Nyt kyllä palaa!!! Naapuri jätti taas 2v.:n rappuun parkumaan!

mutta ei tuo kyllä oikein ole...äiti taisi tulla kotiin, kun lapsi vielä oli rapussa ja meni sitten äidin kanssa kotiin. Toki ymmärrän, että uhmäikäinen on kyseessä ja hankalia he varmasti välillä ovat, mutta kyllä minäkin (niin kuin moni täällä kirjoitti) nappaisin sen lapsen kainaloon. Parkuisi sitten vaikka eteisessä. Täytyy yrittää jutella noiden vanhempien kanssa...jotenkin...



ap

hoitakoon lapsensa tavallaan,olkaa puuttumatta kun ei kuoleman vakava asia.

Kyllä mä sanoisin tuolle perheelle, että tuo rapussa älämöiminen häiritsee aikalailla, koska rappuhan kaikuukin ja äänet kuuluu kovempaa. Pyytäisin, että eivät jättäisi huutavaa lasta rappuun. En siis puuttuisi heidän kasvatusmetodeihin vaan pyytäisin vaan, että ottaisivat naapurit huomioon.

mieleeni tuli mikähän on todellinen syy kun lapsi ei halua kotiinsa? Kaksivuotias ei osaa sanoa sitä mutta ilmoittaa kiukullaan-eikö!

Ite kysyisin tiukkana isältä ja panisin ukon miettimään asiaa. Onko lapsella äitiä?

millaiset traumat mahtaa jäädä tuollaisesta? Mä menisin sanomaan että jos sama homma jatkuu niin sossuun lähtee ilmo. En voisi katsella tuollaista sivusta...

yksin jättäminen on paha asia...tekisin minäkin ilmon.

Teillä ei kyllä ole yhtään trollinenää. Tuo ap satuilee täällä aamut illat, selittää liian pitkästi ja seikkaperäisesti ja uskoo melkein itsekin itseään.

että hänen lapsensa huuto rapussa häiritsee teitä?

Mä varmaan menisin jos tuo kerran on toistuvaa ja todella kuuluu teille sisälle selvästi.

Olen asunut kerrostalossa kahden huutavan lapsen kanssa.

Olen itse myös temperamenttinen ja kovaääinen joten mieltä huuto raikasi. Rappukäytävään ja naapureille.

Pienempi oli tuolloin noin 2 vuotias ja uhmaiässä ja huusi koko ajan joka asiasta. Huuto oli valtavalla volyymilla, aihe sinänsä meidän aikuisten mielestä vähäinen.

Ulkopuoliselle se kuulosti siltä, että lasta hakataan.

Siihen päälle tuli eskari-ikäisen lapsen ikään liittyvät raivoamiset, lasten keskinäiset kinat, minun hermostuminen ja äänen korotus = karjaisu tai sitten paloi vaan käämit ja komensin liian isosti eli huutamalla.

Itsellä paloi myös käämit siihen, että joka helvatin asiasta vedettiin vuoronperään raivareita.

Esimerkkejä:

1) lapsi haluaa kaakaota. Laitan. Hän olisikin halunnut tehdä sen itse. Saa raivarin ja makaa keittiössä ja huutaa.

2) keittiömme oli todella pieni ja ahdas. laitan ruokaa ja pyydän että pienempi siirtyisi, että pääsen laatikolle. Hän kieltäytyy, pyydän, hän kieltäytyy, huutaa, siirrän hänet, lapsi tunkee laatikon ja minun väliin, komennan hänet pois, kannan pois, lapsi huutaa ja karjuu ja lopulta makaa lattialla ja huutaa

3) pienempi haluaa olla sisällä kumppareissa. En anna, koska ne on likaiset. Huuto, parku, karjunta.

Tämä pienempi tykkäsi huutaa eteisen lattialla ulko-oven edessä. Ihan taatusti kuului rappuun ja naapurille ja kaikkialle.



