En ole ikinä ajatellut, että olisin sellainen nainen joka ottaa silikonit

Olen hoikka ja pienirintainen, eikä koskaan ole käynyt mielessäkään ottaa silkioneja. Jos mies ehdottaisi sitä, olisi mies väärä minulle siinä mielessä. Ja en ottaisi, vaikka ilmaiseksi saisin. Olen imettänyt 3 lasta, tärkein tehtävä on suoritettu rintojen osalta. Olisi turhamaista ottaa keinotissit omien tilalle. Aika monessa viestissä on lukenut, että rinnat ovat kadonneet laihdutuksen myötä. Kehon muokkaus on siis loputonta; ensin pitää laihtua, sitten korjata rintoja - mitä seuraavaksi. Nainen voi näköjään fiksoitua vaikka minkä asian suhteen. Eikö elämässä ole muuta sisältöä kuin ulkonäkö. Minulle on aivan sama, tuijotetaanko pieniä rintojani rannalla tai juhlissa. Oletan, että minussa on paljon tärkeämpää kiinnostavaa kuin rinnat. Jotenkin säälittävää, ettei hyväksytä omaa kehoa sellaisenaan, vaan pitää muovata itseään jonkun kauneusihanteen mukaan. Mutta, meitä on moneksi. Jos jollakin rintojen suurennus on elämää suurempi kysymys ja tulee onnelliseksi toimenpiteen myötä, niin toteuttakoon haaveensa. Kirjoitin tämän siksi, kun halusin kertoa, että pienirintainenkin voi olla sinut itsensä kanssa.

Hei vaan sinulle. Hieno juttu että olet tyytyväinen. Pitääkö rautalangasta vääntää, että pienirintaisuus on eri asia kuin se että on isot rinnat, jotka "tyhjenevät" 3:n imetyksen myötä ja roikkuvat sen jälkeen jossain vyötärön kohdalla. Että osaat varmaan tosi hyvin samaistua siihen ja olla silti "sinut itsesi kanssa". Säälittävää kunet itse osaa tajuta asian ydintä ja eroja eri asioiden välillä.

jos nainen menettää kauniit rinnat imetyksen vuoksi ja suree sitä, niin niiden korjaaminen on hyväksyttävää. Mutta jos nuorella naisella ei ole koskaan ollutkaan kauniita rintoja niin niiden korjaaminen (suurentaminen,kohottaminen tms) on väärin ja ei-hyväksyttävää?



En minä näe näissä mitään eroa.

olisivat jotenkin "epänormaalit"? En ole tuo edellinen kirjoittaja mutta eiköhän se nyt ole ihan normaali, naisen elämään kuuluva asia että painovoima vaikuttaa ja rinnat tyhjenevät ja riipahtavat... ei sillä että kauneuskirugia olisi mitenkään tuomittavaa jos sillä omaa oloa parantelee. Mutta on jotenkin outo ajatus että muuttuneet rinnat olisivat epänormaalit, sehän juuri ruokkii sitä kuvaa että naisella pitää olla terhakat, pyöreät rinnat läpi elämän.

Et hyäksy kauneuskirurgiaa koska se vääristää kehokuvaa, mutta kuitenkin feikkaat rintaliiveillä olevasi normaalirintainen? Just, selkeä terve minäkuva:) Kulje sitten ihan omana luonnollisena itsenäsi ilman rintaliivejä, jos haluat antaa sellaisen kuvan että kehonkuva kunnossa!

Sen minkä sinä korjaan ulkoisesti (rintaliivit) joku korjaa sisäisesti (silikonit). Ihan sama kehonkuva ja ulkoisesti sama lopputulos.

Ei kannata edes miettiä, mitä muut asiasta sanovat.



Mielstäni on vähän sama asia, että kukaan paksu- ja tuuheahiuksinen ei voi ymmärtää, mten suuren ilon ja nautinnon ohuthiuksinen voi saada hiustenpidennyksistä ja -tuuhennoksista. Eihän siinä laiteta vierasta ainetta nahan sisään, mutta kuitenkin. Turha toisten vähätellä muiden ongelmia, joista ei mitään tiedä.

ennen imetyksiä ja sen jälkeen onnettomat, ontot pussit.

Kauhea yhdistemä nuorekkaiden kasvojen ja muuten kiinteän vartalon kanssa...Kokeilin hädässäni erästä luontaistuotetta jonka piti kasvattaa rintoja, kasvua ei tapahtunut mutta muodonmuutos oli selvästi havaittava, ketun korvista ihan mukavan näköisiksi rinnoiksi. Uskokaa tai älkää!

