Mietin vaan, kun taas lueskelin tuota synnytyspalstaa...

mutta nyt sen luettuani olen entistä varmempi, että haluan synnyttää luomusti ja vain ääritilanteessa ottaa puudutuksen. t: 22

Siksi ei ottanut mitään kipulääkkeitä vaikka kätilö niitä kokoajan tyrkytti(ilokaasua ja epiduraalia), kun ei uskonut että muhun ei satu... niinkin voi mennä. Jos olisi sattunut niin varmasti olisin ottanut kipulääkityksen

kun viime hetkellä annettu kohdunkaulanpuudutus ei enää tehonnutkaan. Nyt siis tiedän miltä tuntuu synnyttää ilman kipulääkkeitä ja seuraavan lapseni aion niin synnyttääkin. Minusta kaikkein pahinta oli se, ettei tiennyt miten kovaksi kipu yltyy ja kauanko se vielä kestää. Nyt olen luottavainen, että jaksan ja kestän, koska kipu on sietämätöntä vain sen lyhyen hetken avautumis- ja ponnistusvaiheen välissä, joka kesti minulla viimeksi vain n. 10 min.



En siis näe mitään syytä ottaa kipulääkettä. Haluan kokea synnytyksen pohjamutia myöten, enkä pelkää kipua. Mutta minusta on ihan ymmärrettävää ja ok, jos joku toinen ottaa kipulääkkeen. Ei kai sitä ole mitään syytä minkään " sankaruuden" takia olla ottamattakaan, jos yksinkertaisesti ei näe mitään iloa kivun kärsimisessä. Kukin tyylillään.

että en enää pelkää kipua samalla tavalla kuin ennen, ja koin voivani vaikuttaa positiivisesti niinkin isoon juttuun kuin synnytys on.

Vain ne viimeiset kuusi tuntia olivat kivuttomat.

Mun mielestä on aika törkeää haukkua fanaattiseksi minua vain sen takia, että synnytin ilman lääkkeitä, koska en päättänyt tehdä' sitä hinnalla millä hyvänsä, vaan nimenomaan YRITTÄÄ - ja onnistuin.

Minä en ole väittänyt myöskään että jostain jää paitsi jos ottaa kivunlievitystä. Jos ei ota, välttyy joiltain riskeiltä, ja todennäköisesti pystyy olemaan aktiivisemmin mukana omassa synnytyksessään. Ei ainakaan ole sidottu piuhoihin ja anturiehin, ja voi vapaasti päättää ponnistusasennoista. Voi myös mennä esim. ammeeseen jos siihen muuten on mahdollisuus. Ja minä, kuten kerroin sain paljon luottamusta itseeni ja omiin voimavaroihini ja kykyyni auttaa itse itseäni, kun todella pystyin lievittämään niitä synnytyskipuja itse, enkä tehnyt sitä lääkkeillä.

Eka synnytys kesti n. 7h, ja toka vuorokauden. JOs olisivat olleet toisin päin, tuskin olisin luomuna synnyttänytkään, mutta ensimmäisestä saatu hyvä kokemus auttoi jaksamaan toisenkin.

Vierailija:

Anteeksi, mutta mistä jää paitsi, jos kipulääkkeitä joutuu ottamaan. En itsekään haluaisi ja se on tavoite. Mutta kaikessa ei voi onnistua, mutta silti synnytykseni ovat olleet mahtavia kokemuskia. en ymmärrä " kaikki kipulääkkeet mulle heti" -mentaliteettia, mutta en myöskään tätä fanaattisuutta. Kerropa synnytyksiesi kestot... Tuskin vuorokausia olet kivuissasi kärvistellyt. Katsos silläkin on merkitystä.

Minä en taas ollenkaan itsekin terveysalan ihmisenä ymmärrä tuota LUOMUSYNNYTYS sanaa ollenkaan. Se karahtaa korville ihan hirveästi, nimittäin minusta kaikki on LUONNONMUKAISTA, LUONTOA kun syntyy uusi ihminen - kivuitta, kivuilla, lääkkeillä tai ilman.



Itse yhden synnytyksen kokeneena ja avoimin mielin synnärille lähteneenä voin vain omalta kohdaltani todeta kuinka jumalattoman ISOSTA voimasta onkaan kyse kun on kyse SYNNYTYSSUPISTUKSISTA. Itse olen alani ja kiinnostukseni takia ollut kiinnostunut aina siitä, miten nainen voikaan hallita itseään siinä kivun hetkellä. Mutta toisin kävi: En saanut otetta kipuihin, en itseeni enkä mihinkään. Tuntui etten hallitse nyt mitään. Rentoutus-Cd jäi yksin nauramaan kassin pohjalle... Missään ei ollut sitä tukea antavaa kätilöä joka rohkaisisi... niin kiire niillä oli.



Mutta minulle tärkeintä oli se että SYNTYI UUSI ELÄMÄ. Ja mielestäni ei ole mitenkään Super-äitiyttä olla ottamatta kivunLIEVITYSTÄ jos sellaista on tarjolla. Ja muistaa sopii että kaikilla synnytyskivut eivät ole ollenkaan samaa luokkaa ja toisilla kivut vievät synnytystä eteenpäin kun toisilla mitään ei tapahdu (esim. kohdunsuun aukeaminen). Siinä ei katsota kuinka paljon mammajoogassa on käynyt tai kuinka taitavasti osaa muuten keskittyä asioihin.



Synnytys on synnytys eikä sitä voi verrata mihinkään eikä kenenkään synnytyksiin.

että siitä synnytyksestä ja siitä kivusta voi oikeasti olla ihmiselle hyötyä myöhemmässäkin elämässä. SIis synnytys on aika koettelemus, ja täälläkin usein hoetaan sitä, että jos ei ota kivunlievitystä, niinon marttyyri. Mutta ei se mulle ainakaan ollut sellainen juttu, että olisin kärsinyt vaan että pääsisin sillä elvistelemään, vaan oikeasti todella positiivinen koekmus koko elämäni kannalta. Ja suhtauduin synnytykseenkin niin, että se kipu oli positiivinen juttu, eikä joku hirveä paha, josta pitää hinnalla millä hyvänsä päästä eroon.

Mä en tosiaan arvota äitejä jonkun hiton epiduraalin mukaan, vaan tarkoitus oli kertoa ihmisille,m jotka ehkä ovat vasta menossa synnyttämään, että näinkin voi toimia, ja synnytyksen hyvyys tai huonous ei ole kiinni siitä SAAKO sitä kipulääkettä vai ei, riippuen tietysti ihmisestä.

Vierailija:

mutta miksi sitten vertaat kipulääkitystä saaneisiin kokemustasi, jos kerran vastakritiikkiä ei saa esittää? Totta se karvat nostaa pystyyn jokaiselta epiduraalin saaneelta, kun joku mainitsee pointteja, että esim. jostain jää paitsi, kun käyttää kipulääkkeitä tmv. mitätöiviä juttuja. Mihinkä muuten vertaat, jos olet aina synnyttänyt ilman kipulääkkeitä....

Mulle ihan muut asiat merkkaa.

Kuten jo sanoin, minulle ihmisenä oli hyötyä noista kokemuksista. Mutta todellakaan en pistä äitejä mihinkään arvoasteikolle synnytystavan tai kipulääkkeiden perusteella.

Vierailija:

mutta kunnostaudunkin mieluummiin äitinä kuin synnyttäjänä. Kumpikohan on loppuviimeksi tärkeämpää sille lapselle!?