Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä imetyksessä on niin vaikeaa?
23.03.2011 |
Kysyn, kun itsellä kokemuksia vain imetyksen helppoudesta.
Kommentit (50)
sujui hyvin ja lapsi,äiti terveitä ja lapsi nappaa heti tissiin. ei siinä yleensä suurempia ongelmia ole. mutta tosi usein se ei mee noin.
pitää oikein taistella että saa sen imetyksen sujumaan, minulla oli liian isot rinnat. tuli rintatulehduksia ihan yhtenään ja kamala horkka kun kuume nousi 40+lapsen koliikki ja pieni koko plus 2 viikkoa teho-osastolla nenämaha-letkulla. olin päättänyt et onnistun. 4-5kk lypsin imetin ja itkin. ihan hullu olin. olisin vaan antanut pulloa...no ensi kerralla tiedän mitä on edessä jos ei mene "luonnon mukaan"..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva oli 4,5kg syntyessään. Sai korviketta ensimmäiset 4pv, ennenkuin oma maito nousi. Sitten syötiinkin lähes tauotta yötä päivää seuraavat 3kk. Pumppaamista yritin, mutta maitoa tuli vain 5-15ml kerrallaan. Tyttö kasvoi kuitenkin hyvin, niin ei onneksi tarvinnut stressata maidon riittävyydestä. Nyt vauva on jo 8kk ja nautin imetyksestä kovasti.
Vauva imee ja imee ja alkaa huutaa kun ei tuu mitään.
Pumppaamalla sain tunnissa jopa 50 ml.
Mutta en mä ihmettele sitä että jollakin se ei suju. Yhelläkin isorintaisella äidillä ei ollut kunnon nännejä, osti jotkut ihme kupit ja siltikään ei imetys sujunut. Joillain ei se maito vaan nouse rintoihin niin että tyydyttäisi vauvan tarpeet, on rintatulehduksia ja vaikka mitä.
Vielä sellanen juttu että kun mun esikoinen oli vauva niin imetyssuositus oli 3 kk, mitä sen nykyään on?
Mä imetin esikoista sen kolme kuukautta ja se oli siinä, sitten vaan bonat kehiin. Nykyään jos tekis niin, saisi mitä ilmeisemmin huonon äidin leiman tällä palstalla?
Mä odotan neljättä lasta kesäksi ja en aio ottaa stressiä. Imetän jos se sujuu ja maito riittää, en sairastu jne. Mitään neuvoja ei oo vielä neuvolasta tai sairaalasta tullut kun ei oo lapsikaan vielä syntynyt. Äitiyspakkauksessa oli joku vihkonen, en oo sitä lukenut. Kokemusta on, mitään suunnitelmia imetyksen suhteen ei ole, katsotaan nyt miten rupeaa sujumaan. Ongelmaa en siitä aio tehdä.
Ekan kohdalla:
- huono imuote ja siitä ERITTÄIN KOVASTI kipeytyneet rinnat
- Tiheän imemisen kaudet, jolloin luulin että maito loppuu
Tokan kohdalla:
- Rinnan pureminen, kun teki hampaita
- Rintatulehdus
Saas nähdä miten käy tulossa olevan kolmannen kanssa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin luulin että imetys muuttuisi jossan vaiheessa helpoksi ja kivaksi.
Mutta: Aluksi maito ei noussut ajallaan ja lapsi alkoi kuivua, lääkärin määräyksestä annettiin sairaalassa lisämaitoa. Nännit kipeytyivät, kun imuote oli aluksi huono ja veri roiskui. Rintakumeja käytin kolmisen viikkoa. Sairaalasta pääsyn jälkeen päätin, että rintamaidon täytyy riittää vauvalle. No, ei riittänyt vaikka imetin tuntikausia joka päivä. Vauvan paino ei noussut tarpeeksi, oli annettava lisämaitoa joka imetyksen jälkeen ja samalla yritin tehostaa imetystä. Pumppaamalla sain irti kerralla n 10 milliä, joten sen lopetin. (Jälkeenpäin ymmärsin että maidontuotanto oli niin huonoa, koska olin niin kipeä ja uneton & shokissa järkyttävästä synnytys- ja sairaalakokemuksesta, ettei kroppani vain pystynyt enempään.) Kun parin kk:n jälkeen vähän helpotti ja tuntui että maitoa tuli paremmin ja lisämaitoa tarvittiin enää illalla, alkoi rintaraivarit ja imetys oli yhtä taistelua. Jatkoin silti ja mukavalta alkoi tuntua oikeastaan sitten, kun oli siirrytty kiinteään ruokaan ja imetys oli vain kiva lisä, eikä vauva enää raivonnut.
