Mistä aikuinen perheellinen nainen voi löytää ystäviä? Ei kavereita, vaan tosiystäviä.

minä olen pätkätyöläinen ja monesta työpaikasta on jäänyt ystävä. Harrastuksista.

tai ns. kentän reunalta jos lapset harrastaa jotain sopivaa lajia

perheelliset naiset pyörivät perheidensä ja miehensä ympärillä. hyvä jos kerran vuodessa ehtivät jotakin ystäväänsä nähdä.



t. yksi joka menettänyt kaikki ystävänsä pikku hiljaa tällä tavalla

tai ns. kentän reunalta jos lapset harrastaa jotain sopivaa lajia

Itse olen koettanut olla jossain määrin aktiivinen, olen esim. kutsunut uusia tuttavuuksia lapsineen kylään. Kaikki tulevat tosi mielellään, mutta siihen se jää: vastakutsua ei esitetä eikä ystävyys muutenkaan syvene. Tulee sellainen tunne, ettei toinen haluakaan muuta kuin satunnaisen harrastustuttavuuden. Enkä todellakaan viitsi tyrkyttäytyä.

Kentän laidalta en ole löytänyt ketään, siellä pyörii sen sortin piiripienet, että kukaan ei juuri edes vaivautunut tervehtimään. Anyway, mikään eliittiporukka ei kiinnosta. Netistä olen löytänyt (aikoinaan täältä vauva-palstalta, kun meno oli vielä ihan viatonta ja kainoa) pari hyvää ystävää,mutta molemmat ovat muuttaneet jo aikoja sitten ulkomaille. Joten hyvät neuvot tulisi tarpeen tännekin.

loytyvat vain ihan sattumalta, koska aika harvoin tormaa samanhenkiseen ihmiseen jotenkin jarjestetysti. Ainakin minulla on ollut noin; vai olenko sitten jotenkin erityisen kummallinen ja vaativa ihminen, mutta harvan kanssa minulla synkkaa niin hyvin etta haluan oikein lahemmin ystavystya?

miehen kautta. Eli mies on harrastuksensa kautta tutustunut ihmisiin ja sitten on ollut tilaisuuksia, jonne perheet on pyydetty mukaan ja sitä kautta olen tutustunut uusiin ihmisiin.

Osan kanssa ei sen syvemmin olla sitten tutustuttu, tavataan vaan siloin tällöin mutta osasta olen saanut tosiystäviä.

Viimeisin hyvä ystävä on löytynyt täältä netin kautta, tuolta onlinen puolelta. Sen vaan joskus huomaa ihan keskusteluissa, että ajatukset ja arvot käy yksiin ja tapaamisen jälkeen tunne vaan vahvistuu. Pitkä välimatka vaikuttaa tosin niin, ettei usein nähdä mutta yhteyttä voi onneksi pitää.

Sitä edellinen äheinen ihminen, löytyi eskarin eteisestä. Lapsia haettaessa huomattiin asuvamme lähekkäin ja yhteiset kotimatkat sitten yhdisti.

Kävellessä ehti jutella kaikenlaista ja luontevasti kaffeteltiin toistemme luona. Nyt ollaan kohta 7 vuotta oltu ystäviä.



Ne vaan löytyy jostain ne sukulaissielut. Ajan myötä huomaa yhteiset puheenaiheet ja usein just arvomaailmakin yhdistää, ikä samoin tai samanikäiset lapset. Joidenkin seurassa vaan viihtyy ja haluaa olla.

Toivottavasti sinäkin löydät niitä ystäviä. Ne kun ovat kullanarvoisia.

Vanhat ystävät ovat kaikonneet tai muuttuneet etäisiksi välimatkojen vuoksi. Paikkakunta on vaihtunut monta kertaa, samoin työpaikat. Aika kuluu perheen parissa. 3-vuotias lapsikin kaipaisi kavereita, mutta mistä niitä löytyisi? Päiväkodin lapset tulevat suurekta alueelta, harrastuksia on mutta ei ole siunaantunut kavereita, joita voisi tavata muuallakin. Olemassa olevat ystävät pitävät hyvin vähän yhteyttä ja suhteita täytyy "väkisin" pitää yllä. Asiaa ei auta se, että oma luonne on pidättyvä ja hiljainen ja uusien suhteiden luominen on vaikeaa.



Siis mistä ihmeestä niitä ystäviä voisi saada?

mm. perhekerhosta. Jos ei ole sen ikäisiä lapsia, että siellä kävisi, niin muut srk:n piirit. Avioparitoiminta jne.

Omat tosiystävät on joko ollut mukana jo lapsuudesta/nuoruudesta tai sitten "löytöjä" entisistä työpaikoista. Harrastusten ja lasten kautta on toki paljon tuttavia, mutta en laske ketään edes varsinaiseksi kaveriksi. Äitiys/hoitovapaavuosina tuli monia "kavereita", mutta loppujen lopuksi nyt muutama vuosi myöhemmin olen enää yhden kanssa aktiivisesti tekemisissä.



Tosiystävyys rakentuu oikeastaan vasta ajan myötä, kun on käyty yhdessä läpi kummankin ylä- ja alamäkiä.

Viimeisin ystävä on mörökölli insinööri jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä mutta parin vuoden juttelun jälkeen luotamme toisiimme ja on meillä samoja arvojakin. Ystävyys rajoittuu työajalle mutta on oikeaa.

En kyllä suosittele sieltä erikseen etsimistä :D.



Sattui vaan kohdalle. Mun oli pakko saada hengähtää ja mennä ottamaan 1 siideri, ihan yksin. Mutta tää kaveri sitten tietysti tuli kyseleen, onks kaikki hyvin, kun meikä itki silmät päästään. (Isä kuoli. Mies petti. Työpaikalla alko yt:t.)



Nyt mulla kaikki hyvin. Isä yhä kuollut, mutta üusi mies, uusi työpaikka - ja tämä kaveri ystävänä.



Edes tosi ystäväni eivät tiedä, kuinka rikki olin. Tämä "uusi" (9 vuotta tulee kesällä täyteen kun tavattiin baarissa) ystävä on tosiaankin seisonut rinnalla niin ala- ja ylämäet. Koska aloitettiin sieltä pohjalta :). Moni hyviksi ystäviksini luulleista, eivät koskaan ehtineet auttaa, vaikka pyysin. Aina luvattiin, mutta sitten jollain syyllä peruttiin.

abortti.blogspot.com