Ajatuksia lastenvaateblogijupakasta nro XXIIVV

-Bloggaajat haluavat julkisuutta, mutta vain positiivista sellaista. Eli rusinat pullasta, ei muuta. Kaikki kritiikki on bloggaajan mielestä mielenterveysongelmaisten kamalien av-mammojen kateellista panettelua.



-Bloggaajat haluavat kommentteja blogeihinsa, mutta vain sellaisia missä ei sanallakaan kyseenalaisteta bloggaajan touhuja, ei vaikka bloggaaja julkaisisi alaikäisten lastensa psykiatrian diagnoosit tai tilaisi 50 paria kenkiä yhdelle lapselle yhdeksi kevätkaudeksi. Jos joku erehtyy jotain hitusenkin ei naminamihalipusia kommentteihin kirjoittamaan, bloggaaja huutosakkeineen (=muut bloggaajat) kuorossa puolustavat, kuinka tärkeitä ne 50 paria kenkiä on, että jokaiseen asuun on juuri ne oikean sävyiset ja kuinka ihanan rohkeaa on julkistaa alaikäisen lapsen arkaluontoisetkin terveysasiat netissä.



-Bloggaajat varjelevat omaa yksityisyyttään, mutta bloginsa sivupalkissa linkittävät huuto.netin tunnuksiinsa, jota kautta henkilötiedot selviävät helposti, ostamalla vaikka yksi ylihinnoiteltu käytetty merkkilastenvaate bloggaajalta. Lastensa yksityisyyttä bloggaajat eivät varjele yhtä hyvin kuin omaansa. Vai oletteko nähneet paljonkin bloggaajien ottamia kuvia omista jalkasilsoistaan tai b-lausunnoistaan?



-Bloggaajat eivät koskaan käy kamalalla av:lla mutta tietävät yllättävän tarkkaan, mistä täällä puhutaan. Yksikin joka blogissaan toivoi koko tämän kamalan palstan sulkemista on aiemmin mm. linkittänyt blogiinsa täältä löytämänsä hupaisan viestiketjun.



Kaikesta tätä huolimatta mun mielestä osa lastenvaateblogeista on tosi mukavaa luettavaa, olen saanut niiden kautta hyviä alevinkkejä ja muutenkin inspiraatiota. Tuota täydellista kritiikin kestämättömyyttä en vaan ymmärrä, enkä sitä että lasten arkaluonteisia asioita laitetaan julkiseen levittelyyn.



Lastenvaateblogit on ilmiönä tässä nykyisessä laajuudessaan kuitenkin aika uusi ja sen myötä herättää keskustelua.