Kaverin mies on nössykkä: käynyt joka kerta raskaana olevan vaimonsa kanssa neuvolassa

Minä en ainakaan olisi halunnut eikä varmaan olisi miestä kiinnostanutkaan. Millä ihmeen ajalla muuten työssä käyvä mies sinne neuvolaan menee, jos on päivätyö?

Ei vielä 15 vuotta sitten miehet ravanneet odotusaikana neuvolassa. Mulla oli kolme normaalia raskautta ja hyvä kun viitsin edes itse siellä käydä - säännölliset pissa- ja verinäytteet, punnitus ja tsekkaus että kaikki ok, sama uudestaan ja uudestaan. Neuvolasta ei kuullut mitään sellaista, mitä valveutunut ihminen ei olisi löytänyt kirjoista ja lehdistä ja netistä. Molemmilla oli työkiireensä ja neuvolan "uutiset" saattoi kuitata illalla lyhyellä keskustelulla: "Olin neuvolassa. Kaikki ok." "Aha selvä".

Oikeasti: mitä uutta ja mullistavaa niillä neuvolakäynneillä nykyään käydään läpi?

tuon kummoisempia.

Minusta oli vain hienoa, kun mies halusi mukaan. Raskaus on kuitenkin enemmän sellainen naisten juttu (nainenhan se raskaana on ja synnyttää) ja neuvolakäynneillä mieskin pääsee mukaan odotukseen. Ja kyllä se mieskin "tukea" tarvitsee, koskeehan elämänmuutos myös häntä eli ei suljeta miestä ulkopuolelle ja oleteta sitten vasta osallistuvan kun vauva syntyy.

Tämä on nyt vain ja mieheni ajatuksia asiasta =)

Minä en ainakaan olisi halunnut eikä varmaan olisi miestä kiinnostanutkaan. Millä ihmeen ajalla muuten työssä käyvä mies sinne neuvolaan menee, jos on päivätyö?

mutta saatiin ajat aina siten, että mies pääsi mukaan myös.

taitaa ap reppanaa vähän kateus riepoa

Paino, mahan koko ja sydänääneet 10 minuuttia. Onneksi ei myöhemmissä raskauksissa itsekään tarvinnut raahautua neuvolaan enää niin usein.

Kaipa siellä sitten nykyään on enemmän aikaa ja jutellaan ja kannustetaan perhettä ja annetaan tukea jne..

Ja kyllä meillä mies on todella hyvä isä ollut ja osallistunut. Nytkin poikien kanssa on mökillä pilkillä.

Ehkä tulee tässä vain mieleen sellainen ajatus, että nykyään miehen pitää kulkea jokaisessa neuvolassa ja keskustelupiirissä yms. Muuten leimautuu huonoksi isäksi. Vaimo saa itkupotkuraivarin kun jonkun kaverin mies käy neuvolassa enemmän ja joutuu alakynteen kun hänen mies ei siellä käy ja nyt kaverit luulee, ettei se välitä lapsesta.

Se on mennyt sellaiseksi kilpailuksi nykyään.

Ai niin, meillä muuten on mies yksin käyttänyt lapset neuvolassa. En tiedä, mihin minua olisi siellä tarvittu. Mies on ihan hyvin osannut ilman minua käydä punnituttamassa ja otattamassa pituudet yms. ilman minuakin.

Ei vielä 15 vuotta sitten miehet ravanneet odotusaikana neuvolassa. Mulla oli kolme normaalia raskautta ja hyvä kun viitsin edes itse siellä käydä - säännölliset pissa- ja verinäytteet, punnitus ja tsekkaus että kaikki ok, sama uudestaan ja uudestaan. Neuvolasta ei kuullut mitään sellaista, mitä valveutunut ihminen ei olisi löytänyt kirjoista ja lehdistä ja netistä. Molemmilla oli työkiireensä ja neuvolan "uutiset" saattoi kuitata illalla lyhyellä keskustelulla: "Olin neuvolassa. Kaikki ok." "Aha selvä".

Oikeasti: mitä uutta ja mullistavaa niillä neuvolakäynneillä nykyään käydään läpi?

kun oltiin veljeni luona kylässä, ja veljeni kylvetti vauvansa. Siis veli, mies siis, kylvetti vauvan. Kyllä se on äidin hommaa! Ja sit veljeni vielä rasvasi vauvan ja puki sille vaatteet, ja nosti syliin ja lauloi sille. En kehdannut sanoa mitään, mutta totesin kyllä veljeni olevan ihan nössykkä. Mutta ei tässä vielä mitään, kuulinpa veljeni käyneen jossain perhekahvilassa tai mitä nää äiti-vauvakerhot onkaan. Huhhuh.



