Eihän tässä enää uskalla ihmisiä tavata!

Kun on pyörinyt riittävän kauan av:lla. Voi kuinka monella tavalla sitä voikaan mokata! Aiemmin kuvittelin, että ihmiset ovat mukavia, erilaisuus on ok ja pientä outouttakin siedetään. Vaan enpä enää.



Voi minua häpeämätöntä, kun en ole tajunnut, että puen lapseni kerjäläiseksi (=kirpparivaatteisiin), unohdan joskus sovittuja asioita, kotini on siivoton (=lakanat voivat joskus olla kuukaudenkin vaihtamatta), onnittelen ihmisiä vauvauutisesta (jokuhan voi loukkaantua, kun vauva on väärää sukupuolta) jne.



Onneksi av opettaa. Mutta uskallanko ottaa riskiä, että mokaisin jossain suuressa ja tärkeässä asiassa, jota en ole täältä vielä oppinut? Ei, parempi vaan pysyä kotona.