*-*SYYStaaperoiden TIISTAIturinat*-*

ja lähtee nukkumaan!



jatu

kun vasta joku aika sitten sain esikoisen unille,t osi hienosti menee tää uniharjoittelu. Nukahti autoon matkalla sairaalaan, joten nukuttaminen yhtä tuskaa taas kerran. Päivällä ei halua nukkua ja sitten pitis pysyy aina kotona iltasella ettei nukahda autoon :/ Onneksi kerhopäivinä molemmat sippaa autoon tai sitten sippautan ne " väkisin" ajelemalla pitkin poikin. Nyttynen ie tarvii montaa kurvia ja pian se esikoinenkin nukahtaa kun kolme tuntia touhuaa kamujen kaa.



T-P:kö se kyseli purkkiruoista? Ihan kuule täysillä anna vaan. meillä syödään niitä vieläkin tosin nykyään jo enempi kotiruokaa, mutta esikoinen on syönyt n. 1-vuotiaasta 2-vuotiaaksi enimmäksene purkkeja ja Nyttynen 4-10 kk ikään asti. Ja hyvin maistuu molemmille vieläkin, jos en jaksa aina tehdä kahta ruokaa tai ei oo edellisen pvän ruokaa. Tai kerhoillaan, sinne en kyl mitään omia ruokia ala kuljettaan. ne on tehty mammojen arkea helpottaan ja mä oon hyödyntänyt surutta niitä. Hauskasti tein esikoiselle alussa ian ruoat ite ja sitten kun ois saanut syödä mun tekemää niin aloin antaa purkkia :)) Tympi vaan jotenkin aina tehdä ruokaa ja mies kun ei koskaan syö meidän kaa (tai syö mitään muutenkaan) niin ei vaan jaksanut. Nyt kun saa kokata molemmille pojille eikä tarvii ite syödä sitä samaa ruokaa neljää päivää niin kehtaa tehdäkin. Sekavaa sepustusta, mutta tajusit varmaan.



Leppishän se oli (yritän muka muistiini luottaa kerrankin) jolla oli eka hoitopäivä taaperolla? Hienostihan se meni, toivottavasti yökin menee hyvin.



Nyt pakko alkaa tota hametta lyhentään, juhlat perjantaina ja ei tuosta taida valmista tai juhlakelpoista tätä vauhtia tulla. yöt ei ole nukkumista varten :/ Ainakaan ilman miestä, tänään onneksi viimeinen yö niin on taas kamuna pyörittämässä tätä arkee. Tuokiokuvana pari tuntia sitten: istuin puhelimessa ja lapset säi samalla iltapalaa. Puhun puhelimessa ja samalla katson kun esikoinen heittelee vettyneitä murojaan pitkin lattioita. jatkan puhumista. hetkinen, voi per...tuo riiviöhän heittelee muroja joka paikkaan. Karjun hetken ja otan lautasen pois. vinkuu takaisin. Annan, jotta saan jutella. Sama toistuu. lautanen pois ja taas takaisin. Lopettaisi jo. Nyttynen tahtoo jotain lisää, laitan jogurttia. Puhun taas. Nyttysen masu kai täynnä. Lusikalla räpii jogurtin loppuja lautasella, räiskyy joka paikkaan. Nappaan lusikan pois, haen luutun, kumarrun pyyhkiin lattioita samalla kun puhun. Päässä tuntuu jotain märkää. jatkan pyyhkimistä. Taas märkää. Voi kele, esikoinen tiputta lusikalla maitoa päähäni ja linttasi yhden corn flakesin hiuksiini. Grrrr...täti nauraa kännykkälinjan toisessa päässä kun tupisen ja noidun lapsille. Ääh, se liiskainen muro jäi hiuksiini kiinni. Lopulta saan lapset pois pöydästä. alkaa show käsienpesu. Nyttysen saan kivuitta pestyä vaikka puhelin onkin korvalla. esikoinen kiukuttelee, kannoin kuulemma väärinpäin hänet vessaan. Grrrr. uusi yritys. En jaksa pitää poikaa vaan lasken maahan. Yhä puhelimessa. Kiukkuaa, että äiti nosta. äiti saippuaa. äiti sitä ja tätä. Lopulta tätikin nauraa, että pitäisköhän mun päästä peseen noi täystuhot ja laittaan unille. Ainoa yhteys ulkomaailmaan ja sekin sabotoidaan, mokomatkin äidin enkelit,hehee. Mitä opimmekaan, montaa asiaa ei voi tehdä yhtäaikaa, toinen aisti on tuolloin täysin sokea (aivot ei tajua että yksi viskoo muroja pitkin poikin vaikka kuinka kauan...vaan keskittyy täysillä puhumiseen...)



