Neuvolasta pois jäänti kokonaan?
En pidä itseäni minään ns. vaihtoehtovanhempana, mutta tämän päivän 4-vuotisneuvolakäynti oli kyllä niin kurja kokemus, että aloin miettiä neuvolan toiminnasta kokonaan pois jääntiä. 4-vuotias on uusissa tilanteissa ujo ja hitaasti lämpiävä, joten joudumme toisen kerran neuvolaan, jotta ehtii tehdä kaikki Lenne-tehtävät. Ei tässä vielä mitään, mutta neuvolantäti puhui ikävästi siitä, että jos lapsi ei reipastu niin edessä on psykologille meno tms.
Täti oli meille aivan uusi ja vaikutti tahdittomalta ylipäänsä. Keskittyi tuohon lapsen ujouteen eikä nähnyt mitään positiivista, vaikka hoidon täyttämä lappu oli hyvä eikä mitään huolta meidän tai hoitopaikan mielestä ole. Lapsi selvästi stressaantui tilanteesta ja itselle jäi paha maku suuhun.
Miten suhtaudutaan, jos lasta ei vie enää neuvolaan ollenkaan? Onko jollakulla kokemuksia?
Kommentit (41)
Siinä ei ole mitään pahaa. Keltikangas-Järvisen kirja on lohdullista luettavaa meille ujojen lasten vanhemmille. Kaksi vanhinta lastamme on vilkkaita, nuorin rauhallinen tarkkailija.
Terveydenhoitajiakin on joka lähtöön. Tätini on th pääkaupunkiseudulla ja minusta hän suhtautuu ihailtavasti lapsiin/ lapsiperheisiin. Jos on ujoja lapsia tai tutkiminen ei muuten onnistu neuvolassa, hän kysyy vanhemmilta, voiko tulla kotiin tekemään lapsen tutkimukset. Joillekin lapsille vieras ympäristö on pelottava (hajuineen) ja kotona tutkimukset onnistuvat.
Ei tarvitse siis lasta turhaan leimata asosiaaliseksi ja yhteistyökyvyttömäksi pelkän neuvolatarkastuksen nimissä.
loukkaantua tällaisesta. Miksi?
Lapsi on ujo, josta voi olla monenlaista haastetta ja haittaa läpi elämän eli eikö ole vain hyvä, että asiaan kiinnitetään huomiota ja lasta pyritään auttamaan? Kuulostaa siltä, että moni menee ikäkausitarkastuksiin suorittamaan ja pettyy, jos lapsi ei sillä kertaa pärjää testeissä. Eikö vanhemman tehtävä ole rohkaista lasta eikä etsiä syyllistä lapsen huonoon testimenestykseen terveydenhoitajasta?
Onko sun mielestä ok, että lasta vertaillaan hänen itsensä kuullen muihin? Kerrotaan, että kuinka paljon nopeammin joku toinen on saanut tehtävät tehdyksi?
Se olisikin hyvä, jos neuvolasta oikeasti saisi neuvoja ujon lapsen tukemiseen, mutta onko tämä sitä? Ujous ei ole sairaus, josta pitäisi parantua. Onko normaalia ainoastaan se, että lapsi luottaa kaikkiin vieraisiin ihmisiin yhtä paljon kuin vanhempiinsa, eikä epäröi lainkaan missään tilanteessa?
Ja ujous voi liittyä johonkin ikään, meilläkin lapsi on muuttunut parissa vuodessa todella paljon rohkeammaksi.
Miksi joillekin vaan tuntuu olevan niin vaikeaa ymmärtää, että on myös olemassa ammattitaidottomia terveydenhoitajia...
Mikä siinä psykologilla käynnissä niin pahaa olisi? Ei se tarkoita että lapsella viiraisi päästä! Ainakin olisi ammattihenkilö antamassa arvionsa. Vai pelottaako että psykologi ajattelisi kuin neuvolatäti? Jos näin olisi, silloin tulisi myös äidin katsoa peiliin.