Odotan toista lasta ja aion imettää. Toivon että se on tällä kertaa helpompaa.
vähän näkemystään muualta kuin omista kokemuksistaan eli ei tullu sitä maitoa kun niin pienet tirat että niillä ei paljon melkein viisikiloista beibiä ruokittu.
ja ne riittävät terveelle vastasyntyneelle oikein hienosti.
synnärillä ei pääse vauvan kanssa kotiin ennen kuin vauvan painonpudotus lähtee taas nousuun. Mun maidoilla ei todellakaan noussut... Pakko oli antaa korviketta, sittenkään ei lähtenyt nousuun, mutta pysähtyi. 5pv oltiin siellä, ei muuta syytä kun odoteltiin, että painonpudotus loppuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
imetyksessä voi olla monenlaisia ongelmia. Maitoa ei vain tule juuri ollenkaan tai vauva ei saa kunnon otetta ym. Minulle imetys oli aivan älyttömän helppoa. Vauva rinnalle, nänni suuhun ja vauva hoiti syömisensä itse! Heti alusta lähtien. Muisteltiinkin juuri miehen kanssa, että vauvan syntymäpaino ei edes laskenut, vaan lähti heti nousuun. Se on kai aika harvinaista.
Oikein odotan, että saan taas kohta imettää toista vauvaamme (toivottavasti).
Sanoisin kuitenkin, että imetyksestä tehdään toisinaan liiankin iso asia. Eihän Suomen olosuhteissa imetyksellä edes ole kovin merkittävää terveyshyötyäkään, verrattuna kehitysmaihin.
Mutta samaa mäkin vähän ihmettelin esikoisen kohdalla, niin helppoa se imetys mulle oli.
MUTTA, toinen syntyi keskosena ja vietiin suoraan synnytyksestä vastasyntyneiden teholle ja siellä+jatkohoidossa hän oli 2 kk. Sain hänet ensimmäisen kerran rinnalle 10 päivän ikäisenä. Hän jaksoi imeä 1-2 minuuttia kerrallaan kunnes nukahti kolmeksi tunniksi (-> herätettiin). Maito kuitenkin nousi sen jälkeen kun sain vauvan kahden päivän ikäisenä kenguruhoitoon. Pumppasin joka päivä tuntien ajan (maito annettiin aluksi nenämahaletkulla), ja pikku hiljaa pumppausmäärät nousivat viidestä millistä jopa 50 milliin. Pumppaamisen avulla sain pidettyä maidontuotannon yllä siihen asti, että voimaton vauva alkoi itse imeä rinnalta enemmän. Mutta se oli todella rankkaa, kun olisi pitänyt siinä stressi- ja sokkitilassa imetyksen lisäksi (3 tunnin välein) saada pumpattua päivisin vauvalle maidot yötä varten, kun pumppaus onnistui vain sairaalassa vauvan vieressä. Haasteensa siihen toi sekin, että kun en ollut paikalla, vauvalle oli tietysti annettava pumpattua maitoa pullosta, joten keskosvauvan piti opetella heti molemmat tekniikat. Imetys loppujen onnistui vaikka riittävyyden kanssa olin koko ajan siinä rajoilla, kun se kysynnän ja tarjonnan laki oli niin keinotekoinen.
Mutta kyllä, vaikeaa se oli! Ja sairaalassa tapasin kymmeniä äitejä, jotka itkien yrittivät saada imetystä tehohoito-olosuhteista ja vauvan voinnista huolimatta viikosta toiseen toimimaan, mutta tuloksetta. Ja sitten näitä äitejä vielä arvostellaan ja syyllistetään, uskomatonta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajan kulumisesta huolimatta ei muuttunut paremmaksi. Tästä systä hirvittävän kipeät, haavaiset rinnanpäät ja rintatulehdus. Rintakumi ei mahtunut vauvan suuhun, edes pienin koko. Ja ihan normaalikokoinen vauva.
Sitten kaikesta tästä kivusta ja taistelusta tuli masennus. Päätin lopettaa imetyksen ja pumppasin kaiken maidon kunnes vauva oli n. 4 kk ja maidon tulo ehtyi.
-Tuntui, että pää hajoaa kun se tuntui niin hirveältä! Vauvan imeminen, maidon "nousu" kuvotti, joka kerta kun jouduin imettää, tunsin pelkkää inhoa. Ei kovin terveellistä! Onneksi tajusin lopettaa ajoissa ja kaikki perheessä voi hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Tuntui, että pää hajoaa kun se tuntui niin hirveältä! Vauvan imeminen, maidon "nousu" kuvotti, joka kerta kun jouduin imettää, tunsin pelkkää inhoa. Ei kovin terveellistä! Onneksi tajusin lopettaa ajoissa ja kaikki perheessä voi hyvin!