Tällaista meillä. Uskaltaako kukaan enää samaan mökkiin? ;)

Tuttis jolla tukka vieläkin lisiterissä ja varman huomenna kerhossakin, kun unohtaa taas tarkistaa ulkoasunsa...

No, nyt se itkupäivä sitten tulikin! Aamulla Kepa jäi hoitotädin syliin itkien ihan kamalasti. Saapa nähdä, miten se tästä sitten jatkuu. Tuntuu kyllä NIIN pahalle, että ei osaa sanoin kuvailla. Arvasin, että eilinen meni hyvin, kun Kepa ei oikein tiennyt, että mikä juttu tämä on. Nyt sitten muistaa ja siksi tuli itku. Mutta kai se on vaan koettava tämäkin.



***Juuri soittikin hoitaja ja itku oli lakannut samantien kun me oltiin poistuttu! Puuro oli maistunut ja leikit alkaneet. Joten rauhallisin mielin voin olla.



Taidankin mennä aamupalalle. Kävin ostamassa Hesarin ja aion syventyä siihen oikein kunnolla. Ekaa kertaa 1,5 vuoteen luen aamulehden, kun meille ei kotiin tule. Olen siis todella mukana maailmanmenossa...



Leppis

Meillä on useita asteita pakkasta ja maa kuurassa (onko kuura oikea sana kuvaamaan sitä kun ei ole lunta mutta maassa on sellaista valkoista, pakkasyön jäljiltä? Vai onko se huurua? Vai mitä?)



Vietänkin tänään koko lapsikatraan kanssa kotipäivää, esikoisella oli eilen ripulia joten hän ei mene tänään kouluun vaikka tuntuukin jo olevan ihan kunnossa. Keskimmäinen jäi sitten myös seuraksi kotiin. Pitää yrittää ehtiä kauppaan kun kotona ei ole mitään ruokaa lapsille annettavaksi...



Ja minun kun piti tänään lähteä ostamaan itselleni uutta kännykkää!



Kukaan ei eilen vastannut kyssäriini :-(



Siispä uusiksi: GALLUP: Millainen kännykkä sinulla on? Oletko ollut tyytyväinen? Hyvät ja huonot puolet?



Purkkiruoista, meillä Lilli syö niitä joka päivä enkä tunne siitä yhtään huonoa omatuntoa. Silloin kun on sellaista ruokaa joka Lillille sopii (maidoton ym.) niin Lilli syö samaa kuin muu perhe, mutta ainakin kerran päivässä Lilli syö purkkiruokaa. Myös tetrapuurot on ahkerassa käytössä, kun aina ei jaksa edes mikropuuroa keittää. Minusta purkkiruoat on oikein hyviä, nehän on lasten ravinnontarpeita ajatellen kehitetty helpottamaan äitien arkea. Kalliitahan ne on, mutta minusta hetken lepotauko on sen arvoista.



Leppikselle tsemppiä, tiedän miltä tuntuu, meidän pojat meni 11kk ja 10kk ikäisenä hoitoon, esikoinen pph:lle ja keskimmäinen tarhaan. Kyllä joskus oli huutoa mutta hyvin he viihtyivät.



Josko menis lukemaan lehteä...



Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

Mulla on tällä hetkellä joku Nokian malli jossa näppis kääntyy auki puhelimesta pituussuunnassa. Ei siis mikään kommunikaattori, vaan " tavallinen" puhelin. Sillä voi kirjotella viestejä näppiksellä (joka jää näytön molemmille puolille), mutta näppäimet on mun mielestä aika pieniä (kuten uskon, että jokaisessa vastaavanlaisessa puhelimessa). Vähänkään pitemmät kynnet haittaa kirjottamista. Onneksi itse en kauheasti lähettele tekstiviestejä:) Puhelimessa on myös kamera joka periaatteessa on ihan turha. Mutta oli se kiva kuitenkin lähettää miehelle kuva tytöistä sillon, kun mies oli pari viikkoa reissussa kaukana! WAP, internet, pelit, radio yms. on mulle turhia ominaisuuksia puhelimessa, joten niiden olemassaoloon tai ominaisuuksiin en ole perehtynyt. Sinänsä olen tyytyväinen omaani, ihan ok puhelin se on.



Mitähän sais tänään aikaseksi. Ihana auringonpaiste, mutta taas tökkii ajatus kylmästä säästä. Mitä ihmettä? Onko mustakin tulossa sellanen talvestavalittaja joka inhoaa kylmää ja lunta:( Hiuksetkin on märät, joten pakkaseen en lähde ja kuivattaminen kestää ikuisuuden.



T: Ynis

Meilläkin on lipsuttu kokonaan purkkiruokiin. Alkuunhan tein tyytyväisenä soseet pikkurinsessalle, mutta nyt se tuntuu liian hankalalta. Samoin kuin tuttiksella, myös minä en jaksa tehdä kunnon ruokia joista ois iloa noin pienellekin. Yksin kun syön täällä pikkurinsessan kanssa päivisin. Iltaisin esikoiselle annetaan jotain lämmintä ruokaa, mutta usein jotain valmista, kun itse harvoin syödään illalla niin tukevasti. Eli purkkiruuat kunniaan:)



T: Ynis

Ihanaa! Mulla on joskus niin huono omatunto, etenkin kun Typy harvemmin edes kelpuuttaa purkeista muuta kuin vihannessoseet, tietty hedelmät maistuu... Kesällä kun oli se pitkä " huonon ruuan" kausi ja lähes kaikki itse tehty kulki pöydän kautta roskiin niin harmitti ihan vietävästi. Oikeaa kotiruokaa Typy saa kotona lähes joka päivä, mutta reissussa - ollaan sitten lähellä tai kaukana :-) - purkit on ihanan helppoja ja sit on hyvä mieli kun tietää, että toiselle maistuu.



Ankkis:Puhelinta en kehuis... Taas toimintakelvoton, kun miehellä putos se eilen lattialle. Pitäis olla kestävä, mutta kaksi vuotta vanha puhelin on jo kolmannen kerran hajalla. Nokialainen melko peruspuhelin, vaikka mies jo silloin yritti ylipuhua Ericssonin käyttäjäksi. Ericssonissa vaan en oikein tykkää ahtaasta näppäimistöstä, tekstareiden kirjoittelu miehen puhelimella on tylsää....mut voi olla pelkkä tottumiskysymys.



Leppis: hienoa, että Kepalla kaikki ok päivähoidossa. Nauti aamuhetkistäsi :-)



Meillä ulkolämpötila -0,5, ja ulkona kovin kaunista, mutta ei huvittaisi lähteä ulkoilemaan. Typyn takia täytyy kai pikkuhetkeksi " uhrautua" ???

Mitenkähän minä vilukissa selviän sitten oikeista pakkasista... pelottaa ajatuskin.





Palailen.



Keilin & Typy

Lehti luettu, kaapista siivottu kesäkamat (ja liian pienet) vaatteet pois. Ja imetyspaidat, nyyh.



Kännyistä: Mulla on surkea Siemensin perusmalli, joka on kyllä nyt huollossa, kun Kepa kuolasi sen. Huollon ajaksi ostin 10 eurolla Nokia 3310 ja voi että, se on ihana puhelin. Oikein perusperusmalli, kaikki mitä tarvitsee on siinä. Mä en kaipaa kameroita, en pelejä, enkä wapia. Kalenteri on jo ekstraa. Ajattelin hankkia Nokia 1100, joka musta on ihan riittävä puhelin mun käyttöön. Kunhan voi soittaa, puhua ja lähettää tekstiviestejä. Tarvitseeko sitä muuta?



