Hyviä vinkkejä vailla oleva äiti!

Tässä ketjussa oli niin paljon mahtavia vinkkejä ja ohjeita että halusin nostaa. Kiitos kaikille kirjoittaneille! T. vasta 6kk:n äiti, odottamassa vastaavia tulevaisuuden haasteita

Tässä juuri itse mietin, että mitään teen oman 4v.n kanssa.

Hälläkin kova luonne. On koettanut kinata varmasti noista kaikista, mistä ap:n lapsikin, mutta ne olemme saaneet "hoidettua".

Ongelma on nyt meillä nukahtaminen illalla..



Iltarutiinit on aina samat: iltapala, hampaat, pikkupesu/suihku sekä iltasatu. Sitten sänkyyn. Mutta tyttöpä ei rauhoitu ei. On aika kova ääninen yleensäkin, oletamme tämän johtuvan siitä että toinen korvansa on kuuro, joten ei kai oikein vielä hallitse ääntään..

No, alkaa tosiaan pulpatus. Laulaa, höpöttää jne. Nousee sängystä leikkimään. Komennetaan nukkumaan. Tyttö huutaa jotain takaisin, hermostuu ja ääni nousee edelleen.



Sitten isompi alkaa huutamaan että mä en saa nukuttua kun toinen koko ajan jotain huutaa / höpisee.



Huoh. Meillä on tämä asia karannu käsistä, mieskään ei ole tässä yhtään viisaampi. Taidamme kokeilla tuota tarrajuttua, se voisikin ehkä toimia.. Vai oisko muita vinkkejä?

En omasta mielestäni kumminkaan ihan saapas näidem asioiden kanssa ole. Mutta niiden toteuttaminen tuntuu todella hankalalta.

Ensinnäkin onnea sisukkaasta nelivuotiaasta!

Toiseksi hienoa, että lähdet pyytämään vinkkejä ja neuvoja, kun tunnet itsesi neuvottomaksi. Miten moni äiti jakaakaan tuon tunteen kanssasi!

Saat varmasti muilta kokeneilta äideiltä lisääkin vinkkejä.

Oma ajatuksenpoikanen olisi, että tuossa haastavassa kasvuvaiheessa sinun kannattaa tehdä pari asiaa selväksi itsellesi:

1) Nyt ollaan kasvatuksen ydinhetkessä. Juuri tätä vaihetta varten sinä olet olemassa. Tässä se vanhemmuuden pointti juuri onkin. Tämä on hieno ja haasteellinen vaihe, joka antaa eväitä koko lapsen loppuelämään - ei mikään häiriötila tai virhe, vaan juuri näin vaikeaa sen kuuluukin olla. Nyt kysellään niitä voimia, joita äideltä ja isiltä on aina kyselty. Hyväksy siis vaihe hyvänä elämään kuuluvana kasvuvaiheena.



2) Muista, että sinä olet se aikuinen. Mieti tilanteissa etukäteen, mikä on sinun tavoitteesi, rajasi. Nyt on nimenomaan rajojen kohtaamisen ja testaamisen hetki. Jos vaikkapa sinun rajasi on, että laitetaan kurahousut, niin ne tietenkin laitetaan. Mieti etukäteen, mistä voit neuvotella, mikä on lapsen liikkumavara, ja missä tulee stoppi (kuten esimerkiksi että ilman kurahousuja ei lähdetä, mutta siitä voidaan neuvotella, pannaanko alle vihreät vai punaiset sukkikset)



3) Pyydä apua vaikkapa neuvolasta tai joltain viisaalta ihmiseltäsi (äiti, anoppi, sisko, veli, ukki, kummi...) jos tuntuu että tilanteet karkaavat lapasesta. Rajat ovat tärkeintä mitä rakkauden ohella lapselle kuuluu antaa.

Tämmöisiä tienviittoja minulle tuli mieleen, kun luin elämäntarinaasi!

