Uusi työntekijäsukupolvi..

En kannata pätkätyöläisyyttä - pätkääkään!

on mielenkiintoinen juttu.



Olen nimittäin sitä "vanhaa" sukupolvea, joka eli työlle ja työnantajalle - kunnes tuli töihin tuo uusi sukupolvi. Aikansa kun sitä meininkiä katseli, niin ei voinut muuta kuin todeta, että fiksujahan nuo nuoret ovat, ja muuttua itse mukana.



Miksi raataa itsensä hengiltä työnantajan hyväksi, kun ei siitä mitään kunniamerkkejä kuitenkaan saa? Riittää, kun tekee työnsä kunnolla, mutta ei mitään ylimääräistä. Vapaa-aika on nykyään minullekin tärkeämpää kuin työ tai edes raha.

Aina vaan parin päivän pätkiä,välillä toki lomautuksia/hyllylle kun tarve vaatii. Juu juu,isot pomot ne päättää mutta enpä arvosta työnantajaa pätkääkään. Täytyy olla ihmisen tyhmä jos työtä arvostaa enemmän kun vapaa-aikaansa!

Meillä ainakin joudutaan nuorille maksamaan enemmän kuin vanhoille jotta ne edes viitsii tulla töihin. Valitettavasti tää ala on vaan sellanen, että nuorten erityisasiantuntemus on monella saralla niin paljon vanhoja parempi että pakko vaan maksaa.

Mutta voi silti tehdä työn kuin työn niin hyvin kuin ikinä pystyy ja arvostaa työtään.

oman ajan myyntiä työnantajalle sopivaan hintaan, ei muuta. Jos työnantaja ei sitoudu vaan tarjoaa vaan pätkätöitä, niin ei sitoudu työntekijäkään. mun mielestä uuden polven työntekijät on rohkeita, ne ei rupea kauaa kuuntelemaan työnantajan vittuilua vaan keräävät kamppeensa ja häipyvät seuraavaan paikkaan.

Ei oikeestaan voi työnantajalle muuta sanoa kuin että sitä saa mitä tilaa.

Eihän sen niin pitäisi mennä, että kesätyöntekijät saavat pitää lomansa heinäkuussa, koska hehän ovat nimenomaan paikkaamassa vakityöntekijöiden lomia. Mutta aloilla, joissa on huutava pula työntekijöistä, se vain ikävä kyllä menee niin. Jos ei oteta näitä "haluan heinäkuussa 2viikkoa palkatonta" -tyyppejä, ei saada ketään.



Vaikka eihän se näiden kesätyöntekijöiden ongelma ole, saahan sitä pyytää vaikka mitä. Itse äänestin jaloillani ja vaihdoin työpaikkaa sellaiseen jossa työntekijöitä kohdellaan tasapuolisesti.



Ap:n ongelmaan minullakaan ei ole vastausta. Tämä nyt työelämään astuva sukupolvi on tottunut vaatimaan ja saamaan. He haluavat tehdä töitä puoli vuotta ja sitten lähteä Australiaan surffaamaan, ei sille mitään voi. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle, poistuu työmarkkinoilta iso joukko nöyriä ja kuuliaisia työntekijöitä ja voi olla että kohta ollaan pulassa, koska kukaan ei halua joustaa.

eli vakituinen väki, me pienten lasten äidit, emme saakaan vuosilomaamme silloin, kun se perheille sopisi vaan lomat sijoitetaan näiden "uuden aallon" työntekijöiden tarpeiden mukaan. Heillä on on lupa vaatia. Jonkun on kuitenkin ne työtkin tehtävä, joten hyvästi 3 vko loma lasten päiväkodin ollessa kiinni, Veera ja Vilma tarvitsevat juuri sen ajan viikonloput festereihin eli minä en pääse lomalle.

kai se nyt kuitenkaan mene niin, että uudet työntekijät saisi päättää lomat ensin ja te vasta sen jälkeen, eikös sen pitäisi mennä niin että joskus joku joustaa ja seuraavalla kerralla toinen? Koska eihän se toisten työntekijöiden vika ole , että olette tehneet lapsia.

eli vakituinen väki, me pienten lasten äidit, emme saakaan vuosilomaamme silloin, kun se perheille sopisi vaan lomat sijoitetaan näiden "uuden aallon" työntekijöiden tarpeiden mukaan. Heillä on on lupa vaatia. Jonkun on kuitenkin ne työtkin tehtävä, joten hyvästi 3 vko loma lasten päiväkodin ollessa kiinni, Veera ja Vilma tarvitsevat juuri sen ajan viikonloput festereihin eli minä en pääse lomalle.