Purkkiruoka: Kyllä annetaan meilläkin melkein päivittäin. Teen kyllä ruokaa pakkaseenkin, mutta kun tekee ison satsin yhtä ruokaa, niin ei sitä samaa viitsi aina antaa. Joten usein syödään toisella ruoalla purkkia ja toisella kotiruokaa. Ja hedelmät tulee purkista banaania lukuunottamatta. Enkä pode huonoa omaatuntoa!



Minä aion lähteä reippailemaan tuonne ihanaan ilmaan. Pikkupakkanen on oikein mukavaa minusta, kunhan ei tuule. Ja sen toppatakin kun vielä löytäisi, niin jo olisi nastaa.



Menox, sanoi Annie Lennox!



Leppis

.. joten tänne joutuu tulla salaa.. Eikä pysty paljon muuta kuin taustailla.. :-/



Kännyg: heh, voiko kännyjä ostaa uutenakin??? Minä, vuosisadan kännykäntuhoaja ostan aina omani käytettynä, max hinta on 25e. Muutama puhelin on jo ollut Nokian 3310. Siihen olen ollut ihan tyytyväinen. Puhelin on minulla puhumista varten ja herätyskellona.



Sinikin pääsee jo pirteänä ollessaan n.2m kävellen, kaatumatta! :-D



Poistun takavasemmale ennenkuin taas alkaa jäkätys netissä olosta.. ;-)



Aavis, huhuu, mitä kuuluu? Vieläkö Motti sairastelee?



Lila75

Aamulla oli 9 astetta pakkasta. ollaan jo Onnin kanssa reippaasti käyty kaupungilla. Onni nukahti istualleen jo puoli 10 jälkeen, kuten eilenkin uimaan mennessä ja kaiketi viikonloppunakin. En hennonut pitää valveilla ja niinpä Onska nukkui tunnin vaunuissa. Ihanasti heräs yhtäkkiä vaan ja alkoi nauraan:) Ja äp:n toppapuku oli päällä. Lämmin on. Ihan hyvä just vaunuissa istuessa.



Purkkiruuista vielä. Tosiaan ihan vaan uteliaisuuttani kyselin. Ei ollut tarkoituskaan, että kukaan potis huonoa omaatuntoa;) Meillähän alussa annettiin vain purkkipöperöitä ja yllättävän vähän on nyt annettu kun on ns. normaaliin ruokaa siirrytty. Mutta näin lounaalla ehkä vois tosiaan vaihtelun vuoksi antaa. Tosin onhan noissakin joissain vehnää mutta löytyy gluteenittomiakin. Ja hyvin maistuu Onnille, enäänhän ei kokkareetkaan haittaa.



Yö oli ihan ok. Itse menin jo 21 jälkeen heti nukkumaan. Onni heräs 6.45. Eli melkein jo normaaliin aikaan. Yskii kovasti ja tuo rohina ja tukkoisuus on jatkunut 2kk!!! Kyllähän sekin väsyttää poikaa, näyttää tosiaan, että ne 2 unet tarvii vaikka nukkui pitkän yön ja heräs vasta seiskan pintaan. Huomenna sitten taas lääkäriin, ennen kuin lähdetään Ouluun. Että josko jotain tarttis jo tehdä ja pitää kysyä, saapiko poikaa rokottaa. Se kun jäi 1v neuvolassa antamatta tuon rohinan takia.



Missäs muuten Kerppu???



Nyt pitää kohta lähteä laittaan Onskalle ruokaa. Itselläkin maha murisee. Ihana ilma pihalla, 6 astetta pakkasta ja aurinko paistaa. Pysyis vaan nämä kelit.



Leppis, kiva kuulla, että hoidossa menee typyllä hyvin. Niin kai se yleensä on, että itku loppuu kun äiti lähtee. Mutta onhan se surku tietty jättää itkevä lapsi sinne.



Nyt ruualle. Alkaa oleen liikaa käsiä tietokoneen lähellä. Hiiri jo saa kyytiä.



T-P

Kohta pitäis ulos lähteä. Mitähän sitä pukis Veetin päälle. Oon tosi huono tällaisilla säillä tietämään miten Veetin puen, ettei toisella oo ihan kylmä tai liian kuuma.

Missä muuten on niinaemo???

Veetillä taitaa olla pieni flunssa tulossa. Yskii ja räkä valuu.