Voimia sinulle ja iloa lapsestasi ja perheestäsi!



t diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

Hei



Kerro vähän tarkemmin miten tyttäresi toimii ja te vanhemmat. Kerron sitten kyllä vinkkejä. Meillä myös todella voimakastahtoinen tyttö (näin häntä päiväkodissakin kuvataan).



Rangaitukset eivät ainakaan meillä ole toimiva keino. Sen sijaan aina auttavat lapsen kuuntelu ja lapsen ratkaisuehdotuksen pyytäminen ja yhdessä asioiden ratkaisu.



Sen sijaan liialliseen lapsen miellyttämiseen ei kannata mennä ja vanhempien pitää miettiä, mitkä säännöt ovat oikeasti tärkeitä ja sitten pitää niistä kiinni.



Luulen, että olet "harhateillä" käyttäessäsi keinoina suostuttelua ja kiristämistä. Se suostutteluhan on tavallaan lapsen edessä matelemista ja aikuisen heikkouden osoittamista. Miettikää vanhemmat ensin sitä, miksi joudutte suostuttelemaan, mihin sillä pyritte. Useinhan se johtuu siitä, että vanhemmat eivät "uskalla" aiheuttaa lapselle pahaa mieltä tai eivät jaksa kuunnella lapsen huutoa.



Lapsen huutamiselle pitää mielestäni vetää rajat. Meillä toimii jotenkin se, että sanon että saa harmittaa, mutta muiden lähellä EI SAA huutaa noin kovaa. Se sattuu muiden korviin.



Älä lähde mukaan kinasteluihin. Sinun vain pitää jaksaa olla jämäkkä, mutta vain niissä asioissa jotka ovat oikeasti tärkeitä. Tyyliin, lapsi päättää mitkä sisävaatteet. Aikuinen päättää pidetäänkö talvella pipoa vai ei. Jos pidetään, niin sitten ulos ei mennä ollenkaan. Piste, ei neuvottelua taia suostuttelua asiasta.



Meillä kanssa tyttö 4v sanoo muita tyhmäksi. Olen sanonut hänelle, että meillä ei ketään nimitellä. Piste. Tämä sanotaan tiukasti tyyliin, että meidän kotona on sellaiset säännöt, että ketään ei nimitellä.

Sanon myös, että ei X ole tyhmä vaan sinua harmittaa joku, kun nimittelet muita.



Päätä ensin vakaasti, että sinä ET lähde mukaan huutamiseen.

Juuri eilen olin tyttäreni päiväkodissa tässä varhaiskasvatussuunnitelma palaverissä.

Ja KAIKKI asiat ovat juuri niin kuin pitää. Tyttö on yksi "malli oppilaista" siellä.

Puhuin Päiväkodin henkilökunnan kanssa tytön rajojen kokeilusta. Ei he oikeen osannut sanoa muuta kuin että säästä itseäsi ja älä toista itseäsi kuin 2 kertaa ja sen jälkeen tulee rangaistus.

Mutta miten pitää se lapsi siellä jäähy penkillä ja kuinka oma pinna kestää sinne uudestaan viemistä ja itkua huutoa ja pärskimistä. Vai olisiko jotain muuta keinoa?

Haluan tehdä rajat selväksi juuri siksi koska pelkään hänen tulevaisuuttaan jos annan hänen nyt jo olla tuollainen. Ja nimenomaa minä olen aikuinen. Mutta tytär on siitä aivan erimieltä. :D

On paljon toimiva keinoja rangaistusten sijaan. En kuuntelisi pk:n neuvoa jäähyistä. Mitä voimakkaampitahtoinen lapsi, sitä huonommin rangaistukset toimivat.



Sen sijaan kun lapsi huutaa liian kovaa eli häiritsee muun perheen elämää, voi mielestäni selittää lapselle, että joko sinä menet toiseen huoneeseen tai lapsen on mentävä vaikka vessaan ja laitettava ovi kiinni ja huutaa siellä (anna lapsi valitsee kumpi lähtee), mutta huutaa ei saa. Jos on paha mieli niin voi itkeä, mutta muita ei saa huudolla vahingoittaa.



