voiko paniikkihäiriössä tulla hetkeksi tunne, että ei tiedä, missä on

mutta siinä henkilö on kyllä yleensä tietoinen siitä, missä on, mutta ympäröivä maailma tuntuu kuitenkin jotenkin epätodelliselta. Kyllä tuo kuvailemasi aika paljon paniikkikohtaukselta muuten kuulostaa, mutta jos lapselle tulee oikeasti tunne, ettei tiedä missä on, niin se ei ymmärtääkseni ole ihan tyyppillistä paniikkikohtauksen aikana.

niin saa mielenrauhan.



Mulla oli teininä sellaisia unesta heräämiseen liittyviä kauhukohtauksia, olisko se sellaista?

meidän pojalla kuitenkin poissulkumielessä tehtiin magneetti ja eeg tutkimukset,paniikkihäiriöksi todettiin

tai tuo "maailma mene eliian nopeasti" on suora lainaus, samoin se, että pyörrytää ja on vaikea hengittää. Hengistyksen näkee joskus ihan päällepäinkin. Tuo, ettei tiedä, missä ja ketä ympärillä on, oli omaa tulkintaani tämänpäiväisestä tilanteesta.



Hänellä on nuorempana ollut myös noita uni/heräämiskauhukohtauksia, mutta ei enää ihan hiljan. TÄmä olisi tietysti voinut olla sellainen, josta sitten heräsi ja sai sen takia sen paniikkikohtauksenkin?



Normaalisti nuo kyllä erottaa helposti toisistaan, sillä kauhukohtauksissa on todella sekava ja näkee vielä unta, vaikka voi puhua ja kävellä. Paniikkikohtaukssessa ei yleensä ole mitään niin rajua.



Psykologi silloin sanoi, että kohtauksista ei saisi tehdä liian suurta numeroa, etteivät ne ala pelottaa lasta ja pelko tuottaa lisää kohtauksia. Siksi en mielelläni veisi mihinkään magneettikuvaan, jos tosiaan ei vaikuta aiheelliselta. Mutta toisaalta hirvittää.

tai tuo "maailma mene eliian nopeasti" on suora lainaus, samoin se, että pyörrytää ja on vaikea hengittää. Hengistyksen näkee joskus ihan päällepäinkin. Tuo, ettei tiedä, missä ja ketä ympärillä on, oli omaa tulkintaani tämänpäiväisestä tilanteesta. Hänellä on nuorempana ollut myös noita uni/heräämiskauhukohtauksia, mutta ei enää ihan hiljan. TÄmä olisi tietysti voinut olla sellainen, josta sitten heräsi ja sai sen takia sen paniikkikohtauksenkin? Normaalisti nuo kyllä erottaa helposti toisistaan, sillä kauhukohtauksissa on todella sekava ja näkee vielä unta, vaikka voi puhua ja kävellä. Paniikkikohtaukssessa ei yleensä ole mitään niin rajua. Psykologi silloin sanoi, että kohtauksista ei saisi tehdä liian suurta numeroa, etteivät ne ala pelottaa lasta ja pelko tuottaa lisää kohtauksia. Siksi en mielelläni veisi mihinkään magneettikuvaan, jos tosiaan ei vaikuta aiheelliselta. Mutta toisaalta hirvittää.

lääkitystä paniikkihäiriöön? Ikä saattaa olla este lääkitykselle, mutta toisaalta ajoissa aloitettu lääkitys voi estää tautia pitkittymästä ja kroonistumista. Kun psykologi sanoi, ettei kohtauksista saa tehdä liian suurta numeroa, hän puhui siinä mielessä viisaita, ettei kohtausta saa paisutella. Lasta pitää rauhoitella ja kertoa, ettei mitään hätää ole. Itse pitää olla rauhallinen ja itsevarma. Jos kuitenkin on viitteitä siihen, että jotain somaattista sairautta voisi olla taustalla, ei ole mielestäni liioittelua, että tutkimuksilla muut sairaudet suljetaan pois. Tutkimuksiin voi suhtautua itse ihan rauhallisesti ja neutraalisti, ei kauhistellen. Missään nimessä et saa näyttää lapselle sitä että sinua hirvittää. Anna lapselle se kuva, että homma on hanskassa, tapahtui mitä tahansa.

