Itsemurhan tehneiden omaisille on liian vähän apua saatavilla.

Nim. Kokemusta myöskin

Minulle kaikki vapaa-aika on vaikeaa, töissä selviän kun ei tarvitse ajatella asiaa. Työ siis kannattellee.

mä jo työni puolesta tuon tiedän, niin silti, jostain kummasta silloin tällöin IM-ajatukset putkahtavat :( tuskin kuitenkaan uskaltaisin edes itselleni mtn tehdä.



koittakaa jaksaa!

Mulla on auttanut vaan aika, enkä todellakaan kykene edelleenkään käsittelemään sitä asiaa samalla tavalla kuin luonnollisesti kuolleiden läheisteni menetystä...

ap

Tämä on ollut välillä tosi tahkoamista ja suossa tarpomista. Olen menettänyt muitakin läheisiäni, mutta mitään niistä totaalisen ristiriitaisista tunteista ja sitä miten niitä voisi käsitellä, ei voi verrata siihen mitä läheisen itsemurhan käsitteleminen tuo tullessaan.



Menetyksissäni on kaksi muutakin itsemurhaa, mutta ei niin läheisiä kuin sisareni menetys.



Ymmärrän hyvin tunteesi, tunnen suurta myötätuntoa sinua kohtaan.



Voinko kysyä, kuinka läheisen ihmisen menetit?

Äitini yritti itsemurhaa, kun olin teini. Löysin hänet ja hälytin apua, äitini jäi henkiin.



Minulle ei tarjottu minkäänlaista kriisiapua, vaikka olin aivan shokissa. Isäni kyllä pääsi psykologin juttusille, vaikkei edes asunut meillä tuolloin.



Aika paha olo edelleen. Vanhempanikaan eivät ole asiasta puhuneet sanaakaan kanssani.

Näin on lähes aina, toki poikkeuksia löytyy

Totta! Itsemurha on raukkamainen teko ja omaisia syyllistetään turhaan. Näin on lähes aina, toki poikkeuksia löytyy

Eiköhän itsemurhaa yrittävä ihminen ole aina sellaisessa umpikujassa, ettei koe muuta ulospääsyä. En sanoisi sitä raukkamaisuudeksi.

Siitä olen samaa mieltä, ettei omaisia pitäisi syyttää ilman hyvää syytä.

En usko että pääsen ikinä yli siitä mitä meillä olisi voinut olla, jakaa lapsen saamiset ja vanheneminen yhdessä. Hän oli niin hauska ja valoisa persoona ja sitten päätti tehdä sen niin..



ap

Totta! Itsemurha on raukkamainen teko ja omaisia syyllistetään turhaan. Näin on lähes aina, toki poikkeuksia löytyy

Itskästä se varmasti on, mutta eniten mua musertaa ajatus, että mun läheiselläni (siskolla) on ollut kertakaikkiaan niin hirvittävän paha olla, niin suuri tuska ja ahdistus, että on katsonut kivuttomammaksi kuolla. Aika harvalla olisi rohkeutta tehdä sellaista, joten jos siihen todella on pystynyt, on pakko ollut olla ihan kamalaa ja totaalisen musertavaa siinä ahdistuksessa ja elämäntilanteessa. Siksi mun on niin kamalan kipeää ajatella, että mun pikkusiskoni on joutunut elämään sellaisten tunteiden kanssa, että kuolema on ollut hänestä parempi vaihtoehto. Ihan, ihan, ihan sydäntämurskaavaa ajatella sellaista.

Kukaan ei tule apua tarjoamaan, itse se pitää etsiä.

Tämä on ihan oma kokemukseni, kriisin keskellä jää liian yksin kun ei osaa hakea apua jos ei sitä kukaan tarjoa.

ikävää ajatella, että läheisellä on ollut niin kauhea olo, mutta sen takia hän on itsarin tehnytkin, että olo loppuisi. Toinen vaihtoehto voisi olla, että hän joutuisi kärsimään siitä olosta lopun ikäänsä.

Lähdetään tästä maailmasta oman käden kautta, kun ei jakseta ottaa vastuuta omasta elämästä ja ajattelaan vain sitä omaa napaa ja omaa pahaa oloa, muista viis.

