Lue keskustelun säännöt.
äidin kanssa kommunikointi ei suju
19.03.2011 |
emme ole koskaan tajunneet toistemme ajatuksenjuoksua. Elin hyvin painostavassa ilmapiirissä lapsuuteni. Vanhempani eivät tulleet lainkaan toimeen, eivät riidelleetkään, mutta huoneen lämpötila laski kun he osuivat samaan huoneeseen. Isä yritti mielestäni parhaansa, mutta äiti tulkitsi hänen puheensa ja tekonsa aina negatiivisesti, mollasi ja väheksyi. Usein itkin itseni uneen kun isää kävi niin sääliksi.
Isäni kanssa olen aina tullut hyvin juttuun, ymmärrämme ja arvostamme toisiamme.
Vanhempien erottua (lopulta) olin vain helpottunut.
En ole aikuisiälläkään saanut muodostettua edes ystävällismielisiä välejä äitiini. Olen jatkuvasti varuillani, odotan moitteita, nälvimistä, vähättelyä ja ilkeitä kommentteja isästä. Joskus niitä tulee, joskus ei. Äitiä loukkaa se, että oletan hänen käyttäytyvän niinkuin ennen, on mielestään täysin muuttunut ihminen ja yrittää olla rento ja mukava.
Äiti on pettynyt, koska en päästä häntä lähelle enkä usko hänelle asioitani, haluaisi olla kaveri. En edes pidä hänestä.
Itse ei mielestään ole tehnyt liitossaan ja lapsuudessani mitään väärää, kaikki oli isän syytä.
Täytän 40 vuotta ja raahaan näin vanhoja tunnekaunoja mukanani. Miten tästä pääsee irti?
Kommentit (33)
samassa perheessä me elettiin, hän oireili voimakkaasti myös omalla tavallaan. Ihmettelen vain miten häneltä pyydettiin anteeksi, mutta minulta ei.
Kelan tukemana psykoterapiasta asiakas maksaa n kolmasosan terapeutin taksasta. Itse maksan 25 e/kerta, käyn kerran viikossa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niitä vanhoja asioita pitää vieläkin vatvoa ja märehtiä. Kun vain lakkaat ajattelemasta menneitä, niin olo paranee.
Siinä menee pilalle vain nykyinen ja tulevakin plus että saastutat tuolla vielä lastesikin elämän.
Miten voit kuvitella, että jos äitisi ei avioliitossa suostunut keskustelemaan mistään, hän sitten vanhana yhtäkkiä valaistuisi?
että jos toivoo jotain edistymistä, eikä sitä tapahdukaan, pettyy vaan omiin toiveisiinsa. Ihminen, jolta odottaa jotain, ei ole muuttunut miksikään eikä pysty siihen. Tästä ajatuskuviosta toivon vapautuvani.
ap
Kelan tukemana psykoterapiasta asiakas maksaa n kolmasosan terapeutin taksasta. Itse maksan 25 e/kerta, käyn kerran viikossa. ap
Kysyn siksi, että itseänikin kiinnostaisi mennä ammattilaisen pakeille selvittelemään pääkoppaani, mutta en ole saanut aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun käy psykiatrilla, psykiatrin pitää todeta sairaus, joka on autettavissa terapialla. Kolmen kuukauden kuluttua hoitosuhteen aloittamisesta voi hakea kuntoutustukea Kelasta. Vuoden 2011 alusta terapiaoikeus muuttui subjektiiviseksi, eli Kela ei voi enää hylätä terapiahakemusta harkinnanvaraisesti tai vedota määrärahojen riittämättömyyteen.
Tuen saamiseksi ei riitä vaan halua purkaa asioita, vaan lääkärin on kirjoitettava lausunto, jossa todetaan potilaan tarvitsevan kuntoutusta. Sitten etsit paikkakunnalta terapeutin, jolla on kelaoikeudet ja jonka kanssa synkkaa. Itse kävin alkuhaastattelussa kolmella terapeutilla kunnes löysin itselleni sopivan.
Hakkasi velipuoltani, manipuloi meitä lapsia, kun olin teini, jätti meidät lapset vuokra-asuntoon keskenämme maksamtta edes vuokraa jne.
Koskaan ei ole keskustellut tekemisistään, mitään ei ole pyytänyt anteeksi tai myöntänyt.
Nyt on eläkeläinen ja jauhaa tuntikausia, miten upea äiti hän oli ja lähettelee minulle puutelistoja kaikesta, mitä minä teen väärin ja sekaantuu ja kyylää kaiken.
