Silminnäkijä tv2 21.3. Köyhyys

Hirveän kalliit kuravaatteet, yhdelle lapselle? Vapaa valinta, Halpahalli, Tokmanni ym halppisketjut myy laadukkaista Aartolahden kuravaatteita, koko setti varmasti alle 40e.



Hammaslääkäriin kunnalliselle.



Sähkölasku aika iso? Miltä ajalta?



Oletko yh? Missä elatustuki? Tai missä miehen palkka?

todella kamalan vaikeaa ymmärtää joidenkin tilannetta. Joku voi olla todella ns. väliinputoaja. Amen.

Toimittajat kokeilee aika ajoin näitä ja hyvin pysyvtä hengissä



http://www.mtv3.fi/ohjelmat/45min_2003/nettipaivakirja.shtml?208422

kurahousut lapselle hintaan 19,95.

Netissä oli aikoinaan nuoren miehen pitämä blogi Eurolla päivä, jossa hän testasi miten elää jos käyttää päivän ruokailuun EURON.



Hän ei ostanut myöskään vaatteita tai muuta, housutkin hajosivat ylle. Laihtui. Söi kyllä pari kertaa kun suku tai tuttavat tarjosivat.



Se oli todella hyvin kirjoitettu ja herätti ajatuksia. Valitettavasti laittoi sen salasanann taakse.



Tollanen 100 euroa viikko HIEMAN kalpenee siinä rinnalla. Poika tais jatkaa sitä noin puoli vuotta se oli hurjaa.

euro per päivä

Asun yksin 2-vuotiaan pojan kanssa ja laskeskelin tossa pariyötä taaksepäin katsottuani kyseessä olevan dokumentin että viikkobudjettini on 58 euroa eikä siitä ole miinustettu mitään mahd. lääkekuluja tai yllärilaskuja esim sähkö tai vakuutus (jotka eivät siis tule joka kuukaus). Eli miinuksella mennään kuukaudesta toiseen. Olen vasta herännyt todellisuuteen siitä että olen köyhä kun mikroaaltouunikin sanoi pokspam, olin kuukauden verran kipeänä eikä varaa ollut lääkärille. Sukulaisilta on turha pyytää sillä kenelläkään tilanne ei anna periksi, eikä kukaan ole niin paljon varoissaan että voisi auttaa, pari kertaa olen sortunut vippeihin kun on laskuja joutunut niin pitkälle venyttämään että ei enää saanut lisää maksuaikaa. Aina olen kuitenkin saanut vipit maksettua ja luottotiedot onneksi kunnossa. Rukoilen vain jumalaa ettei pesukone sano itseään irti tai lapsi tai minä sairastu pahasti! Laskut ovat ihan minimissä (puhelin, netti, vuokra) En muista koska olisin törsännyt vaatteisiin tai muuhun humpuukkiin vaan kaikki menee kädestä suuhun. Lohduttaudun sillä että maailmassa on monia (Suomessakin) joilla asiat vielä huonommin. Onneksi pystyn silti vielä nauttimaan päivistä ja hetkistä poikani kanssa joka saa minut unohtamaan tämän masentavan taloutemme. En ole vielä menettänyt yöunia mutta tiedän että tätä menoa se yö on vielä joskus edessä. Tsemppiä kaikille köyhille kohtalotovereille ja yritetään yhdessä nipistellä!

Voi tätä valituksen määrää. Jos on terve aikuinen ihminen, niin ottaa itseään niskasta kiinni, hankkii uuden työpaikan tai vaikka kaksi työpaikkaa, jos rahat ei riitä. Porukka asuu hyvinvointivaltiossa, jossa kaikista pidetään huolta. Kenenkään ei tarvitse pelätä että joutuu asumaan siltojen alla tai kerjäämään kaduilla. Silti valitetaan kun tuet eivät ole tarpeeksi korkeat ja rahat ei riitä. Itse tulen työläiskodista, jossa vanhemmat säästivät pienestä palkasta. Aina kun oli mahdollista keksittiin miten voi ansaita hieman ylimäärästä. Vanhemmat kävivät molemmat töissä, ja työpäivän jälkeen toimivat vielä talonyhtiön talkkareina. Äitini poimi esim kesäisin ämpärikaupalla mustikoita ja myi ne naapureille. Ikinä ei ollut rahasta pulaa, vaikka varmasti mietittiin tarkaan mikä on tarpeellista ja mistä säästää, kenenkään sukulaisen luokse ei tarvinnut mennä rahaa kinuamaan, ja sosiaalitoimistosta emme pennikään koskaan saaneet.