Kyllä minuakin on välillä kiukuttanut neuvolatäti. Saimme esimerkiksi täysin turhan lähetteen ensin lääkäriin ja sieltä fysioterapiaan. No, sinne mentiin ja fysioterapeutti sanoi kaiken olevan ok, ei se sen ihmeellisempää ollut. Kaikki olivat lopuksi tyytyväisiä.
Ne, jotka eivät tunne läheisesti lastasi eivät valitettavasti voi arvioida kuin sen mitä lyhyillä käynneillä näkevät. Lisätutkimuksista ei ole haittaa eikä niihin meneminen ole merkki äidin huonoudesta! Toisin on jos luulee tietävänsä aina kaiken paremmin kuin ammattihenkilöt!
Onko sun mielestä ok, että lasta vertaillaan hänen itsensä kuullen muihin? Kerrotaan, että kuinka paljon nopeammin joku toinen on saanut tehtävät tehdyksi?
Se olisikin hyvä, jos neuvolasta oikeasti saisi neuvoja ujon lapsen tukemiseen, mutta onko tämä sitä? Ujous ei ole sairaus, josta pitäisi parantua. Onko normaalia ainoastaan se, että lapsi luottaa kaikkiin vieraisiin ihmisiin yhtä paljon kuin vanhempiinsa, eikä epäröi lainkaan missään tilanteessa?
Ja ujous voi liittyä johonkin ikään, meilläkin lapsi on muuttunut parissa vuodessa todella paljon rohkeammaksi.
Miksi joillekin vaan tuntuu olevan niin vaikeaa ymmärtää, että on myös olemassa ammattitaidottomia terveydenhoitajia...
näin!
Jos neuvolatädin käytös on muuten asiatonta ja töykeää, henkilöä voi aina vaihtaa. Se ei kuitenkaan muuta itse asiaa. Neuvolassa ei käydä vain kuulemassa kaiken olevan hyvin. Neuvolan tehtävä on auttaa muutenkin kuin kannustamalla ja taputtamalla selkään. Joillekin tämä tulee yllätyksenä.
Eihän neuvolassa ole pakko käydä, ei täällä ainakaan kukaan huomaa jos jättää käynnit väliin, vaikka kyllähän siellä kannattaa käydä. Mutta itse kyllä menisin psykologille jos sitä on ehdotettu, ei siitä mitään haittaakaan ole. Parempi minusta on tehdä joku turha psykologireissu kuin että joku korjattavissa oleva ongelma jäisi huomaamatta.
esikko sai kamalan ujostelu kohtauksen 3v neuvolassa, mitään ei suostunut tekemään ja sanaakaan ei sanonut, edes neuvolantätiä päin ei voinnut katsoa. Onneksi th on pitkältä ajalta tuttu ja tietää, että meidän lapsi puhuu ja touhuaakin ihan normaalisti. Ihan viime minuuteilla suostui sitten esittelemään viivan piirtelyä ja laittoi värinappuloita paikoilleen. En huolestuisi, mutta kyllä th:n pitää ymmärtää, jos lapsi on ujo. Ja varaa sitten vaikka jonkun viikon päähän uuden ajan, jolloin kaikki voi mennä hyvin, kun lapsi muistaa kyseisen ihmisen.
ellei nyt niin arka ole, ettei mihinkään sosiaalsieen tilanteeseen pysty. Ja sellaisesta ei ap:n lapsen kohdalla siis ole kyse. Yltiösosiaalisen, kaikkia rakastavan lapsen vanhempana saisi koko ajan olla sydän kylmänä, kun lapsi lähtisi luottavaisena kenen tahansa matkaan!
Eihän neuvolassa ole pakko käydä, ei täällä ainakaan kukaan huomaa jos jättää käynnit väliin, vaikka kyllähän siellä kannattaa käydä. Mutta itse kyllä menisin psykologille jos sitä on ehdotettu, ei siitä mitään haittaakaan ole. Parempi minusta on tehdä joku turha psykologireissu kuin että joku korjattavissa oleva ongelma jäisi huomaamatta.
että ehdotettiin psykologia. Vaan loukkaannuin lapseni puolesta siitä, että hän lähti kyyneleet silmissä neuvolasta kotiin, koska terkkarin mielestä hän epäonnistui eikä ehtinyt tehdä tehtäviä!