Noi jäähyt ei mielestäni toimi, koska rankaiseminen vain lisää lapsen kiukkua ja raivoa, eikä ne muutenkaan opeta lapselle mitään.



Tästä oli juuri viikko sitten ketju täällä ja suositeltiin mm. kirjoja "Tulistuva lapsi" ja "How to talk to kids so they will listen".



Minusta ei kannata väheksyä kasvatuskirjoja. Olen ainakin itse saanut aivan uusia ajattelumalleja sekä oppinut tekniikoita, jotka toimivat ja joista tulee kaikille hyvä mieli, toisin kuin SuperNannyn jäähymenetelmä, joka aiheuttaa vaan padottua kiukkua lapselle.



Kuvaapa tähän joku esimerkki siitä, miten joku "huono" hetki teillä menee lapsen kanssa, mietitään sitten lisää.

Mistä sitä aloittaisi. :D

No vaikka näistä iltapuuhista. Iltaisin katsotaan pikkukakkonen jonka jälkeen syödään iltapala ja sitten iltapesut ja rauhoittuminen kirjaa lukemalla. Huuto alkaa jo ennen ohjelmien katsomista, ettei hän halua katsoa tuollaista ohjelmaa. Iltapalaksi hän ei halua sitä mitä tarjotaan, vaan aina jotain muuta. Hampaidenpesu on vaikeaa. Tukan peseminen shamppoolla on ihan tyhmää. Yö vaatteita valitaan pitkään. Sänkyyn mentäessä oma sänky on ihan tyhmä kanssa ja kirjat ovat tyhmiä tai sitten niitä halutaan lukea lisää. Unikaveria vaihdetaan useasti. Sitten tulee nämä pissa hädät, nälkä ja pusu hali tarve.

Olen yksinhuoltaja. Minulla on kyllä uusi mies.

Mutta pääsääntöisesti itse yritän nämä hoitaa.

Miten itse toimin. Pyydän tytärtäni istumaan alas ja katsomaan ja rauhoittumaan tämän ohjelman ajaksi. Sanon että varmana tulee jotain mielenkiintoista. Ja kyllä tyttö sitten huomaakin että ohjelmat on ihan hyviä. Iltapalaksi tarjoan sitä mitä kaapissa nyt on. jugurttia ja leipää, puuroa ja maitoa yms. Jankkaamisella saan tytön syömään joskus, joskus taas en ja sitten yhdessä pohdimme jääkaapin edessä mitä söisimme. Syömisen jälkeen pyydän tyttöä menemään pesulle ja pissalle. Jolloin yleensä alkaa juoksu pitkin taloa. Saatan välissä itse käydä tupakalla ja pyydän taas. Joskus tyttö menee suosiolla ja useammin joudun hänet kädestä pitäen sinne viemään. Sitten kinastellaan siitä osaako tyttö pestä hampaansa itse vai autanko minä. Osaahan hän. Sitten itse joustan siihen että pesen hänen hampaansa. Pissalle hän ei mene jos pyydän. Sanoo ettei ole pissa hätä. Jankkaan että pitää käydä. Mutta kovati vakuutta ettei ole hätä, okei ole menemättä sitten. Hiustenpesussa eniten huudetaan ja vingutaan. Mutta pesen tytön hiukset vaikka väkisin mutta se on inhottavaa minulle ja hänelle. Tämä asia ei ole aina ollut näin.

Sitten sänkyyn useammin niin että tyytö juoksee pitkin asuntoa jolloin jo oma pinna on niin kireellä että saa huuta että SÄNKYYN JA HETI. Joskus tyttö tottelee ja joskus vain nauraa päin naamaa. Tarjoan kirjan ja pyydän etsimään unikaverin peittelen pussaan ja halaan, toivotan hyvää yötä. Alan tekemään omia juttuja. Siten alkaa vessassa juoksu, minne päästän. Kertomuksia en kuuntele. kerron että voin kuunnella aamulla ja puhutaan sitten niistä. Sitten on nälkä ja jano. Joskus olen antanut tytön nousta syömään jos iltapala on ollut huonosti syöty. Mutta vain joskus (todella harvoin) Sanon että iltapala on syöty jo ja että oisi silloin pitänyt syödä maha täyteen. Vettä tarjoan janoon jos hän pyytää.