Joku sanoi että kesätyöntekijät mutta eihän tässä ollu siitä kyse? Mua häiritsee kun kirjoitat niinkun teillä olis isompi oikeus saada päättää lomista kuin nuoremmilla ja teidän toiveet olis jotenkin arvokkaampia. Mutta se pitäis mennä niin että molemmat joustaa vuorotellen, välillä uudet ja välillä vanhat. Paras on se että loma-ajat kiertää, niin on oikeudenmukaisinta. Itse olen lapseton mutta silti minullakin on perhe ja suku ja heillä tarpeensa, ja minulla oikeus lomailla heidän kanssaan. Festerit ei kyllä kiinnosta.

Kohta ei perinteiset työnantajat enää löydä työntekijöitä elleivät nosta palkkoja reippaasti ja tarjoa muita lisäetuja. Työvoimapula sanelee jatkossa sen, että tuleva työntekijäpolvi saa käytännössä valita työnsä ja työnantajat eivät voi mitään.

Kohta ei perinteiset työnantajat enää löydä työntekijöitä elleivät nosta palkkoja reippaasti ja tarjoa muita lisäetuja. Työvoimapula sanelee jatkossa sen, että tuleva työntekijäpolvi saa käytännössä valita työnsä ja työnantajat eivät voi mitään.

eli bussilipun hinta tuplaantuu, hammaslääkärille maksetaan 250 e/tarkastuskäynti, ruokalaskun loppusumaan tulee 20% korotus jne.

Ei työnantaja niitä palkkoja omasta pussista maksa, kyllä ne laskutetaan asiakkailta. Kun päivähoitopaikka maksaa 900 e/kk, voi miettiä, oliko se sen arvoista.

Kohta ei perinteiset työnantajat enää löydä työntekijöitä elleivät nosta palkkoja reippaasti ja tarjoa muita lisäetuja. Työvoimapula sanelee jatkossa sen, että tuleva työntekijäpolvi saa käytännössä valita työnsä ja työnantajat eivät voi mitään.

eli bussilipun hinta tuplaantuu, hammaslääkärille maksetaan 250 e/tarkastuskäynti, ruokalaskun loppusumaan tulee 20% korotus jne.

Ei työnantaja niitä palkkoja omasta pussista maksa, kyllä ne laskutetaan asiakkailta. Kun päivähoitopaikka maksaa 900 e/kk, voi miettiä, oliko se sen arvoista.

Ilmeisesti edellinen työntekijä/työnantajasukupolvi niittää nyt sitä mitä on kylvänyt.

Pomossani kaupan alalla sitä, että hän pyrkii antamaan vapaita silloin kun sitä pyydetää,muttei niin, että monet ovat lomilla kampanja-aikaan, jolloin jäljelle jääneet työntekijät ovat pulassa.. Mua ottaa eniten päähän nykyinen minimimiehityksellä kituuttaminen, kun muistaa muutama vuosi sitten että meitä oli töissä enemmän ja silti oli kiirettä, mutta siedettävästi. Sitten pomot kehtaa vielä hehkuttaa hyvää tulosta ja hyviä myyntejä, muttei lisää väkeä kuitenkaan palkata! Valitetaan kun myymälä ei ole aina tiptop kunnossa, vaikka jokainen tekee parhaansa. En jaksa enää ottaa tosissani pomojen kritiikkiä, koska ne itse ovat syypäitä työntekijöiden vähyyteen.