Rinnat palautuvat imetyksestä jopa vuosien ajan, joten se aika kannattaa ainakin odottaa ennen leikkausta.



En kyllä ymmärrä näitä jotka menevät leikkaukseen "vain itsensä takia." Luulisitteko tarvitsevanne leikkausta jos olisitte se ainut ihminen maailmassa? Ei kai kukaan silloin ottaisi turhia riskejä mokoman asian vuoksi? Ja hassua, että ottaa silarit itsensä takia, mutta "on se niin kivaa nykyään olla rannoilla, uimahalleissa yms." Muistelen, että Martina otti ekat silikonit itsensä takia kun halusi kroppansa näyttävän sopusuhtaiselta. Noh, myöhemmin kuitenkin suurensi sitä kokoa. Kertoo aika paljon. Yleensäkin, jos rintoja ei suurennuta miehen tai miesten takia, niin kyllä se syy sitten taitaa olla muut naiset, tavalla tai toisella.



Hyväksykää itsenne! Tuntuu, että monilla on hyvä itsetunto ja hyväksyvät itsensä niin kauan kuin kaikki on nuorta ja kaunista ja sitten kun se epäkohta ilmestyy, niin keksitään selityksiä miksi pitäisikin tehdä jokin ulkonäköä parantava leikkaus. Hyvän itsetunnon omaava kohauttaa harteitaan epätäydellisyyksilleen! Naisen kuuluukin muuttua ajan myötä eikä sen tarvitse ajatella olevan rumaa vain siksi että vallitseva kauneuskäsitys on niin rajoittunut!

Mutta järkeni sanoo, että aikuisella naisella on jäänyt kasvaminen kesken, jos itsetunto on kiinni (terveistä ja hommansa tehneistä) rinnoista!! En nyt yritä syyllistää ketään, kunhan vaan ihmettelen miksi naisilla on niin iso pakkomielle olla koko ajan paremman näköinen (kenen mielestä?), leikellä ja muovata itseään? Entäs, jos niiden rintojen antaisikin roikkua ja olla? Miksi ei? Inhoaako ap & kumppanit rintojaan siksi kun ne(kin) ikääntyvät eivätkä ole enää samanlaiset kuin 17-kesäisenä? Onko muutosta vaikeaa hyväksyä, pelottaako ikääntyminen?



Olen 25-vuotias ja minulla on roikkurinnat SEKÄ juonteita kasvoillani. En edes tajunnut, mitä pahaa näissä oli, ennenkuin eräs kaverini "sivisti" minua. Samoin sektiosta toivuttuani lääkäri ei suinkaan kysellyt vointia, vaan oli kiinnostuneempi mahdollisen roikkuvan vatsanahkan esteettisestä haitasta. Hyvä etten lyönyt sitä pervoa!! Mikä ihmeen muovailumassa naisen keho on nykyään, kun siitä ei missään nimessä saisi pitää sellaisena kuin se on luonnontilassa??

Saa kai jokainen aikuinen ihminen tehdä kropalleen mitä haluaa, mutta itse olen hyvin tyytyväinen eläessäni naisen kanssa, jolle ei tulisi mieleenkään lähteä leikkelemään itseään pienen ulkonäköhaitan vuoksi. Mun on vaan hyvin vaikea samaistua näiden imetyksessä rintansa "menettäneiden" naisten tilanteeseen. Voisiko sitä itsetuntoa parantaa mitenkään muuten kuin kauneusleikkauksin?



Terv. M39, joka ei itsekään näytä enää miltään teiniltä, mutta on ihan tyytyväinen kehoonsa kun ei mitään suurempia vaivoja ole tähän ikään mennessä ilmennyt.

ole mielipidettä? Onko kauneusleikkaukset aina merkki huonosta itsetunnosta ja muista ongelmista, vai voiko ns. normaali ja fiksu nainen teettää niitä myös?

ovat vastenmielinen ajatus. Luomu on parempi, vaikka malli olisi, no, omintakeisempi.

En mistään hinnasta laittaisi mitään implantteja penikseeni.

