Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Rakastumassa toiseen.. Missä vaiheessa ero?
22.03.2011 |
Tilanne on todella paska ja mä tiedän että olisi pitänyt jo alunperin olla lähtemättä koko juttuun mutta tässä suossa nyt ollaan kuitenkin.
Pitkä parisuhde oman miehen kanssa, ja suhteesta suurin osa on mennyt todella huonosti. Vasta viime vuosina ollut tasaista, rauhallista eloa, arki on ihan mukavaa yhdessä, ei riidellä juurikaan, K18-juttuja ja läheisyyttä on. Toisaalta riidattomuus voi johtua siitäkin etten piittaa suututtaa häntä koska en halua kuulla haukkumista. Mies on ollut myös fyysisesti väkivaltainen mutta viimeisestä väkivallanteosta on aikaa 4 vuotta. Hän käy terapiassa ja on muuttunut paljon mutta luottamusta meillä ei enää ole ollut vuosiin, puolin eikä toisin. Siitä huolimatta meillä on yllättävänkin mukavaa yhdessä ja erikseen eikä pelätä turhia. Mielestäni rakastankin miestäni vaan onko tämä sitten rakkautta vaan vain tottumusta toiseen.
6 vuotta sitten ihastuin ensisilmäyksellä mieheni työkaveriin ja hän minuun. Oli kuin salamanisku. Pari vuotta meni ihmetellessä ja sitten pahan omassa liitossani olevan kriisin aikana laitoin tuolle toiselle miehelle viestin. Siitä alkoi viestittely joka on kestänyt näihin päiviin asti. Tosin kolme kertaa ollaan yritetty tätä lopettaa, eka kerralla tauko kesti puoli vuotta, kahdella kerralla vain 1-2 kuukautta. Sitten ollut taas pakko tietää mitä toiselle kuuluu. Mieskin on sanonut että hän ei missään nimessä halua lopettaa kokonaan yhteydenpitoa. Ei olla viestitelty jatkuvasti vaan 0-5 viestiä kuukaudessa. Ollaan paljastettu tunteemme ja että molemmat haluais enemmän mutta kun tilanne on mikä on (molemmat naimisissa) niin ei voi mitään. Muuten viestittelymme on kuulumisten vaihtoa, viikonloppusuunnitelmista ja työjuttuja ja lasten harrastuksista ym puhelemista, pitkälti vain kaverillista ja ajattelin pitkään että miehen tunteet onkin enää vain kaverilliset. Koskaan ei tapailtu kaksistaan ja järjestetysti tai soiteltu ja viestitkin tapahtui vain sähköpostilla.
Joulukuussa kaikki muuttui, osuttiin samaan tanssipaikkaan ja hän haki mua tanssimaan. Ekaa kertaa saatiin jutella ns kaksistaan ja jutut osui todella hyvin yksiin. Vain kaksi tanssia mutta se jäi kaihertamaan molempia... Viestit muuttui hieman läheisemmäksi ja lämpimämmiksi vaikka flirttiä tms ei ollut edelleenkään. Sitten tammikuussa hän paljasti että haaveilee tapaamisesta vaikka tietää että koko homma pitäis lopettaa. Tunteet ja järki taistelee. Sama tilanne mulla. Olen ehdotellut soittamista jo vuosia mutta sen rajan yli ei olla menty.
Kunnes viime viikolla hän soitti mulle yhtä työasiaa jota ei olisikaan voinut hoitaa sähköpostitse. Ekaa kertaa siis puhuttiin puhelimessa ja kun työasia oli hoidettu, kysyin muuten kuulumisia ja juteltiin vielä melkein puoli tuntia. Oli aivan ihanaa jutella, ihan liiankin ihanaa vaikka aiheina olikin taas ihan yleiset asiat joista olis voinut jutella kenen kanssa tahansa.
Asiat muuttuu ja mua kauhistuttaa, ei musta pitänyt olla tällaiseen. On vain ajan kysymys milloin soitetaan uudelleen ja milloin tavataan ihan järjestetysti ja kaksistaan, tosin siihen voi hyvin mennä vuosikin. Molemmista on alkanut tuntua sille että tästä voi vielä tulla jotain mutta molemmat taistelee tätä vastaan.
Tunnemme siis toistemme puolisotkin, eivätkä he tiedä tästä mitään.
Apua? Tiedän jo olevani huono vaimo, pettäjäpaska ja vaikka mitä joten...
Kommentit (34)
että myös tuolla toisella miehellä on perhe. Päätöksenne vaikuttavat monen ihmisen elämään. Ja tosiaan olen sitä mieltä että uutta suhdatta ei tule aloittaa ennen kuin vanha on ohi, eli ensin ero ja sitten katsot haluaako tuo uusi mies sinut vielä. Voi olla ettei haluakaan, ehkä hän kokee sinut turvalliseksi pyöritettäväksi kun olet tahollasi naimisissa. Hän ei välttämättä halua erota perheestään ja suunnittele loppuelämää kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mitä tehdä kun ulkomaalainen mies pyytää kahville puhumaan työasiaa? Jota ei voinut hoitaa työajalla?