Otan asiantuntevaa ja rakentavaa palautetta mielelläni vastaan sekä asiallisia neuvoja. Niitä ei vain tuntunut tulevan. Lisäksi luotan itseeni vanhempana ja kasvattajana sen verran, että uskallan pitää lapseni puolta, jos "ammatti-ihminen" tulkitsee tämän käyttäytymistä täysin väärin.
Ymmärrän myös, että jos itsellä ei ole ujoa lasta, ei pysty ymmärtämään kuinka lukkoon lapsi voi mennä hyökkäävästi käyttäytyvästä vieraasta aikuisesta.
Mielestäni neuvola ei vaan ole se paikka, jossa lapsen itsetuntoa lytätään tai hän saa huonommuuden kokemuksia. Jos lapsessa jokin asia terkkaria mietityttää, sen voisi varmaankin yrittää puhua aikuisten kesken rakentavaan sävyyn. Ei neuvolasta kenenkään tarvitse lähteä itkien, vaikka olisi lihava, laiha, ujo, hidas tai mitä muuta "poikkeavaa" tahansa.
(- se aiempi 14)
etten pois jäisi kokonaan mutta sinuna vaihtaisin neuvolan tätiä. Onneksi lapsesi on niin iso jo että seuraava kerta on vasta vuoden päästä jos ette saa jostain syystä vaihdettua.
Itse olen vaihtanut neuvolatätiä ja se kyllä kannatti. Koko raskausajan sain itkukurkussa tulla neuvolasta pois ja lapsen syntymän jälkeen kolmisen vuotta kävin sillä kamalalla hoitajalla. Sit kerran siskoni sanoi, että valita siitä niiden ylihoitajalle ja kysy neuvolatädin vaihtoa.
En pidä sitä nyt ihan kammottavana ajatuksena, että katsoisit sen 5-vuotisneuvolan nyt ensin ja vaikka vaihdat koko tätiä. Ei kai nyt ujouden takia ketään lähetetä psykologille, kai sen tädin pitää keksiä jokin uskottavampi selitys. Tiedänpä tapauksen, jossa ei tehtävien teko onnistunut ilman vanhempaa eikä silti lähetetty psykologille.
Pyydä nyt ensin, että joku toinen tekee ne tehtävät loppuun lapsesi kanssa (ei sama täti). Kai tuollaisestakin voi antaa palautetta. Ei nlatätikään saa sanoa ihan, mitä sylki suuhun tuo. Ärsyttää jo senkin takia, että lapsesi päiväkodista on annettu hyvä lausunto, joten on selvää, että lapsi ei voi olla sairaalloisen ujo. Täti siis nyt vähän ylireagoi, kun ei saanut kontaktia lapseen. Eikö lääkärikin vielä katso noita tehtäviä? Ainakin näin meillä. Keskustelisin asiasta siis lääkärin kanssa.
meille kävi ihan samalla tavalla kun tyttö oli 5 oli kuulemma liian ujo ja uhkaili myös psykologilla sanoi vielä että lapseni ei ole normaali (koska on ujo ja rauhallinen)
neuvola täti sano kun kävin pojan kanssa 4 tarkastuksessa ja kun ei suostunu menemään puntariin ja oli muutenkin iha mahoton ja mua hävetti. että tuollainen käytös on ihan normaalia. katotaan vuosi eteenpäin niin on ihan toisenlainen 5-vuotis neuvolassa ja niinhän se oli.
Että anna lapsesi kasvaa vuosi, niin tulos on toisenlainen. =)
miksi pitää olla joko tai vaihtoehto? Miksi et sano ystävällisesti mutta suoraan ettet pidä tädin asenteesta. Sinä olet äiti ja päätät lapsesi puolesta.
Äidin tehtävä on myös puolustaa lastaan jopa näitä ns. ammattilaisia vastaan! Voit silti käydä neuvolassa edelleenkin mutta keskustele ja kysele asioista äläkä heti loukkaannu.