työpaikkoja ei ole aina tie ulos köyhyydestä. Minullakin on epäonnistuneen yritystoiminnan jäljiltä velkaa, paljon velkaa. Teen kolmea työtä ja makselen ulosottoon velkojani pois. Velkaa on niin paljon, että näitä kolmea työtä saan tehdä seuraavat 24 vuotta. Mutta luultavasti kuolema korjaa pois ennen sitä. Teen siis päivällä kahta työtä ensin 8-4 ns. normityöni, sen jälkeen lähden iltahommiini, joita teen 7 pvänä viikossa ja öisin jaan vielä teille aamun lehdet. Otan kaikki mahdolliset vuorot vastaan eli teen joka päivä töitä. Yöunelle olen pyhittänyt 2-3 tuntia, koska kotikin pitää hoitaa jossain välissä. Ja kyllä minulla on lapsiakin. Äidin täytyy jaksaa ja jaksaa. Tiedättekös, minä olen väsynyt, ihan todella rehellisen väsynyt. Enkä jaksa enää yhtään, mutta pakko se on jaksaa niin kauan kun henki minussa pihisee.

Lopuksi voin todeta, että vihaan elämääni.

Usein näissä köyhyystarinoissa on taustalla liian suuret velat tai kannattamaton yritystoiminta tms. Olettavatko ihmiset, että voi elää elämäänsä ihan miten haluaa (ottaen velkaa, suuria riskejä sijoitusten tai yrittämisen kannalta yms.)? Jos sitten ei rikastukaan niin kuin suunnitteli, niin yhteiskunnan pitäisi auttaa lainojen, ulosoton tms. maksussa. Niinkö? Aika pienellä rahalla pystyy elämään, jos oikein kituuttaa. Ja jos on entisessä elämässä elänyt leveästi ja ottanut suuria riskejä, niin jossain vaiheessa sitten pitää katsoa peiliin ja maksaa edellisen elämän kulut. Eihän ulosotossakaan nykyään viedä edes niitä tavaroita, joita rahoilla on ostettu vaan taulutelkkarit, tietokoneet, kalliit huonekkalut yms. saa pitää. (ainakin kun olen seuraillut tuollaista ulosottotilannetta aika läheltä)

Ymmärrän, että elämä heittelee ja tulee sairauksia ja yllättävää työttömyyttä, mutta mielestäni silti rikkaamman elämän aikana olisi pitänyt hieman tuohonkin jo varautua.

Voi tätä valituksen määrää. Jos on terve aikuinen ihminen, niin ottaa itseään niskasta kiinni, hankkii uuden työpaikan tai vaikka kaksi työpaikkaa, jos rahat ei riitä. Porukka asuu hyvinvointivaltiossa, jossa kaikista pidetään huolta. Kenenkään ei tarvitse pelätä että joutuu asumaan siltojen alla tai kerjäämään kaduilla. Silti valitetaan kun tuet eivät ole tarpeeksi korkeat ja rahat ei riitä.

Ja siis nimenomaan terveet, velattomat (mahdollisesti lapsettomat) aikuiset! En ymmärrä miten jotkut vaan kehtaa olla kotona ja KEHTAA valittaa että rahaa ei oo! Ei kyllä heru yhtään sympatiaa tollasille luusereille jotka itku silmässä koittaa pummata rahaa kun on vaan parikymppiä loppukuuksi. Itsepähän ovat tiensä valinneet.

Ja kyllä, olen itsekin elänyt köyhänä työttömänä, mutta niinä aikoina en maannut sohvalla vaan käytin useita tunteja päivässä siihen että selasin työpaikkailmoituksia, kirjoitin hakemuksia ja kävin eri paikoissa kysymässä töitä. Ja jopa minulle, kouluttamattomalle ja mitään erikoistaitoja osaamattomalle nuorelle löytyi duunia!

olisi aikaa ja voimia tehdä vaikka kymmentä työtä, mutta nyt tässä yhdessäkin on liikaa. + sairaudessani.

Tietenkin jos joku pitää mua lusmuna koska en jaksa paiskia 24/7 niin voi voi.