Minulla työn mielekkyyteen vaikuttaa suurelta osin onnistumisen tunteet, se että tuntee tehneensä asioita hyvin ja loppuun asti, sekä se, että saa vastuuta ja tehdä hommat suht itsenäisesti. Kun työvoimaa ei ole tarpeeksi, ei voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi, ja alkaa tuntea itsensä rittämättömäksi ja joskus jopa saamattomaksi, kun pomot tuntuvat huomaavan vain ne asiat, jotka on jääneet tekemättä. Olen ollut samassa työpaikassa jo vuosia, joten osaan priorisoida ja käyttää työajan hyödyllisesti, eli kyse ei ole laiskuudesta, vaan yksinkertaises

ti siitä, ettei tekijöitä ole tarpeeksi työmäärään verrattuna.

mutta muuten osuu nappiin. Käsitellään kuten muutenkin ihmisiä, mutta ei kannata koettaa uhkailla tai kiristää. Työntekijä ei myöskään luule olevansa työnantajalle korvaamaton.

Huh..

Nyt sitten sain itse kokea millainen on uusi työntekijäsukupolvi, siis se mistä on paljon puhuttu..

esim oma vapaa-aika arvostetaan työtä ja palkkaa korkeammalle, työnantajaa ei arvosteta enää samallatavalla kuin ennen ja työpaikkaa vaihetaan helpommin.. Vapaapäivätoiveita on koko ajan taulu täynnä..

Miten tätä sukupolvea käsitellään?

Niin, en tiedä, kuulun varmaan tähän nuorempaan sukupolveen myös, ja olen omasta mielstäni sopivasti sitoutunut työhöni. Osaan joustaa, ja ajattelen ihan itsenäisesti, mikä olisi työpaikan etu monessakin asiassa. Mutta oma perhe ja oma aika vie voiton työstä ihan reippaasti, en koe myyjän työtä kutsumuksena, vaan ihan ok-työnä, jossa viihdyn, mutta josta en halua stressata liikaa, jonka unohdan helposti aina kun oven takanani kiinni painan, enkä edes näe syytä miksi pitäisi sitoutua siihen enempää, kunhan hoidan työni mahdollisimman hyvin ja motivoituneesti.

Ymmärrän ettei esimieheni voi ehkä paljoa vaikuttaa työntekijöiden määrään, mutta olen silti pettynyt nykyiseen johtamistyyliin, joka on sitä, että käskyt ja kritiikki tulee ylhäältä, muttei anneta tarpeeksi työvoimaa niin että saisimme asiat luistamaan!

T. keskolainen

johto sanelee mitä syvemmälle lama menee- nuoretkin opppii sen, jos haluaa työpaikan säilyttää

lienee syynä.. Keskohan taisikin tehdä hyvän tuloksen viime vuonna. Pienemmillä yrityksillä ongelmaksi tulee helposti se, että pysyäkseen edes jollain tavalla kilpailussa mukana, on pakko painaa koko ajan äärirajoilla.

Niin, en tiedä, kuulun varmaan tähän nuorempaan sukupolveen myös, ja olen omasta mielstäni sopivasti sitoutunut työhöni. Osaan joustaa, ja ajattelen ihan itsenäisesti, mikä olisi työpaikan etu monessakin asiassa. Mutta oma perhe ja oma aika vie voiton työstä ihan reippaasti, en koe myyjän työtä kutsumuksena, vaan ihan ok-työnä, jossa viihdyn, mutta josta en halua stressata liikaa, jonka unohdan helposti aina kun oven takanani kiinni painan, enkä edes näe syytä miksi pitäisi sitoutua siihen enempää, kunhan hoidan työni mahdollisimman hyvin ja motivoituneesti.

Ymmärrän ettei esimieheni voi ehkä paljoa vaikuttaa työntekijöiden määrään, mutta olen silti pettynyt nykyiseen johtamistyyliin, joka on sitä, että käskyt ja kritiikki tulee ylhäältä, muttei anneta tarpeeksi työvoimaa niin että saisimme asiat luistamaan!

T. keskolainen

Voisitko koittaa vielä valaista enemmän..



Miten voisi motivoida paremmin, niin ettei käskyt ja kritiikki vain tulisi ylemmältä taholta.



Millaista vuorovaikutusta toivot esimiehesi kanssa?



ap

menee jo numerot sekaisin.. :)