Olisin varmasti ollut paha anoppi, olin tyttären lapsen luona ,kun tuli koulusta kotiin.

vaikka lapsen kanssa paljon täällä meillä onkin. Ruokaa tuo joskus ja se ihan ok, kunhan ei ala aina siskonmakkarakeittopurkkiensa kanssa täällä heilumaan.



Leikkii lapsen kanssa ja koska on taitava ompelija, korjaa myös tytön vaatteita tarvittaessa.



Tästä varmaan on joku "sanaton" sopimus, ettei ala enempiä höösäämään - ovat miehen veljen vaimon kanssa ottaneet joskus rajustikin ko. asioista yhteen niin ilmeisesi oppinut vähän varovaisemmaksi.



Oma äitini kun on täällä lasta hoitamassa niin olen sanonut selkeät rajat eli lapsen huoneen saa siivota vaatekaappeineen ja keittiön/vessan kuuraus on ihan vapaata hommaa, mutta meidän makkariin tai pyykkeihin ei ole asiaa ihan vaan siksikin, etten löydä mitään jos vaatekaappeihin on koskettu enkä myöskään halua, että äitini koskee sänkyymme.

Mutta yritän kyllä vihjailla, että ei tarvitse, jolloin anoppi aina vastailee, että kyllä tarvitsee, kun ei täällä muuten tule siistiä tms. Mielestäni olen hiukan oikeutettu loukkaantumaan. En silti sano sitä anopille, koska hän tosiaan tuo meille ruokaa, hoitaa lapsiamme ja on muutenkin oikeasti ihan kiva anoppi. Me tulemme kyllä toimeen. Tuo yksi asia vain ärsyttää, ja se on nyt vuosien mittaan pahentunut. Ennen lapsia ei ikinä siivonnut meillä, ei tainnut tuoda edes ruokaakaan.



Olen siis kiitollinen avusta, jopa siitä siivoamisesta, mutta koen, että anoppi ei arvosta minun omaa tilaani eikä mielipidettäni. Jos selvästi sanon, että älä siivoa, miksi pitää siivota ja vielä marmattaa päälle jotain negatiivista...



Ja ap:lle, tietenkin sinun tapasi toimia oli aivan ihana, koska tyttäresi todella tarvitsi apuasi eikä ollut sitä kieltänyt erikseen.



T. Nro 4

jos meille tulisi anoppi tai yleensäottaen kuka tahansa, joka haluaisi olla avuksi.

Ottaisin kiitollisuudella vastaan siivous, lastenhoito ja kotityö apua!

Itse henkilökohtaisesti en voi ymmärtää sitä ajatusmaailmaa, että koetaan annettu apu negatiivisesti; arvosteluna ja pahansuopana urkkimisena.

Ehkä se kertoo kuitenkin ajattelijasta itsestään enemmän kuin avun tarjoajasta..

Ihmisiä ja ihmissuhteita on erilaisia, ja se on taivahan tosi ettei kaikki ihmiset tässä maailmassa ole vilpittömiä tai ennakkoluulottomia. Ei kai kukaan syyttä haukukaan ihmistä joka tekee palveluksen, jos näin tekee on taustalla asioita jotka saattavat teon eri valoon - sekä osapuolten välisiä että autetun päänsisäisiä solmujakin.

Ruokaa saa laittaa kuka vain, valmiiseen pöytään on aina kiva tulla. Voin ostaa tarvikkeetkin, jos joku vain sanoo, mitä haluaa kokkailla. :)



Mutta tuo, että ompelet "lakanat, jotka pysyy paikallaan", kertoo just siitä, mistä en tykkää eli SEKAANNUT. "Kun siellä on niin huonot lakanatkin"-asenne on ihan perseestä ja juuri se, mihin ärsyyntyy niin miniät kuin viimeistään pidemmän päälle tyttäretkin.

Asenne ratkaisee.

Jos anoppi tulee sanomaan, että tuon teidän imurin täytyy olla rikki kun olen imuroinut jo tunnin eikä säiliöön ole kertynyt moskia oikein yhtään, niin eikö tuo ole v-uilua: anoppi olettaa ilman muuta että meillä ei imuroida ikinä.



Ja mitä lakanoihin tulee, anopista on järkyttävää jos aluslakanat viikkaa niin löperösti, että päätytaitteet menevät väärin päin, jolloin ne menevät sänkyä sijatessa väärin päin. Voiko turhempaa asiaa olla? No, ehkä alkkareiden ja sukkien silittäminen.