Eli jos ihminen on oikeasti häiriintynyt, ei hän myönnä sitä ikinä. Ap, annat vain hänen tuhota itsesi, jos jäätä notkumaan edelleen odottamaan sitä hetkeä, että äitisi myöntäisi jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on se, että äidillä oli liittonsa aikana ainakin 5 vuoden ajan suhde naimisissaolevaan mieheen.
en vieläkään tajua mikä sen liiton piti kasassa niin pitkään. Masokismi?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole parasta kuntoutusta puida menneitä asioita ja traumoja psykoterapiassa vuosikausia.
Nykyään ollaan havaittu paremmaksi ratkaisukeskeinen terapia, missä opetellaan elämään paremmin tätä päivää.
Kannattaa myös lukea kirja: Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. -Ben Furman
oletko ajatellut, että ehkä isäsi oli saamaton ihminen ja äitisin vastuulle osui huolehtia arjen sujumisesta? Ehkä se oli raskasta häenlle ja sen takia sitten mollasi isääsi. Ehkä isällesi riitti, kun kävi töissä ja kaikki muu jäi äitisi harteille eli paperiasiat, lasten asiat jne. On niin paljon,m itä ei lapsena "näe".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isällä oli vaikeuksia alkoholin ja työssäjaksamisen kanssa, hän ei ollut hyvä aviomieseikä missään nimessä täydellinen.
Lapsi valitsee sen vanhemman, jolta saa vastakaikua ja joka ymmärtää. Ei ollut kohdallani vaikea valinta.
ap
äitisi oli hirviö
isäsi oli täydellinen tai ainakin "yritti parhaansa" ja
sinä olit uhri.
Siitä pääsee irti kun kasvaa aikuiseksi ja huomaa, että kenelläkään, koskaa, ei ole vain yhtä roolia, vaan te olette kaikki olleet vähintään yhtä epätäydellisiä, tuhoisia toisillenne ja itsellenne ja kaikki yrittäneet parhaanne. Teissä kaikissa on hyvää ja huonoa ja te kaikki olette syylisiä ja uhreja - sinäkin, vaikka et ehkä silloin lapsena niin nyt kun olet aikuinen ja vaan jatkat tuon rooliasetelman ylläpitämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ongelma tässä on mielestäni se, että vanhoista asioista keskustelu ei onnistu, asioita ei pystytä käsittelemään pois, koska äiti heittäytyy uhriksi, ei myönnä omaa osaansa siinä sopassa ja se taas saa minun pinnani palamaan.
Itse olen käynyt jo pari vuotta terapiassa ja olen saanut käytyä asioita aika hyvin läpi. Äidin kanssa keskustellessani vaan palaan monta harppausta taaksepäin ja aina iskee päälle se sama inhottava tunne kuin pienenä.
ap
miksi ette voi yrittää mennä ETEENPÄIN?
ne olivat läsnä 20 vuotta. Se on pitkä aika. Kun suhde on vääristynyt alusta lähtien, sitä ei voi noin vain päättää pistää kuntoon päätäväisyydellä.
Olemme tekemisissä, lapset käyvät mummulla, mutta kaikki keskusteluyritykset kariutuvat, jos aihe on muu kuin lapset tai sää.
ap
se on vaan hyväksyttävä, ettei hänen kanssaan pysty puhumaan muusta. Jos hän ei ole muuhun pystynyt koko elinikänään, niin ei hänestä ole muutujaksi nyt kun on 60+. Muista, että sinä olet käynyt terapian, ei äitisi. Hän ei osaa käsitellä vaikeita asioita.
Sanot, ettet edes pidä äidistäsi. Se on hyvä tunne tunnistaa. Eikö sen tunteen kautta voisi ajatella, että miksi edes haluaisit puhua syntyjä syviä ihmisen kanssa, josta et edes pidä.
Minulla on ollut samanlainen tilanne. Annoin kuitenkin äidellinen kauniin saattohoidon, tietysti hänen ehdoillaan, kuinkas muuten;) Eli mitään tärkeää ei puhuttu, eikä äiti edes suostunut uskomaan, että todella kuolee nopeaan sairauteensa. Hoidin kaikki kuoleman jälkeiset asiat mallikkaasti, mutta en ikävöi häntä.
ammattilaisen kanssa.
Niin minä tein vastaavassa tilanteessa, kun on aina ollut näitä äiti-juttuja.
Ko. psykologin luona kävin kymmenisen kertaa (maksoihan se, mutta mitäpä ei tekisi oman hyvin vointinsa eteen). Sain jotain tolkku sieltä. ja eheytymiseni jatkui sen jälkeen.
kertoi, että on käynyt terapiassa.
Mutta siskosi on elänyt samassa perheessä. Ehkä voisit käydä läpi asioita hänen kanssaan, jos tuolta katkeruudelta siskoasi kohtaan pystyt.