Pusut ja halit käyn anatamassa useaan kertaan illassa. Näissä kaikissa asioissa yritän selittää että ei käy. Tyttö tietää kyllä, mutta silti jo niin pitkään joka ilta hän toistaa samat asiat.

Omassa sängyssä hän nukkuu vaikka olisi halukas menemään meidän sänkyyn. Noin puolivuotta sitten tyttö nukkui meidän sängyssä joka yö. Mutta tein päätöksen että huudosta huolimata laitan tytön omaan sänkyyn joka ilta. Ei siinä mennyt 3 päivää enempää kunnes viesti meni perille. Mutta nyt se on alaknut uudestaan.

Joskus kun olen itse väsynyt sanon nämä asiat vihaisesti ja huudan.

Olen pitänyt tyttärelleni kahenkeskeisiä puhuteluja että miten saa käyttäytyä ja miten ei.

Hän on tosi huono kuuntelemaan ja vaihtaa puheenaihetta tai yrittää livahtaa tilanteesta. Olen monesti puhunut hänelle huutamisesta ja tyhmäksi ja vammaiseksi haukkumisesta. Asiat pitää osata ilmaista pienemmälläkin äänellä ja äitikin on iloisempi ja jaksaa kuunnella paremmin kun ei huuda. Ja kukaan ei ole tyhmä. Joskus olen sanonut että itse olet tyhmä kun noin huudat ja toisia nimittelet ilman syytä. Mutta ei kolahda. Mutta parina kertana puhuttelun jälkeen tyttö tulee itse sanomaan että en äiti halua olla tuhma ja haluan olla kiltti. Vaikka olen luullut ettei hän minua edes kuuntele. Mutta omamielipidekkin tytöllä unohtuu todella pian.

Olemme kokeilleet jäähyä. Mutta se ei toimi hän joko viimeseen asti itse poistuu penkiltä ja minä luovutan tai sitten hän on jopa tehnyt tyhmasti ja sanoo perään että äiti vie minut jäähylle.

Muutama asia tuli minun mieleeni. Ensinnäkin, koita karsia asioita, joihin haluat puuttua tai jotka on PAKKO tehdä Pesettekö tosiaan joka ilta hiukset? Miksi sinä et pese tytön hampaita, varsinkaan jos tyttö niin haluaa? Hammaslääkärin ohjeistus on, että kouluikäiseksi ainakin pitäisi vanhempien pestä hampaat, nelivuotiaan motoriikka ei riitä vielä kunnon pesuun. Olisiko mahdollista, että iltatoimia siirretään myöhemmäksi, jolloin lapsella olisi jo nälkä ja söisi sen iltapalan? Suosittelen, että sinnikkäästi vain pidät kiinni seuraavsita asioista:

- iltapalalla ei pelleillä ja valita koko ajan uusia syömisiä; aluksi voit antaa lapsen itse osallistua päätökseen, mutta kun iltapala on päätetty, se syödään

- iltapesu tehdään lyhyen kaavan mukaan ja selkeästi

- iltasatu päätetään ja se luetaan, unikaverit heti mukaan mitä otetaan

- kaikki huoneesta pois juoksemiset hoidat sinnikkään rauhallisesti palauttaen tytön omaan sänkyyn, vaikka sitten 30 kertaa, ei se lapsi montaa iltaa jatka tuota menoa!



Ja ennen kaikkea, yritä olla itse hermostumatta! Tuon ikäisen lapsen kuuluukin kokeilla rajojaan. Jos mukana kuvioisssa on uusi mies, lapsi voi myös olla mustasukkainen teidän ilta-ajasta.

On tosi vaikeata yrittää selittää näitä huonoja hetkiä.