Eikä minu häiritse, jos anoppi "nuuskisi" nurkkiamme. Ei meillä ole mitään piiloteltavaa.

miksi en tykkää, että äitini tai anoppini siivoaa tai tekee yhtään mitään kodissani.

Äitini on semmoinen ihmeellinen nuuskija ja utelija. Aina on ollut.

Jos minulle tulee postikortti ystävältä, vaikka lomamatkalta.. tai onnittelukortti ymv., ja äitini sen sattuu näkemään sen - seuraa siitä pitkät kuulustelut. 'kuka tämän kortin on lähtettänyt, mistä hänet tunnet, tunnenko minä hänet, miksi hän on tähän näin kirjoittanut, mitä hän sillä oikein tarkoittaa, tuo sanavalinta ei nyt ollut kovin fiksu, elä sinä vaan koskaan kirjoita tai sano mitään tämmöistä, miksi se niin siihen korttiin oikein kirjoitti ..ja tuota jatkuu sitten ihan loputtomiin.

Sitten jos sattuu näkemään vaikka laskun tai tiliotteen, keksii siitäkin hirveästi kysymyksiä. Kulkee lasku kädessä perässäni ja kyselee ja kyselee. Minä en ymmärrä miksi ihmeessä tekee semmoista.

Kalenterimerkinnätkin utelee ja alkaa sitten niistä luennoimaan. Jos vaikka yhdellä lapsella on hiihtokoulua ja toisella luistelukoulua, alkaa jankkaamaan siitäkin että miksi näin. Miksi ei molemmilla sama (eivät halua). Miksi eivät halua jne. ..Sitten seuraa pitkät luennot lasten tasa-arvoisesta kohtelusta ja siitä millaiset traumat lapsille tulee siitä kun eivät saa millilleen samoja asioita. 0.o

Ja kaikki nämä luennot saattavat jatkua pahimmillaan jopa kuukausia tai vuosia. Niistä keskustellaan ihan jokaisella tapaamiskerralla >:(

Olen oppinut piilottamaan kaiken postin ja kalenterit ja ihan kaiken mistä saattaisi keksiä jonkun piitkän luennon.

Muutenkin äitini haluaisi kontrolloida ihan kaikkea. Jopa sukujuhlissa käytäviä keskusteluita. Seurassa olen oppinut olemaan hiljaa äitini ollessa paikalla. ..kun en kuitenkaan osaa käyttää juuri niitä sanoja, jotka äitini mielestä juuri sillä hetkellä olisivat ainoat oikeat. Enkä jaksa juhlien jälkeen käydä moneen kertaan läpi 'miksi sanoin juuri niin tai käytin jotain tiettyä sanaa'.

Se on oikeasti ihan hirveän adistavaa.

Parisen viikkoa sitten äitini kysyi minulta tohkeissaan, miksi oikein sanoit että 'xxxxx' silloin kun olit 7-vuotias?

Huoh. Ei jaksa muistaa yli 30 vuotta vanhoja asioita ö.Ö

Joo, meni OT.

Mutta ainakin hoksasin miksi en halua äitiä tai anoppia meille siivoamaan ;)

Siivoojan kyllä olen palkannut =)

Ja superlapsellinen kun jollain hiivaleivällä kilpailet lapsen huomiosta.

Voi äly, mikä kommentti!

Kyllä se vaan on niin, että kaikki ihmiset eivät ole niin siistejä, eivätkä kaipaa esim pedattua sänkyä joka päivä. Ja vaikka kaipaisivatkin, on vaan ymmärettävä, että lapsiperheen arjessa painottuu eri asiat kun hiljaiselossa mummolassa esim juuri sänkyjen petaaminen. Miksi tyttäresi piti selitellä puolikuntoisuutta ym? Pelkääkö hän, ettei hän tai hänen elämäntyylinsä kelpaa sinulle.

Tytär kertoikin ,kun tuli pojan hakemaan, että heillä jäi niin sotkuista, hänellä on niin kurkku kipeänä ettei jaksanut tehdä mitään. Siksi olikin onnellinen,kun olin tehnyt ruan ja pannut vähän paikkoja kuntoon. Minä olen sellainen mummo, että en puutu lasten elämään jos eivät pyydä apua. ap.

se lapsellinen on!

tai anoppi tekis kotityöt käydessään,harmi kun asuvat 500km päässä että turha toivo :(