Soitinvalinta?

Tanssiorkestereja on pilvin pimein, ja kansanmusiikkikokoonpanoja... kaikissa harmonikat ovat haluttuja.

Totta, harmonikalle löytyy kyllä bändejä. Mut lapsi ei ole siitä itse puhunut mitään, enkä mäkään aio mainita. Kuuluu sarjaan "en pidä äänestä".

-ap-

sitäpaitsi viulu olisi jo myöhäistä aloittaa

Mitään soitinta ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa soittamaan. Itse aloitin viulunsoiton 7-vuotiaana, ja kerkesin sitä vinguttaa kyllä ihan tarpeeksi, olin aika pirun hyvä joskus 14-vuotiaana. Ja tiedän semmoisenkin ihmisen, joka aloittanut viulunsoiton aikuisena.

Hinta tai lainasoitinten saatavuus on kanssa yksi asia.



Toinen on harjoittelutila kotona. Mahtuuko kotiin rumpusetti tai piano? Kitaralle tai vaikka just oboelle löytyy kodista kuin kodista harjoittelupaikka.



Onko musiikkiopisto sellaisessa paikassa, että on realismia, että lapsi voi kulkea sinne 10 v yksin? Silloin soittimen koko on yksi näkökulma.

asettamia rajoja ei oikeestaan ole. Meillä on nyt himassa piano, rummut, trumpetti, kitara ja sello. Voidaan hankkia muitakin soittimia.



Soittotunnille vois periaatteessa kulkea itsenäisesti, mutta voidaan me viedäkin. Ehkä olis helpompaa, ettei tarttis roudata... Hmm!



-ap-

meillä vantaalla on musiikkiopistossa sellainen karuselliopetus, eli lapset kokeilevat noin kuukauden ajan eri soittimia, saavat niihin opetusta useimmiten kaksi lapsi yhdessä tunnilla, ja sit musiikkkiopetusta lisäksi ns muskarityyliin



näin lapsi itse saa kokeilla ja siten näkee mitä on harjoitella eri soittimia, miltä kuulostavat, mitä niitä on roudata kotiin jne

eli soittimet saa lainaksi kotiin esim viulun, huilun tms ei pianoa kuiteskaa ;)



mut täälläpäin ei niin vaan mennä musiikkiopistoon, vaaan sinne hakee hurjamäärä lapsia, eikä kaikki edes pääse....

eli voi olla et lapsesi ei edes pääse sisälle.....





pianolla on hyvä aloitta,

omani aloitti jo 4,5v pianonsoiton, nyt siis jo ammattia opiskelee musopeksi





toinen aloitti 6v pianolla



myöhemmin soiittimet lisäänyit, viulu, haitari, laulu jne



pienempi soitti kanneltakin, siitäkin on erilaisia sähkökannel jne



eli jos piano kotona jo on , aloittaisin siitä

kyseessä 6v????????

hänkö nyt ihan vallan itse kulkisi musiikkiopistoon??? he he

meillä vantaalla on musiikkiopistossa sellainen karuselliopetus, eli lapset kokeilevat noin kuukauden ajan eri soittimia, saavat niihin opetusta useimmiten kaksi lapsi yhdessä tunnilla, ja sit musiikkkiopetusta lisäksi ns muskarityyliin näin lapsi itse saa kokeilla ja siten näkee mitä on harjoitella eri soittimia, miltä kuulostavat, mitä niitä on roudata kotiin jne eli soittimet saa lainaksi kotiin esim viulun, huilun tms ei pianoa kuiteskaa ;) mut täälläpäin ei niin vaan mennä musiikkiopistoon, vaaan sinne hakee hurjamäärä lapsia, eikä kaikki edes pääse.... eli voi olla et lapsesi ei edes pääse sisälle..... pianolla on hyvä aloitta, omani aloitti jo 4,5v pianonsoiton, nyt siis jo ammattia opiskelee musopeksi toinen aloitti 6v pianolla myöhemmin soiittimet lisäänyit, viulu, haitari, laulu jne pienempi soitti kanneltakin, siitäkin on erilaisia sähkökannel jne eli jos piano kotona jo on , aloittaisin siitä

on muskarin soitinvalmennus, mutta soitinten määrä rajallinen: viulu, piano, kitara ja nokkahuilu. Lapsi valitsi kitaran, mikä on lapsen mielestä ihan ok, mutta muutkin kiinnostaa.

