinkin mennä pieleen ihan siksi, että maitoa tuli ovista ja ikkunoista ja vauva meinasi tukehtua. Mulla oli tuuria matkassa (en mä tajunnut, että olisi jostain voinut apua kysellä, ei ollut nettiä vielä silloin) ja alkuhankaluuksien jälkeen sujui ongelmitta.



Kakkosen ja kolmosen kanssa olin jo kokeneempi ja heidän imetyksensä sujuivat alusta asti hyvin.



Tärkeää on, että äiti ymmärtää, että alkuvaikeudet kuuluvat asiaan, osaa hakea apua ja ennen kaikkea saa sitä. Tää vika on suurin ongelma.

ketjussa miksi se imettäminen on toisille vaikeaa. Ei siis mitenkään ole tarkoitus epäillä, että imettämättömät ovat haluttomia imettämään.



Itsellä on kolme terhakkaa poikaa. Kaikki nykäisivät tissin heti synnytyssalissa suuhunsa ja imivät täysillä ja oikealla otteella jo muutaman minuutin iästä lähtien. Imetin kaikkia 1v 4kk ikään asti (lehmän maitoa saivat vasta kun imetys päättyi) ja maitoa tuli välillä niin paljon, että raanasta piti kaataa alas, kun pojat ei jaksaneet juoda kaikkea.



Eli mä olen kai sitten se toinen ääripää, jolla on mennyt jokaisen lapsen kanssa superhyvin imetys.



Siksi on minunkin ollut vaikea välillä ymmärtää miksi se imetys on toisille niin vaikeaa. Kun itsellä on helppoja imetyksiä takana niin sitä helposti ajattelee vaan, että "laittakaa tissi vauvan suuhun ja antakaa sen imeä" jos ei tiedä mitä vaikeuksia ihmisillä on.

Odotan kolmatta ja aikomus tottakai imettää, mutta en mä silti odota automaattisesti että se onnnistuu. Eiks se oo ihan tervettä miettiä myös sitä puolta että ei ehkä onnistukaan, eipä tuu sitten mitään kauheeta kriisiä sen puolesta.



Mun mielestä jo ap:een kysymys on jotenkin tyhmä. En mä oo koskaan ajanut kolariakaan, mutta en mä oleta että niin ei tulis ikinä käymään ja vaikka olen ollut ihan terve niin tiedostan sen että aina en ehkä tulekaan olemaan.



Ihmiset jotka ei tajua tollaisia asioita on oikeesti vähän yksinkertaisia.