Hmmm.

Tyttö tietää ettei parvekkeelle saa mennä yksin ja aika hyvin sitä tottelee. Mutta sitten kanssa on "sääntönä" ettei lapsia tule parvekkeelle kun siellä tupakoidaan. Selitetty tytölle että savu on todella epäterveellistä lapsile. Tätä tyttö ei ymmärrä vaan joka kerta kun itse tai mieheni menee tupakalle tyttö tulee hymy huulilla perässä. Kun tytölle sanoo että pitää mennä sisälle alkaa huuto ettei pidä. Eli siksi tyttö nostetaan sisälle ja pidetään kahvasta kiinni ja poltetaan tupakka toisella kädellä kuunnellen huutoa ja kahvan vääntöä lasin läpi. Sisälle mentäessä olemme kummatkin ihan tyhmiä!

On tosi vaikeata yrittää selittää näitä huonoja hetkiä. Hmmm. Tyttö tietää ettei parvekkeelle saa mennä yksin ja aika hyvin sitä tottelee. Mutta sitten kanssa on "sääntönä" ettei lapsia tule parvekkeelle kun siellä tupakoidaan. Selitetty tytölle että savu on todella epäterveellistä lapsile. Tätä tyttö ei ymmärrä vaan joka kerta kun itse tai mieheni menee tupakalle tyttö tulee hymy huulilla perässä. Kun tytölle sanoo että pitää mennä sisälle alkaa huuto ettei pidä. Eli siksi tyttö nostetaan sisälle ja pidetään kahvasta kiinni ja poltetaan tupakka toisella kädellä kuunnellen huutoa ja kahvan vääntöä lasin läpi. Sisälle mentäessä olemme kummatkin ihan tyhmiä!

Mietipä nyt miten ulkopuoliseksi lapsesi kokee itsensä tuossa tilanteessa!

tytön hiuksia joka päivä :D Mutta se on vaikeaa aina kun sitä tehdään. Hampaidenpesun tyttö osaa minusta ihan hyvin, autan kyllä jos pyytää. Mutta iltaisin niin paljon pyyntöjä ja vaatimuksia.

On mahdollista siisrtää iltatoimia myöhemmäksi. Mutta onko hyvä jos 4-vuotias tyttö on hereillä viellä 10 aikaan illalla?

Uusi mies on ollut tässä kuitenki jo yli vuoden että voiko viellä olla mustasukkainen?

Ekaluokkalaisemme saa toisinaan pestä hampaat itse,mutta parin päivän välein kunnon pesu aikuisen kädellä.



Vasta sitten kun kaunokirjoitus sujuu hyvin, on käden hienomotoriikka siinä kunnossa että myös hampaidenpesu sujuu ilman apua.

Välillä jokaisesta ihmisestä tuntuu ulkopuoliselta. Niin se vain menee. Enkä tämän takia edes halua lopettaa tupakan polttamista. Haluan löytää toisen ratkaisun siihen että tyttäreni ymmärtää savun olevan vaarallista lapsille ja että äiti polttaa yhden tupakan ja tulee sitten sisälle.

Mistä sitä aloittaisi. :D

N. Pissalle hän ei mene jos pyydän. Sanoo ettei ole pissa hätä. Jankkaan että pitää käydä. Mutta kovati vakuutta ettei ole hätä, okei ole menemättä sitten.

Sitten on nälkä ja jano. Joskus olen antanut tytön nousta syömään jos iltapala on ollut huonosti syöty. Mutta vain joskus (todella harvoin) Sanon että iltapala on syöty jo ja että oisi silloin pitänyt syödä maha täyteen. Vettä tarjoan janoon jos hän pyytää.

Pusut ja halit käyn anatamassa useaan kertaan illassa. Näissä kaikissa asioissa yritän selittää että ei käy. Tyttö tietää kyllä, mutta silti jo niin pitkään joka ilta hän toistaa samat asiat.

.