Mutta, kuten sanoit, just esim. kitaraan ja pianoon on ihan pirusti hakijoita, opistoon pääsee ehkä yksi kolmestakymmenestä hakijasta sisään... No en tiedä suhdetta, mutta hakijoita on paljon.

Eli ehkä kannattais taktikoida ja valita eksoottisempi soitin, olis paremmat mahdollisuudet päästä sisään...? Mutta valinnanvaikeutta pukkaa :-)

-ap-

kyseessä 6v???????? hänkö nyt ihan vallan itse kulkisi musiikkiopistoon??? he he

a) musiikkiopistojen vieressä voi olla asutusta

b) pitäähän tuon ikäisen selvitä kouluunkin itse

c) ajattelin kyllä kulkemista sitten, kun lapsi on sen ikäinen että voi kulkea itsenäisesti

d) me emme asu ihan vieressä, mutta meiltä menee suora pyörätieyhteys musiikkiopistolle

kuuden vanhana.Nyt on 38v ja musiikki on ammatti soittaa baritonia työkseen.

ja siitä tykkääminen on tietysti makuasia, mutta kannattaa voittaa omat ennakkoluulonsa. Esim nokkahuilu on erittäin kaunisääninen soitin ja erinomainen aloitussoitin josta voi myöhemmin siirtyä muihin puhaltimiin. Orkesterinokkahuilu on ihan eri soitin kuin se muovitorvi, jota kouluissa rääkätään.



Oma lapseni aloitti 6-v juurikin nokkiksen soiton. Nokkahuilu on myös melko edullinen, laadukas sopraanonokkahuilu maksaa noin 160 euroa eikä huilua tarvitse ostaa uutta joka toinen vuosi (vrt. esim viulu).



Useimmat AP:n listaamista puhaltimista oli sellaisia, etteivät sovellu vielä 6-vuotiaalle.

Alle 10-vuotiaan kohdalla suositellaan, että jompi kumpi vanhemmista olisi soittotunnilla mukana.





Herää kysymys, että minkähän takia ap haluaa lapsen pyrkivän musiikkiopistoon?



Kovin hyviä perusteita ei ole soittimen valinnalle, että äiti ei pidä sen äänestä tai että lapsi on kiinnostunut monista.



Se on takuuvarma keino tappaa lapsen innostus alkuunsa.



Kyllä sen soittamisen on lähdettävä lapsen omasta intohimosta. Näyttäisi siltä, että lapsesi ei ole vielä riittävän kiinnostunut jos kodin soittimistakaan ei mikään innosta yli muiden.



Musiikkiopistossa opiskelu on vaativaa ja soittimen vaihto on aika vaikeaa. Suosittelisin että ap odottelisi rauhassa lähemmäs kymmentä vuotta ja kuulostelisi mikä soitin lapsessa herättää mielenkiintoa, jos herättää. Musiikkiopistoa parempi keino on myös aloittaa ensin yksityistunneilla, jolloin on helpompi myös päästä musiikkiopistoon.



Tämän sanon kokemuksesta, olen itse musiikkia intohimoisesti konservatoriossa opiskelevan nuoren äiti, itsekin musiikkia nuorena opiskellut ammattimuusikon vaimo.

jos jättää soitintoiveen avoimeksi. Tällöin pääsykokeessa on "monialainen" lautakunta kuuntelemassa ja arvioimassa pyrkijän ominaisuuksia. Esim. jotkut puhaltimet vaativat tiettyä kasvojen rakennetta ym., mitä maallikon on aika mahdoton arvioida. 6-vuotias on myös liian pieni aloittamaan joitain soittimia, joten siinäkin ammattilaisten arvio saattaa olla tarpeen. Suosituimpia soittimia on myös kaikkein vaikein päästä soittamaan, joten silläkin on ehkä merkitystä. Yleensähän soitinta on kohtalaisen helppo vaihtaa myöhemmin, jos alkuperäinen valinta osoittautuu vääräksi. Monet musiikista innostuneet ottavat myös sivuaineena toisen instrumentin, joten sekin on vaihtoehto.