Kännyköistä. Mitään mallia en osaa suositella. Itselläni on samsungin simpukka puhelin mallia en muista. Itse olen puhelimeen ollut tosi tyytyväinen on jopa kestänyt veetin heittelyt ja kuolaamiset. Nokian puhelimet on kuitenkin mun mielestä selkeemmät ja helpompi käyttöset.

Menkatkin alkoi tänään. Kurjaa, maha on taas kipeä. Perjantaina söin viimeisen e-pillerin ja sovittiin miehen kanssa että joulu-tammikuussa aloitetaan pikkukakkosen yrittäminen.

Minullakaan ei ole kavereita ulkoilemaan/ kyläilyyn. Kaverit asuu kaikki ihan ydin keskustassa ja ovat opiskelijoita joten eivät päivisin ehdi. Yksin on todella kurjaa puistossa olla.

Nyt haiskahtaa Veeti sen verran pahalle, että vaipan vaihtoon lähden.





Öttis ja Veeti

Oon siivoillu lattiasta kattoon, enkä oo ehtiny koneelle. Sain juuri jutut luettua ja neiti herää varmaan ihan just. Mälsää, meijän isäntä on just 26.11. töissä ja aina koko vuorokauden kerrallaa, joten en ilman muksua pääse (eikö se ollut ilman muksuja suunnitelma)?



Jaksamista kaikille :)



Harmistunut :(

kun neiti ei vielä heränny. Nukkunu pikku pakkasessa 2 tuntia jo, ei taida mahtua toisia unia tähän päivään. Melkein vakiona on nyt ollu ekat 11-12 ja tokat 16-17. Mustakin on ollu kiva, kun on saanu kaks kertaa päivässä hengähtää, joten totutella saa yhtiin uniin. Meillä kans pitää rauhottaa uniaika, jotta ne kestäis enemmän, kun 45 min. Silloin ei siis voi työnnellä, vaan rattaat on oltava paikoillaan hiljasessa paikassa, korkeintaan lintujen laulua saa olla.



Viime yö meni vähän paremmin, isi oli töissä ja meillä oli reilusti tilaa. Muutaman kerran neiti tais tissiä kinu, mutta aika kohtuullisesti kuiteski. Pottailu on alkanut yllättävän hyvin, meiti oikein ilmottaa ja näyttää pottaa. Toki pisuja tulee lattioillekin, mutta pääasiassa pottaan ja kakat kans, kunhan äiti on nopsa. Potan vieressä on aina kirja , jota luetaan ja päivät ollaan sisällä ilman housuja.



HammasG: Onko hampaiden pesu jo rutiinia ja miten se hoituu?



Meillä myös mies on ruvennu huomauttelemaan mun nettiriippuvuudesta, eikä kuulemma musta oo enää iltaseuraakaan, romantiikasta puhumattakaan. Täytyy aina salaa hipsiä koneelle tai kirjotella, kun ukko on ulkona tai töissä,hyssss. Nyt on tullukin turhan paljon oltua koneella, kun oon metsästelly kunnon talvitamineita myyntipuolelta. Täytyy ruveta kai vähentämään tätä touhua, ettei tuu vakava onkelma, hih.



Ihanaa Levinreissua Leville lähtijöille toivotan jo tässä vaiheessa !

Alusta asti oon tehny ite, purkkiruuat ei oo kelvannu.Syy varmaan siinä, että alotin antamaan omatekosia, jonka jälkeen yritin välillä purkkiruokaa, eikä kevannu. 10 kk lähtien piti kaikki olla paloina edessä ja itse tahtoi syödä. Sen jälkeen ei oo saanu syöttää eli puuro vaihtui leiväks ja muroiks ja hedelmäsoseet hedelmän paloiks. Nyt saa sitten väsätä kaks ruokaa joka päivä ja se RASSAA välillä. Purkit olis niin helppoja ja vaihtelua kans, mut ei ! Tietty niissä on myös se, ettei niitä oo niin kiva käsin syödä, kun on niin mössöjä.



Pakko mennä kattoo, onx tyttö vielä hengissä, kun on niin hiljasta hälyttimessä.