mulla oli joskus, kun oli häröt pahimmillaan niin myös sellaisia tuntemuksia, etten tiedä missä olen tai mihin olen menossa, jos tiesin mihin oli matka saatoin kuitenkin unohtaa miten sinne mentiin mm. omaan kotiin.. Ja voin sanoa että kyllä ne kohtaukset on pelottavia itselle vaikka miten suhtaudut, helpottavaa toki on jos paikalla on joku joka rauhallisesti vain toistaa ettei hätää ole ja se on "vain" paniikkihäiriö, tosin sen luultavasti oppii jossain vaiheessa itsekin itselleen kertomaan. Tsemppiä teille! on kyllä niin ärsyttävä sairaus ja tuntuu että nää vuodenajan vaihdokset vielä pahentaa tilannetta, häntää siis pystyyn :)

Mutta ahdistuskohtauksiin liittyi kyllä voimakas epätodellisuuden tunne, sellainen että on koko ajan vähän pihalla ja oman mielen ja maailman välilä on joku puolimetrinen lasiseinä. Joskus oli sellainen olo, että oli tosi pöhkö olo, ei ollut ihan varma että kuka on ja missä, piti oikein skarpata. Ei sitä pysty selittämään.

Poissaolokohtaukset on pelottavan samanlaisia, ja paniikkikohtauksen saadessani olen myös soittanut jollekin koska juttelu on auttanut ja ns. palauttanut maan pinnalle/todellisuuteen. Kantsis nyt kuitenkin viedä magneettikuvaan/eeg:hen ihan vaan varmuudeksi. Parempi sulkea fyysinen sairaus pois (tai todeta se) ku jättää viemättä tutkimuksiin lapsen reaktion pelossa... Äläkä äitinä ole kauhuissasi, ihan lepposta on epileptikkona ja paniikkihäiriöisenä eläminen :)

sen verran, että tutkimuksiin viemisen voi tehdä ilman suurta numeroakin. Pelko ja jatkuva kohtausten miettiminen todellakin aiheuttaa uusia kohtauksia, mutta esim. mulla paniikkikohtaukset loppui lähes kokonaan kun kävin uusiksi eeg:n ja magneettikuvan ja sain tiedon, ettei epilepsiasta näy enää jälkeäkään. Tutkimusten on tarkoitus auttaa, ei lietsoa pelkoa. Sanoisin, että tässä tapauksessa tieto EI lisää tuskaa.

Psykologi silloin sanoi, että kohtauksista ei saisi tehdä liian suurta numeroa, etteivät ne ala pelottaa lasta ja pelko tuottaa lisää kohtauksia. Siksi en mielelläni veisi mihinkään magneettikuvaan, jos tosiaan ei vaikuta aiheelliselta. Mutta toisaalta hirvittää.

onneksi meillä lapsi tietää ja tunnistaa itse, mistä on kyse, ja usein jopa saa homman itse hallintaansa tai ainakin osaa pyytää apua ja selittää silloin aina että "Mulla on taas Sellainen". Kyllä ne selvästi isoja juttuja on.



Onko piristeillä osuutta paniikkikohtauksiin? Eilen olivat juoneet myös energiajuomaa kaverin kanssa?

sen verran, että tutkimuksiin viemisen voi tehdä ilman suurta numeroakin. Pelko ja jatkuva kohtausten miettiminen todellakin aiheuttaa uusia kohtauksia, mutta esim. mulla paniikkikohtaukset loppui lähes kokonaan kun kävin uusiksi eeg:n ja magneettikuvan ja sain tiedon, ettei epilepsiasta näy enää jälkeäkään. Tutkimusten on tarkoitus auttaa, ei lietsoa pelkoa. Sanoisin, että tässä tapauksessa tieto EI lisää tuskaa.

Psykologi silloin sanoi, että kohtauksista ei saisi tehdä liian suurta numeroa, etteivät ne ala pelottaa lasta ja pelko tuottaa lisää kohtauksia. Siksi en mielelläni veisi mihinkään magneettikuvaan, jos tosiaan ei vaikuta aiheelliselta. Mutta toisaalta hirvittää.

Minulla on helpottanut kun on todettu, että mitään fyysistä sairautta ei ole. Kunhan äiti itse on rauhallisella mielellä tutkimusten suhteen, niin rauhallisuus välittyy lapseen.