Monen vuoden imetysten jälkeen jo valmiiksi pienet rintani ovat tyhjentyneet pussukat. Mutta en toisaalta haluaisi kehooni mitään "vierasta" ainetta puhumattakaan siitä, että en halua näyttää tyttärilleni huonoa esimerkkiä. Haluaisin uskoa luomu-vartalon kauneuteen ja välittää sen lapsilleni. Ja toisaalta taas rintani tällaisinaan surettavat minua...

on tehnyt niille tarkoitetun tehtävän. Kai lapsesi ymmärtävät sen, että ne roikkuvat imetyksen takia. Mitä niitä rintoja suremaan, hanki hyvät liivit. Ei niistä missään julkisesti esitellä.

Mutta mulla olikin kivat c-kupit. Nyt kolmen lapsen imetyksen jälkeen ei ole kuin roikkuvat raskausarpiset pussit jäljellä. Syö naista kyllä niin kovasti. En voi enää pitää tietyntyyppisiä mekkoja ja paitoja, seksissä en pidä jos mies koskee rintoihin. Yöks näitä rintoja. Mieli tekisi otattaa silikonit.

itse en uskalla laihduttaa muutamaa ylikiloa, joka on lanteille ja reisiini kertynyt, koska tiedän, että rasva lähtee ensin rinnoista ja sitten vasta muualta. Ainakin mulla. Olen tuskin A (jotkut rintsikat käy), ennemmin AA. Ajatus silikonista inhottaa, mutta toisaalta olisi ihanaa laihduttaa tuo löllö lantiolta pois ja sitten hankkia silarit .... KERRANKIN elämässäni minulla olisi ehkä rinnat!



Kukaan sellainen, jolla ei ole ollut pieniä tai olemattomia rintoja, ei voi ymmärtää meidän mietteitämme.



Rasvan siirtoa itsekin olen harkinnut ja selvitellyt, mutta eihän se vielä taida olla lainkaan toimiva vaihtoehto. Kantasoluihin kohdistan paljon toiveita, ja ehkä on mahdollista, että muutaman vuoden päästä kantasolujen avulla voidaan tätäkin "ongelmaa" hoitaa.

Jos tapaisin suhteenaloitusmielessä naisen joka muuten vaikuttaisi olevan hyvä/ok, vetäytyisin nopeasti takavasemmalle, jos ilmenisi, että hänellä on silikonitissit. En voisi välttyä ajatukselta, että jos hänellä on silikonia rinnoissa, sitä on myös korvien välissä, eli ei kiitos.



M33

mutta kun nyt on käynyt tuskallisen selväksi ettei tämä mahanahka aio palautua raskauksien jäljiltä niin olen alkanut miettiä johonkin kiristysleikkaukseen menemistä ihan tosissani.



Toistaiseksi mua on estäneet leikkauksen hinta ja oma pelkoni sitä itse leikkausta kohtaan. Varmaan häpeäkin jossain määrin, tuntuu kuin tosiaan pitäisi pystyä hyväksymään itsensä sellaisena kuin on... Mutta oikeasti, on se aika kamalaa jos loppuelämänsä joutuu taittelemaan mahansa poimuille pikkuhousujen sisään.

Ruumiilla ei ole mitään itseisarvoa, vaan se on tehty ihmisen kuoreksi. Jos tunnet olosi naisellisemmaksi ja onnellisemmaksi silikonirinnoissa, niin go for it. Ei tätä elämää pidä ottaa liian vakavasti, eikä sinun arvosi vähene siitä, jos tissit sattuvat olemaan feikit. Kyllähän ihmisruumiiseen työnnetään lääketieteellisistä syistä yhtä sun toista härveliä muutenkin.

kun suree rumia rintojaan. Näinhän se elämä menee.

Rintasihan on tehnyt niille tarkoitetun tehtävän. Kai lapsesi ymmärtävät sen, että ne roikkuvat imetyksen takia.

En näe mitään pahaa siinä, jos haluat vähän korjailla sitä yhtä ainoaa asiaa, joka tekee sinut onnettomaksi. Et kuulosta potentiaaliselta Johanna Tukiaiselta, joten tuskin syöksyt mihinkään kauneusleikkaus kierteeseen.



En ole asiantuntia, mutta eikö niihin rintoihin voi laittaa sen verran vähän täytettä, etteivät näytä kilometrien päästä silkkareilta? Kokeillessa sen varmasti huomaa, mutta se on sinun ja miehesi välinen asia. Eihän sinun tarvitse kertoa edes lapsillesi, että olet ottanu pienet silkkarit.

tissit.

kroppa on sopusuhtainen, en ikinä ottais silikoneja.

olen erittäin varma itsestäni pienistä tisseistä huolimatta.