En ole puhunut mistään ulkomaalaisesta miehestä, molemmat näistä miehistä ovat ihan suomalaisia :) Enkä ole koskaan käynyt kahvilla tai ylipäätään missään kaksistaan tämän miehen kanssa.
Niin, jos meillä ei olisi lapsia niin me oltais jo erottu. Mä olen ollut lasten takia nykyisen mieheni kanssa jo kymmenisen vuotta, siis veikkaan että viimeistään 10 vuotta sitten olisin saanut tarpeekseni miehen sekoiluista jos ei lapsia olisi ollut. Tosin mies oli pettänyt jo sitä ennenkin, ekaa kertaa tietääkseni kun lapsi oli 1kk. Nyt kyseinen lapsi on 13v.
Oma onneni ei siis ole mennyt lasten onnen edelle mutta jossain vaiheessa elämässä kai on jo ihan oikeutettua ajatella omaa itseäkin eikä vain lapsia?! Sitä milloin se tulee, en tiedä.
En ole puhunut mistään ulkomaalaisesta miehestä, molemmat näistä miehistä ovat ihan suomalaisia :) Enkä ole koskaan käynyt kahvilla tai ylipäätään missään kaksistaan tämän miehen kanssa.
Niin, jos meillä ei olisi lapsia niin me oltais jo erottu. Mä olen ollut lasten takia nykyisen mieheni kanssa jo kymmenisen vuotta, siis veikkaan että viimeistään 10 vuotta sitten olisin saanut tarpeekseni miehen sekoiluista jos ei lapsia olisi ollut. Tosin mies oli pettänyt jo sitä ennenkin, ekaa kertaa tietääkseni kun lapsi oli 1kk. Nyt kyseinen lapsi on 13v.
Oma onneni ei siis ole mennyt lasten onnen edelle mutta jossain vaiheessa elämässä kai on jo ihan oikeutettua ajatella omaa itseäkin eikä vain lapsia?! Sitä milloin se tulee, en tiedä.
Sinulla on oikeus ajatella itseäsi. Mutta älä sotke siihen muita perheitä. Eroa vain miehestäsi mutta ryhdy suhteeseen uuden kanssa vasta sen jälkeen, ja odota myös että uusi mies on eronnut vaimostaan.
Vielä tähän kommentti "Se tärkein kysymys tosiaan on, että haluatko erota vaikket saisikaan ihastustasi eron jälkeen vaan jäisit yksin? Jos haluat niin eroa."
En halua erota siinä tapauksessa vaan sitten eläisin mieheni kanssa kunnes lapset on muuttaneet pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eroa vain miehestäsi mutta ryhdy suhteeseen uuden kanssa vasta sen jälkeen, ja odota myös että uusi mies on eronnut vaimostaan."
Mun nähdäkseni meillä on jo suhde, vaikkei olla tapailtukaan kaksin... Enkä ole valmis tätä lopettamaan.
Oma onni tuntuu olevan tärkeämpi kuin lasten onni ja hyvinvointi?
vanhemman onni kuules on hyvin tiukasti yhteydessä siihen lasten kokemaan onnellisuuteen. Älä pidä asioita noin mustavalkoisena.
ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä olisin Sinä niin jatkaisin elämääni samaan tapaan ja pitäsin yhteyttä ihastukseen. Ehkä jonain päivänä teiilä on yhteinen tulevaisuus kun molempien lapset ovat isoja.
Kirjoituksesi koskettaa ehkä siksi koska mukana ei ole ollut seksiä, ihastuksesti tuntuu..hienolta ja kauniilta! Älä koe syyllisyyttä, olet onnesi ansainnut. Tai edes pienen palan siitä. Kaikkea hyvää Sinulle.
Jos et ole toisen miehen kanssa edes tavannut tai jutellut naamatusten niin elät epärealistisessa haavekuvassa siitä mitä elämä olisi hänen kanssaan.
Tuo kommenttisi,että et eroaisi ilman tätä uutta miestä vahvistaa sen tosiseikan, että tämä toinen mies vain paikkaa sinulle ehkä oman liittosi pettymyksiä. Ja oman miehesi petettyä sinua saat sellaista pönkitystä itsetunnollesi, että sinäkin kelpaisit jollekin muulle.
Miehesi on mennyt terapiaan korjatakseen omaa käytöstään ja saadakseen itsensä mahdollisesti ehjemmäksi aikuiseksi. Sinä osoitat kiitollisuutesi pettämällä ja harkitsemalla eroa?
Sanoit ettei ole luottamusta. Tällä hetkellä se on sinusta kiinni onko sitä vai ei. Miehesi on pettänyt ja hakannutkin, mutta on halunnut tehdä asialle jotain. Sinä et, eikö? Et halua antaa hänelle mahdollisuutta.
Todella surullista itsekkään ihmisen tilitystä ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei takaa sitä, että perheellinen mies
a) eroaisi
b) olisi eronsakin jälkeen ap:n kanssa
Toivottavasti ap ei sitten kadu eroaan.
On todella olemassa muutakin negatiivista ja parisuhteen mahdottomaksi tai vaikeaksi tekevää kuin pettäminen tai väkivalta.