Sitä oli siis joka päivä. Vaikka minä olisin ollut hiljaa, se uhmaikäinen veti raivareitaan.



Saimme valituksia. Minua pidettiin lasten hakkaajana. Meistä tehtiin myös lastensuojeluilmoitus. tosin luulen, että sen teki kaveri, joka kuunteli kun riitelin miehen kanssa puhelimessa ja haukuin hänet varsin värikkäästi alimpaan helvetin rakoon, tehtiin eroa miehen kanssa tuolloin.





Mietin, että laitan lapset rappuun rääkymään; ainakin naapurit näkee, ettei lasta hakata.



Tässä voi olla kyse samasta asiasta. ainakin naapurit näkee, että lasta ei hakata.

toisaalta, kun käämit meinaa palaa, on parempi että se lapsi on jossain muualla kuin siinä silmien alla. Uhmaikäinen on aika rasittava, koska mikään keskustelu ei auta.



Ap.lla ei taida olla muita lapsia kuin se vauva.

Ja mikähän sen ilmoituksen sisältö olisi?

Sen minkä joka toinen täällä laittaisi lastensuojeluun?



Olisiko se näin:



"Olen pidemmän aikaa seurannut naapurin perhettä ja olen erittäin huolissani. Perheen lapsi on 2 v ja selkeästi uhmaiässä. Joka päivä, kun isä ja lapsi tulevat päiväkodista, noin klo xx, lapsi huutaa ja parkuu ja kieltäytyy menemästä sisälle. Isä jättää hänet kotioven taakse rappukäytävään huutamaan ja käy välillä kysymässä että tuletko sisälle. Lapsi tulee yleensä sitten, kun äiti tulee kotiin klo xx.



Kaikkein pahinta on, että rappukäytävästä tämä huuto kuuluu sisälle ja meidän oma vauva herää tähän ja vauvani päiväunet keskeytyy. Vaikka tiedän että tämä on jokapäiväistä en voi laittaa vauvaani esim. parevekkeelle nukkumaan....



Olen huolissani ja toivon perheelle tukea ja apua heidän kasvatustehtävässään. "



Ole hyvä, saat vapaasti lainata.

Itsellä uhmaikäinen, ja onhan se rasittavaa. Silti prioriteettina sen lapsen pitäminen turvassa, eli en todellakaan jättäisi rappuun huutamaan. Enkä myöskään antaisi häiritä muita asukkaita enempää kuin pakko on. Kotona huutamista en voi aina estää, mutta rapussa en antaisi huutaa.



Omat hermot kyllä kestää sen parkumisen, kun asettuu aikuiseksi ja antaa toisen vain huutaa huutonsa loppuun. Kahvit voi keitellä ja hörppiä samalla, pistää vaikka peltorit korville jos ei muuten jaksa.

uhmaikä. naapurinkin kannattaisi hankkia lapsia

on kaksi eri asiaa eikä niitä voi rinnastaa keskenään. Toisessa on kyse tunneilmaisusta, toisessa perusturvan vaarantamisesta.

Vaan se on esim. muksun omahuone siellä asunnossa sisällä- rapussa ollaan hiljaa eikä sinne jäädä asumaan. Isä on vähän yksinkertaisen oloinen, kirjoittaisin hänelle kirjeen jossa muistuttaisin tästä metelöinnistä ja vielä perään sen, että rappu ei ole kasvatuspaikka. Lisäksi nykyään alkaa olla vaarallista jättää lasta yksin tuolla tavoin- taitaa isä luottaa siihen että naapurin "emännät" kaitsevat muksua sillä aikaa??



Itse nappaan uhmaikäisen syliin ja kannan kotiin, jos tämä kieltäytyy tulemasta sisälle. En todellakaan jää kyselemään että tuleeko- riehukoot sitten sisällä niin paljon kuin sielu sietää!

Muuten minusta olisi kyllä oikeastaan ihan hyvä idea tyrkätä uhmaikäinen joskus sinne karjumaan :D