Itse en rankkaisi mitään soitinta pois listoilta "pahan äänen" perusteella, taitamattomissa käsissä mikä vaan soitin saa pahaa meteliä aikaan. Ennemminkin tekisin valintaa vaikka juurikin soittimen koon perusteella, esim selloa tai kontrabassoa on aika hankala rahdata ympäri kaupunkia ilman autoa ja monet puhaltimet ovat alakoululaisille turhan raskaita itse kannettaviksi. Eli vaikka 6-vuotias ei alkuun kulkisikaan itsenäisesti, niin yleensähän tavoitteena on jatkaa harrastusta pidempään ja vanhempien kuskausapua saatetaan tarvita useita vuosia. Varsinkin monilapsisissa perheissä (joissa kuskausta yleensä riittää muutenkin) helpottaa suuresti, jos lapsi pystyy itse kantamaan soittimensa.



Meilläpäin musiikkiopistoilla on yleensä soitintutustumistilaisuuksia tai konsertteja näin ennen hakuaikaa. Niissä on mahdollisuus päästä juttelemaan instrumenttiopettajien kanssa ja lapsella mahdollisuus kokeilla ko. instrumenttia. Jos lähimmässä oppilaitoksessa ei ole, niin kannattaa käydä vaikka vähän kauempana, jos sellainen on tarjolla. Jospa lapsikin vaikka löytäisi sen lempisoittimen.

Ainakaan meidän kaupungin musiikkiopistossa ei vanhemmat ole tunneilla mukana, kuin alussa muutaman kerran, että lapsi uskaltaa jäädä. Tämä siksi, että vuorovaikutus opettajan ja lapsen välillä saa tilaa, eikä lapsi tukeudu vanhempaan kommunikoinnissa. Keskittyminen ilman vanhempaa on parempaa.

Ainakaan meidän kaupungin musiikkiopistossa ei vanhemmat ole tunneilla mukana, kuin alussa muutaman kerran, että lapsi uskaltaa jäädä. Tämä siksi, että vuorovaikutus opettajan ja lapsen välillä saa tilaa, eikä lapsi tukeudu vanhempaan kommunikoinnissa. Keskittyminen ilman vanhempaa on parempaa.

Esimerkiksi Kuopion konservatorion oppaassa sanotaan ( juuri tarkistin asian ) että suositeltaisiin, että nuorempien oppilaitten mukana olisi vanhempia ja saman tiedän, koska tuttavissani on soitonopettajia. Esim. 6-vuotias ei vielä muista mitä ohjeita opettaja on antanut kotiharjoitteluun. Ei vielä aina yhdeksänvuotiaskaan.

Ihan pienillä, alle kouluikäisillä, on tietysti vanhemman mukanaolo suotavaa ainakin alkuun ja osalla kerroista senkin jälkeen. Oma lapseni soittaa viulua ja olin mukana hänen tunneillaan 6-vuotiaana, satunnaisesti 7-vuotiaana ja harvoin nyt 8-vuotiaana. Soitonopettajan mukaan tuossa iässä tulisi alkaa selvitä harjoittelusta itsenäisesti ja oma lapseni selviääkin. "Reissuvihko" kulkee matkassa ja siihen ohjeita tarvittaessa. Toki lapsi on aika oma-aloitteinen ja nyt tosiaan jo pidemmälle edistynyt soittamisessakin, joten ei kaikilla samanikäisillä varmasti onnistuisi.

Mutta siis täälläkään ei ainakaan mitään "10-vuotiaaksi asti" -pakkoa ole.