Nämä henkistä yhteyttä korostavat, kuten ap:kin, joka sanoo ettei pidä sänkyasioita tai sänkyyn menoa tärkeänä, ovat sitten niitä jotka tulevat tänne itkemään kun sängyssä miehen kanssa on kurjaa.
Parisuhteen rakentaminen on erittäin pitkä ja monimutkainen prosessi. Siinä eivät alun ajatustenvaihdot vielä kovin pitkälle vie. Fyysinen läheisyys ja seksi ovat ihan oma maailmansa ja vasta kun sillä tiellä ollaan, pystyy tekemään johtopäätöksiä kokonaisuudesta. Tosin joskus tämän yhteensopimattomuuden voi huomata jo ennen kuin suhde etenee fyysiseksi, riippuu millaisia kokemuksia on ennestään.
Jos et ole toisen miehen kanssa edes tavannut tai jutellut naamatusten niin elät epärealistisessa haavekuvassa siitä mitä elämä olisi hänen kanssaan.
Tuo kommenttisi,että et eroaisi ilman tätä uutta miestä vahvistaa sen tosiseikan, että tämä toinen mies vain paikkaa sinulle ehkä oman liittosi pettymyksiä. Ja oman miehesi petettyä sinua saat sellaista pönkitystä itsetunnollesi, että sinäkin kelpaisit jollekin muulle.
Miehesi on mennyt terapiaan korjatakseen omaa käytöstään ja saadakseen itsensä mahdollisesti ehjemmäksi aikuiseksi. Sinä osoitat kiitollisuutesi pettämällä ja harkitsemalla eroa?
Sanoit ettei ole luottamusta. Tällä hetkellä se on sinusta kiinni onko sitä vai ei. Miehesi on pettänyt ja hakannutkin, mutta on halunnut tehdä asialle jotain. Sinä et, eikö? Et halua antaa hänelle mahdollisuutta.Todella surullista itsekkään ihmisen tilitystä ap.
on asiaa. Ap todellakin elää nyt unelmissa. Ja on niitten perusteella tekemässä isoja ratkaisuja elämässään, jotka mm. vaikuttavat hänen lastensa elämään.
Mies on lähtenyt terapiaan. Se on jo hieno juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisit kirjoittanut pelkän ''pitäisikö jättää mies'' -jutun ja kertonut nuo kaikki pettämiset ja pahoinpitelyt, niin ehdottomasti kaikki olisivat neuvoneet jättämään.
Mutta nyt kun kuvioissa on mahdollisesti toinen mies, niin kumm kyllä sinun pitäisikin jäädä petturimiehesi luo :O ..outoa.
Ja todellakin jos liitto ei ole kunnollinen, heijastuu se myös lapsiin. Eron jälkeen äitikin olisi varmasti onnellisempi ->lapset onnellisempia. Jätä miehesi, koska ei tuollaista luottamuspulaa paikata enää yhtään millään. Ja ei ole oikein että joudut pitämään suuttumuksesi miestä kohtaan sisälläsi, koska pelkäät väkivaltaa.
Olenhan mä tuon toisen miehen tuntenut jo kuusi vuotta ja ollaan oltu tekemisissä koko ajan, nähty työn merkeissä ja vapaa-ajalla ja muutenkin, vietetty iltoja samassa porukassa ja juteltu niitä näitä ja tunnen hänen vaimonsakin valitettavasti... Lapsistakin olen osan tavannut. Se tekee toisaalta asiasta pahemman, kyllä, mutta ei siis ole kyse mistään mulle tuntemattomasta miehestä. Ollaan koko ajan oltu tekemisissä mutta ei olla lähdetty tapaamaan kaksistaan, vaan isommassa porukassa, puolisot yleensä mukana. Ja siihen päälle sitten ne mitä ollaan kirjoitettu toisillemme ja joista eivät muut tiedä.
Mieheni lähti terapiaan koska tajusi että muuten en ole hänen kanssaan edes lasten takia, henkinen väkivalta kun alkoi ulottua lapsiinkin. Ja hänen sinne mennessään jo puhuttiin että jos ei hän opi hillitsemään itseään niin eron tullessakaan ei lapset ehkä viihdy hänen kanssaan koska oli todella äkkipikainen. Siihen on tullut muutosta ja hyvä niin. Lisäksi muutoksen aiheutti se kun 4 vuotta sitten en enää alistunut pahoinpitelylle vaan hain lääkärintodistuksen vammoistani ja menin poliisin puheille. Silloin mies tajusi että muututtava on.
Me ollaan käyty pariterapiassa kauan ja paljon ja mä olen käynyt terapiassa yksinkin. Mieskin on todennut että meidän suhde tuskin paranee tästä enää eikä luottamus palaa, mutta on puhuttu että toistaiseksi ollaan yhdessä lasten takia.
Alue: Aihe vapaa
Se tärkein kysymys tosiaan on, että haluatko erota vaikket saisikaan ihastustasi eron jälkeen vaan jäisit yksin? Jos haluat niin eroa. Jos et niin unohda ihastus ja paranna omaa parisuhdettasi.