Aurinkoista ulkoilupäivää :)

sanoi Pyörsky. Meillä katsotaan Muumeja, että äiti pääsee tänne ilmoittautumaan.



Reissusta selvitty kunnialla. Kovasti odottamani pitkät päiväretket eivät toteutuneet; koko ajan oli joku kipeä, mutta muuten oli kivaa. Saamuska taisi kertoakin, että kävimme heillä kylässä (Ykkösen loman tähtihetki, sai ihan oikeaa käristystä!) *kiitos!* Mainiota, miten hyvin lapset viihtyivät keskenään - ja aikuiset kans.

Ykkönen ja Kakkonen olivat aivan kateellisia - " siis asuuko nää oikeesti aina täällä?" Äitinsä poikia, pohjoiseen on kova palo :)



Väkkärä rupesi reissun aikana enemmän kävelemään kuin konttaamaan, ja hampaitakin on nyt neljä läpi. Ja niin, Väkkärä näki mistä ruoka tulee :) Poroja nähtiin paljon.



Luin selaillen vanhoja pinoja, suurin osa asioista ehti jo unohtua. Paitsi Enkelin suru. Kunpa isäsi nukahtaisi levollisesti... *Lohtua lähetän*

Enkeli, voi että pistää vihaks tuo kivunlievitys... tai siis sen puute. Äitini sairastaessa sain tapella samasta asiasta. Syöpäklinikalla keskusteltiin lääkärin kanssa ennenku äitini meni saattohoitoon Laakson sairaalaan ja tämä kysyi minulta että minkälaiset ohjeistukset hän laittaa kivunhoidosta Laaksoon. Eli jos halutaan varmistaa ettei äidilläni ole kipuja niin silloin kipulääkettä annetaan niin paljon että hän ei ole enää tässä maailmassa ja voi olla sekava, eikä välttämättä " tunne" meitä kun mennään katsomaan sairaalaan, mutta kipua ei tunne.

Mutta jos halutaan että hän pysyy " selvänä" niin sitten annetaan vähemmän kipulääkkeitä mutta sen riittävyydestä kivun viemiseksi ei ole takeita. Nämä vaihtoehdot siis oli sen takia kun äitini ei pystynyt enää puhumaan eikä tekemään mitään muutakaan millä ilmaista oloaan. Halusin ehdottomasti että niitä lääkkeitä annetaan niin paljon että ei olisi mitään kipua. Mutta kas kummaa Laaksossa tätä ei noudatettu, äidilläni oli laastari joista liukeni kipulääkettä kokoajan ja niitä oli erivahvuisia.

Äidillä valui kyyneleet poskia pitkin ja oli tosi levottoman oloinen kun häntä kävin katsomassa. Pyysin nyökyttämään päätä jos hänellä kipuja ja vaivoin sai nyökytettyä. Soitin samantien hoitajan paikalle ja pyysin lisäämään kipulääkkeen määrää, mutta eihän se heti onnistunut vaan vasta seuraavana päivänä kun paikalla oli lääkäri joka päättää noista annostuksista. Silloin tuli sanottua aika pahasti sille hoitajalle, että on se kumma kun ei saa rauhassa ilman kipua edes kuolemaa tehdä.

Eihän se tietty sen hoitajan vika ollu.

Eli olen sitä mieltä että syöpäpotilaiden saattohoito pitäisi järjestää niin että saisivat loppuun asti olla esim. syöpäklinikalla, jossa asiantuntemus on vankka, eikä jossain keuhkosairauksien osastolla tavallisella vuodeosastolla murrr.

Tulihan taas paasaus.



Toivottavasti sieltä Kotkasta saatte apua.



Hilu, joka hiiltyi aiheesta taas niin ettei muuta nyt saa kirjoitettua

Hyvin alkoi tämä päivä.Kiire,kiire oli kun pojalla tarhassa kuvaus..no typy teki mega kakan,ei mahtunu vaippaa!!KAkkaa tunki yökkärin lahkeista,koko sänky oli sotkussa ja käsillä läpsytteli mun lakanan ja unilelutkin sai osansa!!Tulikohan antibiootin vaikutus vasta nyt??

Onneks oli isi siivoomas ja minä kiidätin pojan tarhaan.