Ainakaan meidän kaupungin musiikkiopistossa ei vanhemmat ole tunneilla mukana, kuin alussa muutaman kerran, että lapsi uskaltaa jäädä. Tämä siksi, että vuorovaikutus opettajan ja lapsen välillä saa tilaa, eikä lapsi tukeudu vanhempaan kommunikoinnissa. Keskittyminen ilman vanhempaa on parempaa.

mutta sanon edelleenkin, että meidän kaupungissa noin ei ole. Nuorin sisareni aloitti viulunsoiton 4-vuotiaana, ja äiti oli varmaan kerran tunnilla mukana. Ja kyllä, muistan oikein hyvin, kun olen siskoani parikymmentä vuotta vanhempi...

mutta sanon edelleenkin, että meidän kaupungissa noin ei ole. Nuorin sisareni aloitti viulunsoiton 4-vuotiaana, ja äiti oli varmaan kerran tunnilla mukana. Ja kyllä, muistan oikein hyvin, kun olen siskoani parikymmentä vuotta vanhempi...

No, jos 33 haluaa ehdottomasti niin väittää mutta sanon edelleenkin, että meidän kaupungissa noin ei ole. Nuorin sisareni aloitti viulunsoiton 4-vuotiaana, ja äiti oli varmaan kerran tunnilla mukana. Ja kyllä, muistan oikein hyvin, kun olen siskoani parikymmentä vuotta vanhempi...

Eihän mikään kirjoittamastani ollut ristiriidassa oman kirjoituksesi kanssa. Sanoin, että riippuu varmaan opettajasta ja oppilaasta... Selkokielellä: tapoja on erilaisia, joku opettaja voi haluta eri tavalla kuin mitä teillä tai meillä on tehty.

Meidän kummankaan kokemusten perusteella tuo jonkun mainitsema vanhempien osallistuminen kaikkien alle 10-vuotiaiden tunneille ei näytä olevan yleinen käytäntö.

Nuo isot puhaltimet ovat monesti liian isoja pienelle soittajalle mutta sehän selviää vain kokeilemalla. Ja tosiaan puhaltimissa saattaa olla se ongelma, että jos kaikki etuhampaat lähtevät kerralla, soittaminen ei onnistu. Mutta eihän siihen pitkää taukoa tule kuitenkaan. Ja tiedän pieniä pasunistinalkuja joilla ei vielä kädet kunnolla ylety soittamiseen mutta kasvaahan ne kädet siitä.



Ja se ei todellakaan pidä paikkaansa että jos osaa yhtä puhallinta soittaa, osaa tekniikan kaikkiin. Vaskisoittimissa pitää paremmin paikkansa tämä väite mutta puupuhaltimissa on täysin erilainen suukappale ja puhallustekniikka kaikissa.



Mutta itse kyllä kovasti tykkään puhallinsoittimista erityisesti siksi että orkesterisoitto on aivan mahtavaa. Tokihan sitä voi tehdä sellollakin mutta omasta mielestäni puhallinorkesterissa on enemmän potkua. :D



Se varmasti pitää paikkansa että varsinkin vaskisoittimia on helpompi päästä soittamaan koska hakijoita ei ole niin paljoa kuin vaikkapa viulua. Jos nyt valitsisin itse soitinta uudelleen, ottaisin käyrätorven, koska siinä on aivan ihana ääni kun osaa kunnolla soittaa. Mutta vaikea soitin se kyllä on, varmaankin puhaltimista vaikein.

ettei koskaan ole liian myöhäistä aloittaa jotain soitinta.



Itse aloitin pianon soiton 5-6vuotiaana, vuosian aikana kyllästyin, joten 13 vuotiaana aloitin viulun soiton. Kaks vuotta soitin sitä jo todella pitkälle etenin! tosin sit olisi viuluope halunnut mut taas matineaan esiintymään kun jo osasin soittaa, ja itellä esiintymis kammo joten loptein lopulta soittelemiset kokonaan :p



Lisäksi tulia ala-asteel kokeiltua myls nokkahuilua ja klarinettia, en tykkäilly.