Mietin vaan, kun taas lueskelin tuota synnytyspalstaa...

ksen saatoin rentoutua ja avautuminen tapahtui nopeasti.

Sitkeästi päätin, että ensimmäisen synnytän ilman mitään kipulääkitystä, mutta ei sillä kertaa onnistunut. Toisessa synnytksessä aloitin sellaisen itteni psyykkaamisen jo hyvissä ajoin, ja sanoin miehellekkin, että ei sitten pelässty sitä huutoa koska aion todellakin synnyttää ilman lääkitystä. Jeps, ja hyvin onnistuin. oli niin paljon mahtavampi kokemus synnyttää ilman lääkitystä, että seuraavankin synnytin ihan luomusti. Jotenkin tuli niin mahtavan hyvä olo, kun oli tavallaan kokoajan mukana siinä hommassa. Mutta kukin tavallaan. Mä en ainakaan aio nyt neljännessäkään synnytyksessä pilata sitä kokemusta millään kipu ym. lääkkeillä.

että haluan niin monta lasta synnyttää, että osaan synnyttää mainitsemallasi tavalla. Onneksi sulla sujui jo ekalla kerralla. Mä pääsen pian kolmatta kertaa yrittämään. Harjoitus tekee mestarin. Aika mustavalkoinen tuo kuvauksesi.

Mä en taas pystyisi kuvittelemaankaan synnytystä ilman kivunlievitystä!! Synnytän kuukauden sisällä toisen lapseni, ilokaasu ja puudutukset ovat tervetulleita...;o)

eipä tälle palstalle kandee tulla mitään hienoja omia kokemuksiaan kertomaan. Huom. kulje joukon mukana, niin olet joukossa mukana!

miksi kärsiä kohtuuttomasti, jos kivun kärjen saa poiskin?

Vierailija:

Mä en taas pystyisi kuvittelemaankaan synnytystä ilman kivunlievitystä!!

Anteeksi, mutta mistä jää paitsi, jos kipulääkkeitä joutuu ottamaan. En itsekään haluaisi ja se on tavoite. Mutta kaikessa ei voi onnistua, mutta silti synnytykseni ovat olleet mahtavia kokemuskia. en ymmärrä " kaikki kipulääkkeet mulle heti" -mentaliteettia, mutta en myöskään tätä fanaattisuutta. Kerropa synnytyksiesi kestot... Tuskin vuorokausia olet kivuissasi kärvistellyt. Katsos silläkin on merkitystä.

itsellä ekassa epiduraali, toisessa käytännössä ' luomuna' (viime hetkellä annetusta kohdunkaulan puudutteesta ei ollut mitään apua).



Ekassa kesto oli niin paljon pitempi, etten olisi varmaan jaksanut pusata lasta maailmaan niiden kaikkien kivuliaiden tuntien jälkeen jos en olis saanu hetken helpotusta.



Tokassa kaikki kävi niin nopeasti, etten ehtiny edes saada epiduraalia. Kyllähän sitä kipua muutaman tunnun kestää ' ongelmitta' , muttei sentään mahdottomia aikoja. Minusta ainakin synnytyksen kivuliaisuus korreloi sen kestoon. Siis minulla näin.

En tosin periaatteen vuoksi, vaan synnytyksien nopeuden ja alkuvaiheen kivuttomuuden vuoksi.



Silti - Minusta siinä ei ollut mitään ylevää. Minä kuvaan synnytystä sanoilla " ei ole valkoisen ihmisen hommaa" .

mutta miksi sitten vertaat kipulääkitystä saaneisiin kokemustasi, jos kerran vastakritiikkiä ei saa esittää? Totta se karvat nostaa pystyyn jokaiselta epiduraalin saaneelta, kun joku mainitsee pointteja, että esim. jostain jää paitsi, kun käyttää kipulääkkeitä tmv. mitätöiviä juttuja. Mihinkä muuten vertaat, jos olet aina synnyttänyt ilman kipulääkkeitä....

Ekassa sain epiduraalin ja se oli todella tehokas, synnytykseni oli ihan täysin kivuton siitä eteenpäin. Ja siis todellakin myös turta ja tunnoton, haluaisin kokea ja tuntea lapsen syntymän enkä vaan maata valaana ilman mitään ponnistamisen tarvetta tai niin että en edes huomaa koska vauva on ulkona, kunhan vain ponnistelen.