Onko piristeillä osuutta paniikkikohtauksiin? Eilen olivat juoneet myös energiajuomaa kaverin kanssa?

itsellä pieni kuume on kaikkein herkin olotila saada ahdistuskohtauksia. Samoin kankkunen ja unenpuute...

itse olen muuten huomannut että e-epan syöminen säännöllisesti helpottaa oloa. Ei ole kyse lumevaikutuksesta, koska olen kokeillut muitakin luontaistuotteita ja niistä ei ole mitään apua. Itsellä on paljon selkämpi olo kun syön tuota. Kannattaa ainakin lukea lisätietoa. Ja huom, en ole mikään ituhippihörhö ;)

onneksi meillä lapsi tietää ja tunnistaa itse, mistä on kyse, ja usein jopa saa homman itse hallintaansa tai ainakin osaa pyytää apua ja selittää silloin aina että "Mulla on taas Sellainen". Kyllä ne selvästi isoja juttuja on. Onko piristeillä osuutta paniikkikohtauksiin? Eilen olivat juoneet myös energiajuomaa kaverin kanssa?

henkilöillä, joilla on siihen alttius. Muutenkaan ei suositella noita juomia alle 15-vuotiaille. Pidäpä huolta, ettei lapsesi juo enää energiajuomia ja kerro myös _rauhallisesti_ lapselle, miksi ei kannata niitä juoda.

Onko piristeillä osuutta paniikkikohtauksiin? Eilen olivat juoneet myös energiajuomaa kaverin kanssa?

itsellä pieni kuume on kaikkein herkin olotila saada ahdistuskohtauksia. Samoin kankkunen ja unenpuute... itse olen muuten huomannut että e-epan syöminen säännöllisesti helpottaa oloa. Ei ole kyse lumevaikutuksesta, koska olen kokeillut muitakin luontaistuotteita ja niistä ei ole mitään apua. Itsellä on paljon selkämpi olo kun syön tuota. Kannattaa ainakin lukea lisätietoa. Ja huom, en ole mikään ituhippihörhö ;)

eikä sitä ainakaan paniikkihäiriön käypänä hoitona käytetä.

t. toinen paniikkihäriöstä kärsivä

ja aiheuttaa kohtauksia, kaipa energiajuomilla on sama vaikutus.

Kuulostaa kyllä ihan mun aiemmalta elämältä. Osasin myös joskus kertoa, että nyt on taas hassu olo (epilepsian poissaolokohtauksesta) tai sitten myöhemmin paniikkikohtaukset sain jotenkuten kuriin joko soittamalla jollekin tai esim. haromalla hiuksia tms.

onneksi meillä lapsi tietää ja tunnistaa itse, mistä on kyse, ja usein jopa saa homman itse hallintaansa tai ainakin osaa pyytää apua ja selittää silloin aina että "Mulla on taas Sellainen". Kyllä ne selvästi isoja juttuja on.

Onko piristeillä osuutta paniikkikohtauksiin? Eilen olivat juoneet myös energiajuomaa kaverin kanssa?

Onko piristeillä osuutta paniikkikohtauksiin? Eilen olivat juoneet myös energiajuomaa kaverin kanssa?

Kyllä. Ihan jo liika kahvi pahentaa oireita monella. Energiajuomia en käytä, mutta voisin kuvitella, että vaikutus on vähintään samaa luokkaa. Lapsen tosin en antais muutenkaan mitään energiajuomia juoda...

Minkä ikäinen lapsi?

Onko piristeillä osuutta paniikkikohtauksiin? Eilen olivat juoneet myös energiajuomaa kaverin kanssa?

Näinhän ne sanoo, eli cokikset ja energiajuomat kannattaa jättää pois, tai ainakin vähentää. Tuskin vielä kahvia juovat?

Omastakin kokemuksesta voin sanoa, että kyseessä on perin v'ttumainen sairaus, mutta onnneksi täysin vaaraton. Olen itsekin ihmetellyt monta kertaa että miten ihminen voi pelätä täysin vaaratonta juttua näin paljon :o

sinä, olla on sekä epilepsian poissaolokohtauksia että paniikkikohtauksia, miten ne eroavat toisistaan? Vaikutat tietävän, kummasta kulloinkinon kyse, mistä tiedät?

eikä sitä ainakaan paniikkihäiriön käypänä hoitona käytetä.

t. toinen paniikkihäriöstä kärsivä

eikä korvaa mitään lääkkeitä tms. Mutta itsellä se vei ahdistuksesta ja väsymyksestä sen pahimman terän ja on enemmän voimia skarpata pahaa oloa vastaan. Mutta eipä siitä sen enempää ettei viedä tätä ketjua ihan sivuraiteille.

Joskus olen "nähnyt" itseni makaamassa sängyssä ja olen sitten lähtenyt "haihtumaan" jalkopäästä käsin pois. Oli pakko pakottaa itsensä peilin eteen toistelemaan että olen oikeasti olemassa. Kuolemanpelkoa, vaikea hengitää, pyörryttää, pistelee ja kihelmöi mm. käsistä, näkö sumenee, pelkää tulevansa hulluksi. Siinä minun oireita=) Onneksi ei ole ollut aikoihin.