Oli joka loppuajasta vaan itkenyt aina kun imetti. Sen mies otti asian puheeksi neuvolassa ja kaveria kehoitettiin lopettamaan imetys.
Mä olin ihmeissäni mutta jotenkin ymmärrän että parempi tossa vaiheessa jo lopettaa.
, ei siis koskaan tullut pinkeyden tunnetta. Maitoa ei tullut tarpeeksi lapsen kasvuun, vaikka luin sivukaupalla imetystukilistan ohjeita ja yritin toimia niiden mukaan.
Lapsella oli täydellinen imuote ja imetin todella tiheään, mutta silti paino ei noussut tarpeeksi.
Joten osittaisimetystä siis 9 kk ajan. Hyvä sekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ollut maitoa./i]
Mä en tajua tätä. Eihän kenelläkään "ole maitoa". Kroppa tekee sitä, ja siihen tarvitsee mukaan rakenusaineita ja aivot. Siis hormoneita.
Kroppa tajuaa käynnistää maidontuotannon, kun imettää ja syö ja juo tarpeeksi. Ja sen pitää olla mukavaa, negatiiviset ajatukset eivät auta, eikä kipu.
eka vauva sai välillä tissiraivareita, mutta niitä ei lasketa. Imetin 13 kk, ja nyt imetän toista lastani, joka on 7 kk. Imettäminen on kätevää, mukavaa, läheistä ja helppoa.
Ekan kohdalla:
- huono imuote ja siitä ERITTÄIN KOVASTI kipeytyneet rinnat
- Tiheän imemisen kaudet, jolloin luulin että maito loppuu
Tokan kohdalla:
- Rinnan pureminen, kun teki hampaita
- Rintatulehdus
Mulla on monta rintatulehdusta, ja ainahan vauvat tekevät hampaita. Välillä se sattuu, ja tiheä imuhan on hyväksi, jotta maitomäärät lisääntyvät. Minusta ne eivät ole este imettämiselle. Eri asia, jos siitä ei muten pidä ja tekosyytä etsii.
oli ekat 3kk että maitoa suihkusi ihan hirveästi. tuntui että pieni hukkuu siihen ja jossain vaiheessa pulauttelu olikin kauhea vaiva. mutta sitten se helppasi ja kun 6kk päästä vauva toimi kuin kello imettäminen oli ihanaa.
Ekan kohdalla:
- huono imuote ja siitä ERITTÄIN KOVASTI kipeytyneet rinnat
- Tiheän imemisen kaudet, jolloin luulin että maito loppuu
Tokan kohdalla:
- Rinnan pureminen, kun teki hampaita
- RintatulehdusMulla on monta rintatulehdusta, ja ainahan vauvat tekevät hampaita. Välillä se sattuu, ja tiheä imuhan on hyväksi, jotta maitomäärät lisääntyvät. Minusta ne eivät ole este imettämiselle. Eri asia, jos siitä ei muten pidä ja tekosyytä etsii.
Kerroppa se?
Ekan kohdalla:
- huono imuote ja siitä ERITTÄIN KOVASTI kipeytyneet rinnat
- Tiheän imemisen kaudet, jolloin luulin että maito loppuu
Tokan kohdalla:
- Rinnan pureminen, kun teki hampaita
- RintatulehdusMulla on monta rintatulehdusta, ja ainahan vauvat tekevät hampaita. Välillä se sattuu, ja tiheä imuhan on hyväksi, jotta maitomäärät lisääntyvät. Minusta ne eivät ole este imettämiselle. Eri asia, jos siitä ei muten pidä ja tekosyytä etsii.
Kumpaakin imetin puolitoista vuotta, kerroin vain mitä ongelmia imetyksessä oli. SItähän tässä kysyttiin. Ihme skitsoja täälläkin taas!
ettei vauva saanut oikein millään kunnon otetta rinnasta (matalat rinnanpäät), eikä oikein jaksanut aina imeäkään kunnolla (oli suht pieni, vaikkei ns. pienipainoinen). Sitkeästi pumppasin ja pumppasin alkuvaiheen, rinnat suunnilleen verillä. Sitten pikkuhiljaa homma alkoi sujua, mutta kyllä se aikamoisen sinnittelyn takana oli.
Kuopuksen imetys sitten taas sujuikin alusta asti kuin unelma. Jos molempien lapsien kohdalla olisi ollut noin, en varmaan minäkään tietäisi mitään imetysongelmista.