Muskarissa oltiin,mut typy heräs taas 7jälkee ni oli siel nälkänen ja väsy.Kotimatka huutoa ku en antanu naukahtaa vaa piti saada se eka kotii syömää..



No unille ei käynykää vaa sägyssä itki ja huuteli " äitiii vauvaaaa" ku oli se univauva peussa :-( Pullon kanssa piti nukuttaa.Täytyy saada yöks univauva kuivaks.



Et ei nyt oikein sujuva ole tämäkään päivä.poikaki aamulla viel vitkutteli nii et meni hermo siihenki.Jotenki tää mun oma olo on niin ahdistunu tai jotain et pinnaa ei ole ollenkaa :-(



Känny...jäi vastaamatta koska en edes muista mikä tuo on..mut joku nokia,suht pieni,kamera on ja jotain muutaki mistä en ymmärrä.Tykkään kyllä!Siemens on ollu joskus ja ei enää ikinä tule..hankala oli nokiaan tottuneelle!



Purkkia ja omia syödään molempia,ei aina muista,jaksa,viiti tehä ni purkki pelastaa.



Illalla hampaitten pesu.Enempi kyl edellee harjan pureskelua,mut kyllä typy siitä hommasta tykkää.



Nyt jos hipsis pyykitupaa ja toivos et ei typyläinen herää!



jatu

Raskas olo riippuu mun yllä ja on niin ikävä isääni jo nyt. Kiduttavaa tämä oleminen. Sydän hyppää kun puhelin soi. Nytkö isä on poissa? Tavallaan haluaisin olla isän vierellä kaiken aikaa. Tavallaan tuntuu hyvältä olla täällä kauempana, edes joten kuten jaksan arjen touhut, kun on muuta ajateltavaa.



Kiitos Hilu kirjoituksestasi. Sulla on ollut tosi rankkaa.. On niin järkyttävää, että kivunlievitys ei toimi niin kuin pitäis ja omaiset joutuu viimeisillä jaksamisen rippeillään vielä lääkityksestä tapella. Kotkaan soitto tosiaan auttoi. Tänään isälleni asennettiin kipupumppu. Jotenkin vaan naurettavalta tuntuu, että toiseen sairaalaan eri lääkärille pitää soittaa, että homma toimisi. Äiti sanoi antavansa asiasta palautetta. Mut onneksi nyt isäni olo helpottuu.



Mua jotenkin pelottaa vanhempieni kotiin ja kakkoskotiin meno..kaikki muistot kiitää mielessä ja miten surullista on nähdä isän tavarat, huoneet, joissa ei isä enää kävele ja isän rakkaat lapsuuden maisemat. Jotenkin isä vaan kuuluu kotiin puuhastelemaan, meidän kakkoskodin pihalle ulkotöitä tekemään, illalla nojatuoliin kitaraa soittelemaan, ikkunaan vilkuttamaan kun lähden. Miten sitä osaa olla ilman isää.. Jos mahdollista, niin viikonloppuna mennään vielä isää katsomaan, jos isä on elossa. Miehen pitää tänään vaihtaa talvirenkaat.



G:Nokia 3310, vanha peruspuhelin, ollut varmaan 4-5 vuotta, kestänyt Nean kovakouraisen käsittelyn ilman vammoja. Ei tarvetta hienompaan.



Mä haluaisin käyttää purkkiruokia, mut Nea ei suostu syömään. Mielikuvitus ´loppuu ruokia laittaessa, kun on niin valikoiva. Pelkät palat kelvannu siitä asti, ku kiinteitä alko syömää 9kk iässä, tosin puuro onneks menee ja pikkuhiljaa ujutin muutaman hedelmäsoseen, jotka menee. Nea syö siis tosi paljon samaa ruokaa, mut minkäs teet. Maistuu kuitenkin lihapullat viikosta toiseen ja eilen söi makkarakastiketta. Peruna ei mene. Lihansyöjä meidän tyttö. Keitetyt kasvikset ei maistu, paitsi porkkana, mut siitä tulee ihottumaa. Kurkkua ja tomaattia vetelis paljon, pakko antaa aina jälkkäriks, muuten ei mee lämmin ruoka.