Onneksi mun mies on tajunnut olla mies eikä mikään nyhverö, ja on aina jäänyt kotiin juomaan kaljaa siksi aikaa kun itse käyn neuvolassa. Ja vauvan kanssa kyllä mies oli välillä, heilutteli jalalla sitteriä löhötessään sohvalla ja juodessaan kaljaa. Nyt kun lapsemme on jo vähän isompi, mies ymmärtää pysyä sohvannurkassa kaljatölkin kanssa sillä välin kun mä lapsen kanssa leivon pullaa.

Mä en tajua miksi mies kulkee neuvolassa mukana - kyllä mä osaan sille kertoa mitä neuvolassa sanottiin enkä tarvi sinne miestä pitämään kädestä kiinni. Enhän minäkään mene miehen mukaan terkkariin jos mies on kipeänä tms.



Ja kyllä, meillä on kolme lasta ja mies on erittäin sitoutunut lapsiinsa. Hoitaa kaikkia, jopa vauvoja, aivan yhtä paljon kuin minäkin, hoitaa puolet yösyötöistä yms.



Toinen juttu mitä mä en tajua, on se että lapsi / lapset on joku "projekti". Mä olen oppinut että projektit alkaa ja loppuu, ja mun mielestä lapsista huolehtiminen ei kyllä lopu mihinkään. Meille lapset on erittäin luonnollinen osa elämää. Ehkä siksi vauvoista ei tarvi "hössöttää" ja neuvolakäynnit mä hoidan ihan itse. Meillä kun elämä jatkuu vaikka lapsia onkin tullut elämää rikastuttamaan. Mun mielestä lapset on vain perheenjäseniä, ei yhtään enempää eikä vähempää.

meillä isä on käyttänyt paljon lapsia yksin neuvolassa, aivan ilman mua, vaikka raskausajan neuvoloihin ei olekaan tullut mukaan (paitsi ultriin). uuden terveydenhoitajan mies oppi tuntemaan paljon mua aikaisemmin, ja kun varasin aikaa johonkin tarkastukseen ja sanoin että mies tulée lapsen kanssa, terkka sanoi että teillä onkin harvinaisen keskusteleva mies.



Aivan kuten joku tuossa aikaisemmin kirjoitti - vauvat on jotain ihmeellisiä "projekteja" jotka pitää suorittaa mahdollisimman hyvin ja siihen pakettiin kuuluu kaiken mahdollisen tekeminen yhdessä. Ja jos mies ei osallistu kaikkiin perheryhmiin ja neuvoloihin niin kylläpä on muuten huono isä....

Ei vielä 15 vuotta sitten miehet ravanneet odotusaikana neuvolassa. Mulla oli kolme normaalia raskautta ja hyvä kun viitsin edes itse siellä käydä - säännölliset pissa- ja verinäytteet, punnitus ja tsekkaus että kaikki ok, sama uudestaan ja uudestaan. Neuvolasta ei kuullut mitään sellaista, mitä valveutunut ihminen ei olisi löytänyt kirjoista ja lehdistä ja netistä. Molemmilla oli työkiireensä ja neuvolan "uutiset" saattoi kuitata illalla lyhyellä keskustelulla: "Olin neuvolassa. Kaikki ok." "Aha selvä".

Oikeasti: mitä uutta ja mullistavaa niillä neuvolakäynneillä nykyään käydään läpi?

Ei kait ne käynnit nykyäänkään ole tuon kummoisempia.

Minusta oli vain hienoa, kun mies halusi mukaan. Raskaus on kuitenkin enemmän sellainen naisten juttu (nainenhan se raskaana on ja synnyttää) ja neuvolakäynneillä mieskin pääsee mukaan odotukseen. Ja kyllä se mieskin "tukea" tarvitsee, koskeehan elämänmuutos myös häntä eli ei suljeta miestä ulkopuolelle ja oleteta sitten vasta osallistuvan kun vauva syntyy.

Tämä on nyt vain ja mieheni ajatuksia asiasta =)

Millä lailla mies mielestäsi tai omasta mielestään "pääsee mukaan odotukseen" ja "saa tukea" käydessään odotusneuvolan rutiinikäynneillä? Kotonahan se odotuksen arki tapahtuu, siellä ne vauvan möyrimiset ja hikotukset, odotussupistukset, närästykset sun muut ovat esillä.

Kyllä meilläkin mies on ollut ultraäänissä mukana joka kerran, samoin synnytyksissä, ja lastenhoito on aina mennyt 50-50. Minä imetin, mutta mies on esimerkiksi hoitanut kylvetykset aina niin että kun joskus harvoin jouduin tekemään sen, olin ihan tumpelo.