Lähdetään tästä maailmasta oman käden kautta, kun ei jakseta ottaa vastuuta omasta elämästä ja ajattelaan vain sitä omaa napaa ja omaa pahaa oloa, muista viis.

kestäisi sitä oloa sekuntiakaan :D

Totta! Itsemurha on raukkamainen teko ja omaisia syyllistetään turhaan. Näin on lähes aina, toki poikkeuksia löytyy

Itskästä se varmasti on, mutta eniten mua musertaa ajatus, että mun läheiselläni (siskolla) on ollut kertakaikkiaan niin hirvittävän paha olla, niin suuri tuska ja ahdistus, että on katsonut kivuttomammaksi kuolla. Aika harvalla olisi rohkeutta tehdä sellaista, joten jos siihen todella on pystynyt, on pakko ollut olla ihan kamalaa ja totaalisen musertavaa siinä ahdistuksessa ja elämäntilanteessa. Siksi mun on niin kamalan kipeää ajatella, että mun pikkusiskoni on joutunut elämään sellaisten tunteiden kanssa, että kuolema on ollut hänestä parempi vaihtoehto. Ihan, ihan, ihan sydäntämurskaavaa ajatella sellaista.

ymmärrys. Olen itse monesti harkinnut itsemurhaa mutta en sitä läheisten takia tee. Aivan helvetillinen olo oli aikaan vuosia ja voin vaan kuvitella miten kauheaa on niilä jotka itsemurhaan pystyvät. Tuntuu pahalta tollasen kokeneena lukea syytöksiä itsekkyydestä. Kukaan ei varmasti syyttäisi itsekkääksi sellaista ihmistä joka tekee itsemurhan kauhean, loppumattoman fyysisen kidutuksen edessä. Mutta henkistä tuskaa ei jotenkin lasketa vaikka se kestää vuosia ja taas vuosia ja sieltä sairaan näkökulmasta ei ole mitään toivoa.

Miksi en niitä ajatuksia ottanut todesta ja osannut auttaa? Olisiko kaikki toisin jos olisim tehnyt niin ja niin, ymmärtänyt kun hän sanoi niin. Minäkin vihaan itseäni kun en ymmärtänyt helpottaa hänen taakkaansa.



Nyt se on minun taakkani.



ap

Lähdetään tästä maailmasta oman käden kautta, kun ei jakseta ottaa vastuuta omasta elämästä ja ajattelaan vain sitä omaa napaa ja omaa pahaa oloa, muista viis.

ei siinä mielentilassa tosiaan pysty muita ajattelemaan, jos ei kerran itseäänkään! Ai raukkamaista, no ehkä, jos tekijällä on pieniä tai nuoria lapsia, mutta jos voimat ei riitä edes omaan kestämiseen, mistä sitä voisi saada voimia että ajattelisi joitain muita?

Vielä vähemmän tuntuu olevan apua tarjolla (sitä ennaltaehkäisevää) näille tekijöille.

Miksi en niitä ajatuksia ottanut todesta ja osannut auttaa? Olisiko kaikki toisin jos olisim tehnyt niin ja niin, ymmärtänyt kun hän sanoi niin. Minäkin vihaan itseäni kun en ymmärtänyt helpottaa hänen taakkaansa.

Nyt se on minun taakkani.

ap

Ei se ole teidän syytä eikä kukaan lopulta voi toisen elämää muuttaa. Jokaisella on oma elämä ja toisilla ne solmut on niin syvällä ettei niitä maallikko avaa. Kun ei niitä saada auki edes terapiassa. Oikeasti älkää ottako taakkaa itsellenne, ei se teille kuulu! t. tuo itsemurhaa aikanaan harkinnut

Lähdetään tästä maailmasta oman käden kautta, kun ei jakseta ottaa vastuuta omasta elämästä ja ajattelaan vain sitä omaa napaa ja omaa pahaa oloa, muista viis.

ei siinä mielentilassa tosiaan pysty muita ajattelemaan, jos ei kerran itseäänkään! Ai raukkamaista, no ehkä, jos tekijällä on pieniä tai nuoria lapsia, mutta jos voimat ei riitä edes omaan kestämiseen, mistä sitä voisi saada voimia että ajattelisi joitain muita?

Vielä vähemmän tuntuu olevan apua tarjolla (sitä ennaltaehkäisevää) näille tekijöille.

tekevänsä muille palveluksen tappamalla itsensä. Nimimerkillä kokemusta on. Kun sieltä nousee, asiat näkee toisin.