Paljonko miehen pitää kestää?

niin ette tarvitse ulkopuolista apua.



Sanoisin, että aika helvetin itsekästä on miehes nyt napista asiasta.

joten muistutra häntä siitä. Aina ei elämä ole ruusuilla tanssimista ja on ihanaa että teillä on apua. Voisitte tosin palkata jonkun lasten/kodinhoitajan niin ei tarvitse kenenkään jäädä yöksi teille.

mutta haluan vain toivottaa sinulle voimia ja jaksamisia :)

jäis vaik virkavapaalle hoitamaan sua,vauvaa ja kotia niin ettei ulkopuolisia tarvita.?

että miehesi ymmärtäisi ettei tilanne tosiaan ole varmastikaan pahentunut pysyvästi.

Ymmärtääksenihän reuma pahenee synnytyksen jälkeen joksikin aikaa.

Ja vähän tuntuu että mies hermoilee nyt vähän ilman syytä, jos kuitenkin teillä noin paljon auttajia niin eihän miehen työtaakka ole niin paljoa kasvanut.



Kyllähän se kärsivällisyyttä kysyy teiltä molemmilta. Jaksamisia :)

miehesi ja sinä voi olla kahdestaan vauvan kanssa esim. vkl-ajan, kun mies ei ole töissä? Jos apurit olisivat teillä lähinnä kun miehesi on töissä, niin saisitte hieman omaa rauhaakin.

toisaalta ymmärrän miestäsikin, ei ole varmaan helppoa sopeutua tilanteeseen, että kotona onnaina ylimääräistä porukkaa...mutta jos tilanne on väliaikainen, niin se pitäis vaan kestää.

vähän vaikeaa :(

Teillä on 4kk vauva ja sinulla vaikeassa vaiheessa oleva, vahvaa kipulääkitystä vaativa reuma. Saat(te) sukulaisapua, jotka välimatkojen takia joutuvat yöpymään teillä, varmaan auttavat sitten myös yöhoidoissa, ettei miehen tarvitse vaan saa nukkua yönsä. Päivällä käy töissä.



Onko mies nyt vahingossa jäänyt kuvion ulkopuolelle ja kuvittelee, ettei hänellä ole osaa eikä arpaa tässä hommassa?



Jos joku nukkuu yönsä poissa teidän kämpiltä, niin voitte varata ja maksaa hotellista huoneen sille teidän avustajalle. Mieshän on kotona sinua avustamassa ja saatte perheen keskeistä aikaa. Myös avustaja saa välillä hengähtää ja viettää omaa aikaa.

on ap, saatteko olla perheenä kahden kesken esim viikonloput?

eikös miehen pidä kestää siinä missä naisenkin? Molemmat kai sitä ikävässä tilanteessa ovat ja miehes saa apua siinä missä sinäkin. Kummallinen narisija!

sulla on kipu ja saat apua kodin ja lasten hoitoon ihan kuten mieheskin ja arvoisa herra valittaa ja harkitsee pois muuttamista? Ei herraisä miksi kuvittelee olevansa oikeutettu tosta vaan lähtemään kun vähän tympii?

Tekisi teille molemmille hyvää. :) Helppo ei ole tilanne teillä, mutta muistakaa siitä huolimatta hoitaa myös parisuhdettanne!

kyllä tosiaan itsekäs mies. Ton verran pitää ehdottomasti kyetä kestämään, ap:lla on huomattavasti paljon vaikeampaa. Toivottavasti tulevaisuudessa ei tule mitään ongelmia vastaan kun ap:n mies on heti lähtemässä.

Miksette ota kahdenkeskistä aikaa joskus?

Tekisi teille molemmille hyvää. :) Helppo ei ole tilanne teillä, mutta muistakaa siitä huolimatta hoitaa myös parisuhdettanne!

Pariskunnan vauva on 4kk ikäinen ja nyt jo pitäisi ottaa vapaata yhteistä aikaa?

Mikä nykyään ihmisiä vaivaa, kun suunnilleen tunti lapsen syntymästä jo vingutaan, että pitää päästä "vapaalle".

Ja tosiaan varmaan aika vaikeaa tuossa tilanteessa nyt "ottaa kahdenkeskistä" aikaa, kun kerran sukulaisten apua tarvitaan vauvan hoitamisessa. Hotellin kustantaminenkin hoitajalle on kallista ja tod.näk ap:n mies sitten kitisis, että tulee niin kalliiksi.

Koska kitisijähän tuo ukko on.

Ei ap varmasti itsekään nauti tuosta tilanteesta, eikä toivonut itselleen sairautta, jonka vuoksi tarvitsee ulkopuolista apua.