Itsekin aikoinaan jätin osan rokotuksista ottamatta enkä ottanut todesta näitä lihavuus ja laihuusjuttuja/käyräjuttuja. Eihän siitä tietenkään pidetty mutten välittänyt. Varmuuden vuoksi käytin lapseni lastenlääkärillä ja kaikki ok!
Lapseni nyt aikuisia ja kaikki todella hyvin, että silleen:)
ajatella omilla aivoilla mikä lapselle mahdollisesti olisi parasta. Tuntuu että maalaisjärki on kadonnut tyystin vanhemmilta. Kuunnelkaa ja katselkaa lapsianne vähän tarkemmin, kyllä te ihan itse tiedätte onko syytä kiikuttaa psykologille vai ei. Neuvolatäti ei ole jumala vaikka välillä niin ehkä luuleekin :D
ikävästi. Muistin ihan " varmasti", että siellä ei olisi rokotusta tulossa, ja sanoin lapsellekin, että ei tule rokotusta ( kun siis pikkuveljensä oli jo eri rokotusohjelman piirissä, eli sai viimeisimmän rokotteen n. 2-vuotiaana ja seuraavan vasta kouluiässä , siksi sössin).
No testien jälkeen täti alkoikin kaivella piikkiä esiin, ja lapsi sai kunnon hepulin, koska olin sanonut, että ei tule rokotetta. Selitin tilanteen terkalle, ja sanoin, että jos malttaa ihan hetken odottaa, niin saan lapsen rauhoiteltua. Eipä käynyt se millään, täti alkoi vaahdota, että kyllä se rokotus nyt vaan täytyy pistää, ja siinä sitten itkevälle ja rimpuilevalle lapselle väkisin laitettiin rokote reiteen. Seuraavana päivänä huomasin lapsen reidessä kaksi suurta mustelmaa, oli täti hieman sitten puristanut lasta reidestä.
kirjoittanut tuon aloituksen :) Meillä oli nimittäin ihan täsmälleen sama tilanne vuosi sitten esikoisen kanssa! Tyttömme on uusissa tilanteissa arka ja ujo. Neuvolantätimme on kovaääninen rempseä nainen. Kuvio ei siis sovi yhteen...
Th tulkitsi lapsen ujouden epätavalliseksi uhmakkuudeksi, kun lapsi meni mun selän taakse piiloon, eikä suostunut tekemään tehtäviä. Sitten, kun tyttö alkoi lämmetä, niin th ilmoitti kovaan ääneen:" nyt meillä kyllä aika on loppu, kun sä teet niin hitaasti. Kyllä kaikki muut ovat tehneet paljon nopeammin." Sitten th sanoi, että laittaa kyllä lähetteen psykologille, koska 4-vuotiaalla ei saa olla noin voimakasta omaa tahtoa.
Tyttö on siis aina ollut luonteeltaan tosi pehmeä, vaikkakin ujo. Mä ilmoitin, että laittaa sinne pykologille jonkun joka sitä oikeasti tarvitsee, että kiitos ja hei.
Asumme pienellä paikkakunnalla, joten terkkaria ei ollut mahdollisuus vaihtaa. Nyt kävimme 5-v neuvolassa ja olin jo valmiiksi asennoitunut niin, että lähdemme vaikka kesken pois, jos th alkaa tyttöä mollata ja kertoa kuinka paljon parempia muut ovat olleet. Tyttömme on vuoden aikana kyllä rohkaistunutkin ja nyt kaikki meni ihan ok.
Mun mielestä terkkaria kannattaa vaihtaa, jos on se mahdollisuus. Tai jättää kokonaan menemättä. Se ei palvele kenenkään etua, että neuvolasta tehdään ihan turhia lähetteitä psykologille ja pahoitetaan sekä lapsen että vanhempien mieli. Kyllä ne mahdolliset ongelmat paljon paremmin tulee näkyviin päiväkodissa kuin kerran vuodessa neuvolakäynnillä.