Kai se on suhtautumistavasta kiinni, meille eivät odotusajat ole koskaan olleet mitään sisäänpäinkääntymisen aikaa, vaan ne ovat menneet kaiken muun ohessa. Ehkä tilanne olisi toisenlainen, jos raskautumisten ja odotuksien kanssa olisi ollut isoja ongelmia. Yksi keskenmeno meillä oli, ja se kärsittiin yhdessä ja ystävien/suvun tuella, osana elämää. En tiedä mutta mulle tulee jotenkin sellainen olo, että nykyään halutaan raskausajasta(kin) tehdä jotain elämää suurempaa extremeä.

Kiitos, ap :-)

mieheni on nössykkä, kun kävi joka kerta neuvolassa kanssani =) Ainoastaan sisäytutkimusten aikana jäi odottamaan odotushuoneeseen.



Omaa miestä kun nyt sattui kiinnostamaan sekä minun että vauvan vointi ja neuvolakäynnit ylipäänsä.

kyllä nykyaikana on kamalaa kun miehet ei tiedä paikkaansa. Meilläkin mies hengasi sairaalassa koko synnytyksen ja osastolla oloajan ja hoiti kaikki vaipanvaihdot ja muut että sain toipua. Vaikka on siellä sairaalassa hoitajiakin, jotka olisi voinu tuon tehdä. Ja sama meno jatkui kotona, lämmitti maidot ja kanniskeli vauvaa. Siis törkeää, olin pettynyt. Kyllä ennen oli kaikki paremmin.

Kuulostaa aika häiriintyneeltä. Menisi vaikka metsään moottorisahan kanssa pöllejä katkomaan tai kotiin kaljaa juomaan. Kannataa ehkä erota, ennen kuin se saa päähänsä idean viettää aikaa sen lapsen kanssa.

Ei vielä 15 vuotta sitten miehet ravanneet odotusaikana neuvolassa. Mulla oli kolme normaalia raskautta ja hyvä kun viitsin edes itse siellä käydä - säännölliset pissa- ja verinäytteet, punnitus ja tsekkaus että kaikki ok, sama uudestaan ja uudestaan. Neuvolasta ei kuullut mitään sellaista, mitä valveutunut ihminen ei olisi löytänyt kirjoista ja lehdistä ja netistä. Molemmilla oli työkiireensä ja neuvolan "uutiset" saattoi kuitata illalla lyhyellä keskustelulla: "Olin neuvolassa. Kaikki ok." "Aha selvä".



Oikeasti: mitä uutta ja mullistavaa niillä neuvolakäynneillä nykyään käydään läpi?

Silloin tietysti molemmat osapuolet käyvät neuvolassa! (Meillä oli 3-v. esikoinenkin mukana.) Sitä paitsi sovimme miehen kanssa, että hän on ensi kerralla raskaana, kun oma kroppa ei kolmatta raskautta varmaan kestä ja vauvoja vois olla vielä yksi ;-) Tasa-arvon vuoksi mäkin sit rupeen viemään roskat ja vaihdan talvirenkaat autoon...



Mut oikeesti, meillä neuvolassakäynti ei oo mikään tasa-arvokysymys. Mies on halunnut tulla tukemaan minua, kuuntelemaan, pitämään esikoisesta huolen, jne. Ja samalla päässyt töihin vähän myöhemmin, koska perhe tulee ensin ja työt sitten. Ja toisaalta olen minä yksinkin käynyt, jos muuhun päivärytmiin se on soveltunut paremmin.



Mun mielestä mieheni on Tosi Mies, kun kävi neuvolassa, ultrissa ja synnytyksessä! Eikös se ole niin, että oikeaa mieheyttä ja naiseutta on tehdä vallitsevien odotusten vastaisesti. Toisaalta, mitä nykypäivänä sitten odotetaan neuvolakäyntien suhteen? Ehkä sama asia kuin vaatemuodissakin: kaikki on sallittua, kaikki on muodissa! Ihan turhaa siis ihmetellä mitä muut tekevät, paitsi jos on epävarma omasta itsestään tai puolisostaan.

katsomaan meidän tulevaa lasta! Pitääkö miehen olla jouk macho, pitää rouva hellan ja nyrkin välissä, siinä vasta tosimies. Maine menee jos lähtee rouvan kanssa neuvolaan xD



harmittaako kun et saanut omalta meiheltä tukea?

miehen joka kävi ostamassa vauvalleen vaatteita :( siis yksin ja omasta aloitteestaan! Onneksi sen kaverit päätti tehdä intervention ja kidnappasi sen kun vauva oli 1kk, veivät kuukaudeksi tukkikämpälle juomaan kaljaa ja kaatamaan puita :) en tiedä tokeniko yhtään.

Omi vauvan itselleen yli kahdeksi tunniksi synnytyksen jälkeen, kun mun vatsaa (niin en siis todellakaan edes synnyttänyt oikeasti) kursittiin kokoon ja oli heräämössä.

Olis ihan hyvin voinut jättää sen vauvalaan hoitajille, niin oltais oltu samalla viivalla. Nössö yritti heti ottaa etumatkaa!