Todella äärimmäistä itsekkyyttä valittaa ja haluta vielä häipyä öiksikin pois kotoa.

Mies jää vanhempainvapaalle. Jos vauva on 4kk, j´niin äitiysvapaa on jo käyty. Mies hoitaa vauvaa ja autta ap:ta Ap taas voi olla sairaslomalla/työtön/sairaseläkkeellä.

ja toisaalta koska pitää työstään ja pitää sitä henkireikänä tällä hetkellä.



On meillä niitä viikonloppujakin ihan kolmisin, tai ainakin lauantaipäiviä, ollut. Enkä minä kyllä millään pysty olemaan erossa lapsesta muutamaa tuntia pidempään, eli mitään "omaa aikaa" ilman lasta ei taatusti ruveta tähän järkkäämään. Usein apuri on tullut sunnuntai-iltana ja lähtenyt sitten kotipaikkakunnalleen perjantai-iltana. Ja tosiaan hurjasti heistä on myös öisin ollut apua. Käytännössä mies on saanut nukkua kokonaisia öitä.



Olen tässä miettinyt, että helpottaisiko miehen oloa, jos lähtisimme vauvan kanssa viikoksi tai pariksi minun vanhemmilleni - ei olisi ketään ylimääräistä kotona.



Tiedän, että parisuhdetta pitäisi hoitaa ja minun ymmärtää tuota miestä, mutta nyt tuntuu siltä, että yksinkertaisesti en jaksa. On jo ihan riittävän hankalaa jaksaa omien vaivojen kanssa. Lisäksi imetyksen lopettaminen hirvittävän aikaisin ahdistaa myös - mutta tässä kohti priorisoin sen, että saadaan tehokkaammat lääkkeet käyttöön.



ap

KOeta keskittyä paranemiseen ja vauvaasi ja jätä miehesi nyt ihan omaan arvoonsa. Voit toki ehdottaa hänelle sitä, että lähdette toiselle paikkakunnalle vähäksi aikaa, mutta edelleen sinunakin korostaisin miehelle, että hän tässä ihan oikeasti pääsee helpolla. Voisitko mahdollisesti latoa hänelle vähän ehdotuksia pöytään?



Vaihtoehto 1) Mies palkkaa hoitajan päiviksi, ja hoitaa vauvaa iltaisin ja öisin



Vaihtoehto 2) Mies ottaa lomaa pari viikkoa ja hoitaa vauvaa päivisin ja öisin



Vaihtoehto 3) Mies menee hotelliin yöksi ja lopettaa valittamisen



Vaihtoehto 4) Mies maksaa hotelliyöt niille hoitajille ja hoitaa vauvaa iltaisin ja öisin



Vaihtoehto 5) Mies jää kitisemään yksin kotiin, kun te lähdette vauvan kanssa muualle.



Niin, ja ihan lopuksi voi sanoa, että terveen miehen kitinä on todella noloa. Luuleeko hän oikeasti, että HÄNELLÄ on teistä kaikista mukanaolijoista rankinta? MIelestäni hän on täydellinen vapaamatkustaja, joka nukkuu yöt läpeensä, on päivät töissä ja on tarpeeksi epäkohtelias valittaakseen niistä, jotka tämän kaiken mahdollistavat.

joka joutuu ottamaan vastuuta vastoin miehen luontaista vapaata luonnetta :(. Toivottavasti hän ottaa eron ja löytää itselleen uuden vaimon Thaimaasta.

ja mies rupesi oikeasti ymmärtämään tilannetta. Oli aidosti pahoillaan, että on onnistunut pahoittamaan mieleni. Ehdotti itse, että lähdettäisiin pääsiäiseksi kotopuoleen "valmiiseen pöytään". Päätettiin, että toukokuulle mennään näin ja jos minun tilanteeni ei helpota, palkataan hoitaja kotiin ainakin muutamaksi päiväksi viikossa, niin ei ole jatkuvasti yöpyjiä kylässä.



Ei ollut ymmärtänyt, miten kipeä minä oikeasti olen. Tutustuttiin vasta sen jälkeen, kun reumani oli todettu ja saatu hoitoon, eli ei ole huonoa vaihetta aikaisemmin nähnyt.



Tänään vähän valoisammin aatoksin parisuhteesta - toivottavasti olotila on pysyvä....



ap

pitääkin tosissaan keskustella tää kuvio läpi, koska ainoa varmuus tässä on se, että yksin kotona en selviä - en päiviä enkä öitä. Pelkästään lapsen nostaminen on vaikeaa, koska en pysty olemaan varma, etten pudota häntä.



Ap