Ensinnäkin kirjoituksestasi näkyy vilpitön halusi toimia hyvin ja rakastaa lastasi. Mutta virhe minun mielestäni on esimerkiksi tuo pissakohta. Ensin sanot että pitää käydä pissalla, sitten luovutat että no ei tarvi, ja myöhemmin päästät kuitenkin.

Tässä sinä valitettavasti toimit samoin kuin tyttäresi, eli venkslaat edes takaisin.

Toivon, etten tällä sinua loukkaa tai mieltäsi pahoita, vaan että tämä konkretisoi mitä ylhäällä kirjoitin rajoista. Et voi odottaa tyttäreltäsi, että hän pitää rajoista, jos itse lipsut niistä. Ruokaa ei tarjota tunti sen jälkeen kun on lapsi venkoillut eikä suostu syömään, ei vaikka tulisi mikä huuto (eri asia, jos lapsi on oikeasti sairas). Lapsi pompottaa sinua, ja se ei muodosta turvallisia rajoja hänellekään, ja sitäpaitsi hermostutta sinuakin ihan turhaan. Se mitä on sanottu, pidetään, vaikka kapina olisi mitä.

Miltä kuulostaa, onko liian ankaraa sinusta?

Tuota en ole tajunnut. Olen hänelle opettanut mistä pitää harjata kuijnka lujaa ja kauan. Vieressä seison ja katson että homma sujuu. Mutta tuota en tiennyt/ole tajunnut. Alan pesemään tyttäreni hampaat sitten itse. Yksi huoli vähempi.

Ei ole minusta liian anakaraa. Mutta miten siihen itse pystyy ja kuinka sitä jaksaa? :)

tytön hiuksia joka päivä :D Mutta se on vaikeaa aina kun sitä tehdään. Hampaidenpesun tyttö osaa minusta ihan hyvin, autan kyllä jos pyytää. Mutta iltaisin niin paljon pyyntöjä ja vaatimuksia. On mahdollista siisrtää iltatoimia myöhemmäksi. Mutta onko hyvä jos 4-vuotias tyttö on hereillä viellä 10 aikaan illalla? Uusi mies on ollut tässä kuitenki jo yli vuoden että voiko viellä olla mustasukkainen?

Taisin olettaa liikoja. :) Ei tietenkään kannata alkaa iltatoimiin iltakymmeneltä 4-vuotiaan kanssa.

Asiaan, yhdyn kirkkosiskon kommentteihin rajojen pitämisestä ja venkslaamisen lopettamisesta. Päätät selvät säännöt, kerrot ne selkeästi lapselle ja pysyt niissä. Hermostumatta, jos mahdollista. Luultavasti lapsella on menossa vain yksi monista rajojen koetteluvaiheista, joissa kysytään vanhemmilta pitkää pinnaa. Sitä on edessä vielä paljon, joten kannattaa nyt vain sinnitellä, olla rauhallinen ja tiukka. Jousta sitten vähemmän tärkeissä asioissa. Esim. annat lapsen itse valita yöpuvun jne.

Tsemppiä!

Neljävuotias ymmärtää paljon. Selität kuinka jatkuva kiukuttelu harmittaa sinua ja kuinka väsyt jatkuvasti toistamaan samoja asioita. Puhut silloin kun ei ole mikään tilanne päällä. Teet sopimuksen kuinka toimitaan kun huuto ja marina alkaa.



Kun hepuli alkaa muistutat tästä keskustelusta. Jos ei tehoa sanot, että tästä asiasta sovittiin ja sinä lupasit käyttäytyä. Jos ei tehoa annat rauhallisesti yhden varoituksen. Jos ei vieläkään lopu marssitat istumaan jäähynurkkaan. Esität asiasi siten ettei vastaan ole sanomista. Ei huutoa. Vahdit että annettu rangaistus tulee suoritettua.



Tätä teet vaikka 168 kertaa päivässä kunnes alkaa mennä perille.



t. kolmen samanlaisen äiti. Enää ei tarvi vängätä. Lapset päässeet jo peruskoulusta.