Musta on outoa että tällaisesta asiasta puhuminen koetaan heti jotenkin itsensä ylentämisenä, minä ainakin voin suositella kipulääkkeitä kaikille jotka niitä haluavat. Itselläni on kuitenkin korkeahko kipukynnys ja todella helppo ensimmäinen synnytys joten ajattelin uskaltaa olla nyt ilman, enkä todellakaan pidä itseäni yhtään parempana kuin niitä jotka puuduttavat itsensä kaikella mahdollisella mitä on saatavilla. Minusta synnytys nyt vaan on luonnollinen kokemus ja tahtoisin sen todellakin kokea, täysillä.

kaikilla lääkkeetkään eivät vaikuta samalla tavalla. Esim. minulla epiduraali ei vienyt ponnistustarvetta pois eikä ponnistuksen aikaista " repeämisen" tunnetta - kipua sekin!

Mulla myös koettuna 3 aivan mahtavaa luomusynnytystä. Kipua oli, mutta vyöhyketerapia auttoi hieman. Tunnelma oli suorastaan pyhä ja tunsin tehneeni jotain todella suurta. Siis, että olin saattamassa maailmaan pyrkivää sielua matkalleen. Ajatusmaailmani on muutenkin niin kaukana " tavallisesta" etten ryhdy tässä enempää selittelemään synnytysmatkaani. Luomusti synnytän mahdolliset tulevat lapsenikin. Muut saavat synnyttää kuten haluavat.

tyyliin synnytys kesti 50 tuntia enkä ottanut kipulääkkeitä en edes inahtanut vaikka kuinka sattui jne. en koe että olisin mistään hauskasta jäänyt paitsi kuopuksen synnyttyä pakon edessä luomuna. oli muuten perätilassa ja paino 4,000kg joten kai nyt saan kirkkaimman kruunun?

Olen kyllä ylpeä nimittäin salaa toivoinkin pystyväni siihen, mihin niin harvat nykypäivänä. En tilastoja tiedä, mutta kaikki mun tutut ovat saaneet kipulääkkeitä...



Oli karmeaa silloin, mutyta jälkeenpäin hyvä fiilis.

synnytys on joillekin niin iso juttu. siis tietysti oli hienoa että sai lapsen, mutta mulle kaikki muu siinä ympärillä oli toisarvoista.

Itse puskin kolmosia maailmaan 3päivää, kaksi ensimmäistä tuli alakautta ja kolmas kääntyi poikittain niin mentiin hätäsektioon. Enkä huolinut yhtään kipulääkettä. Ihan luomuna syntyivät kaikki kolme.



Kolmannen annoin kyllä adoptioon kun eihän se ollut oikeasti lapseni kerran ei syntynyt alakautta vaan lääkäri synnytti sen... Täys imetyksellä olivat nämä kaksi muuta vuoden eivätkä ole sairaita olleet tai allergioita ei ole...



Kotona hoidan heitä kunnes täyttävät 10v ja siten aloitan kotiopetuksen.





Huonoja äitejä olette kaikki muut.

mutta kunnostaudunkin mieluummiin äitinä kuin synnyttäjänä. Kumpikohan on loppuviimeksi tärkeämpää sille lapselle!?

Ei vähätellyt muiden kokemuksia yhtään. En ymmärrä, miksi sitä heti pidetään leuhkimisena tai sankaritarinana, jos kokee luomusynnytyksen positiivisena.



Tiedän, miltä ap:sta tuntuu. Itselläni meni kaikki hyvin ensimmäisessä synnytyksessä, sen kesto oli normaalit 8,5 tuntia, joten onnistuin kestämään ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. En ollut sitä suunnitellut, mutta jälkeenpäin olin tyytyväinen, että kaikki meni niin luonnollisesti. Itse ainakin pelkään puudutusten vaikutusta synnytyksen kulkuun tai ponnistussupistuksiin, sekä niiden sivuoireita. Kyllä, tiedän, että kaikille ei haittavaikutuksia tule, mutta kun se riski on olemassa, kestän mieluummin ilman puudutusta. En pelkää enkä vihaa synnytyskipua, koska tiedän mistä se johtuu ja mikä sen tarkoitus on, joten minulla ei ole tarvetta eliminoida sitä heti kun vähän alkaa tuntua. Se ei kuitenkaan kestä loputtomiin. Jos kestäisi, vaikka vuorokauden tai kaksi, varmaan minäkin ottaisin sen puudutuksen, mutta normaalisynnytyksen aion tällä toisellakin kertaa kestää ilman, tuntematta itseäni kuitenkaan sen enempää sankariksi kuin ne, jotka puudutuksia ottavat.