Nea oli tosi vihainen tän aamun. Pyysin kaveria vauvansa kans kävelylle, pielee meni kun Nea kirku. Käytii puistos keinumassa ja ei siel edes oikein ketää ollu. Ilma karkottaa ihmiset pois, ku on kylmä. Mua alko oikein ahdistaa talvi, jos puistos noin hiljasta, Ei siel yksin jaksa olla, eikä Neakaan viihdy jos ei muita. Nea suostuu pukemiseen onneks hienosti, eikä protestoi, mut itteeni ahdistaa tunkee välihousuja ja sit on kuuma jos menee jonneki sisätiloihin ja välihousut paistaa kaikkien näkyville, kun Nea nostelee ja paita nousee ylöspäin, yök. Pitäis sitäpaitsi löytää ulkoiluvaatteet ´ja kengät...



Jatu, huhuu, pääsisitkö joku ilta kaupungille? :)



Nea on alkanu sangen vaativaksi, roikkuu lahkeessa välillä. Kirjoja sais olla koko ajan lukemassa, jos ei ni itkee. Sit pitäis koko ajan leikkiä nukella ja mä sitten leikisti kylvetän, hoidan ja puen..huoh..



Kyllästyttääkö ketään muuta leikkiminen ja lukeminen? Musta välillä tuntuu, et ei JAKSA! 100 krt lukee samaa kirjaa ja tehdä palikkatorneja.. Vaik on Nean kans ihana puuhailla, mut kyl välil e yhtää jaksais. Ja nyt ku on itsellä paha olla, ni en yhtään jaksais kitinää, vaan hermot menee heti ja sit tulee paha mieli. On vaan tunteet niin pinnassa ja päätä kiristää kaikki ylimääräset stressitekijät. Sit on huono omatunto, ku en tarpeeks leiki.. :(



Jotain vielä oli kommentoitavaa, mut ei muista. Taidan lopettaa tän höpötyksen, moi!



Enkeli1 ja Nea

Enkeli, tosiaankin kyllästyttää meillä samat leikit ja kuvat päivästä toiseen. Nyt on vielä se vaihe, että koko ajan pitäis olla nimeämässä tavaroita ja asioita ja kun niitä kiinnostavia on kuitenkin niin vähän, niin ei millään jaksais koko ajan hokea samoja. Muuten meillä on kyllä tullut muutosta siinä, että joskus pikkurinsessa unohtuu omiin leikkeihinsä ja minä saan jopa jotain omia juttuja tehtyä! *aaltoja*



Mutta nyt väsyttää ja esikoinen kattoo taas Nalle Puhia. Taas kerran epätoivoisesti yritän mennä sohvalle makoilemaan ja sitten se pompottelu jälleen alkaa... ja mulla menee hermot...



T: Ynis



Ps. Hilu, mun mielestä sairaanhoitajakin on syyllinen kivusta kärsimiseen, jos ei vaadi parempia lääkkeitä potilaalle tai edes selitä omaisille miksi niitä ei olla annettu. Kiire on tietty joka paikassa, mutta silti välillä suututtaa tää verojen maksaminen, jos vastineeksi saa noin huonoa palvelua!

Olen samoilla linjoilla kuurasta kuin Ankkis.



Puhelimena Samsungin simpukka ilman kameraa. Tuntu aluks tosi sekavalta koko puhelin kun Nokialaista oli tottunu käyttää ja on se vähän epälooginen edelleenkin. Pieni koko on hyvä, mahtuu mihin vaan ja näyttö ei naarmuunnu.



Purkkia ja omaa eli sekakäyttöä meilläkin. Päivässä toinen ruoka melkein aina purkista ja samaa mieltä että käteviä on kaikki valmistötteröt, helpottavat äidin elämää.



Hyvä Enkeli että asiat hoitu Kotkan kautta ja isäsi saa olla kivulta rauhassa.

Ei ole helppoa mennä muistojen ja tavaroiden keskelle. Mulle on valokuvat ja äidin tavarat, mitkä on nykyään täällä mun kodissa, tulleet tosi tärkeiksi ja rakkaiksi muistoiksi äidistä. Onneksi hyviä muistoja ei kukaan voi viedä pois, ne säilyy mun sydämessä aina.



Hilu