Annanko anteeksi vai eroanko?

http://www.minnesota-hoito.fi/

Kuulostaa kurjalta.

Luulenpa, että sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pohtia realistiset vaihtoehdot ja päättää sitten.

-Jos jatkat miehen kanssa, aikuisen ihmisen mallia lapsesi ei hänestä saa. Haluatko elää jatkuvassa epävarmuudessa? Onko ok, että toinen kännää, ehkä käyttää yhteisiä rahojanne, myöhsätyy lentokoneesta, sotkee sinunkin elämän?

-suostuuko mies hoitoon, terapiaan, avioliittoleirille tsm yhdessä sinun kanssasi. Sellaisiin paikkoihin mennään PALJON pienemmästäkin syystä. (Teillä suuri syy)

-jos eroat, syytätkö itsäsi varmaankin turhaan perheen rikkomisesta? Onko mahdollista, että ennen eroa menet yksi juttelemaan asiantuntijan kanssa, jotta saat perspektiiviä asiaan? Jotta et tee liian kevyttä ratkaisua vaikka tässä asiaa tarkemmin tuntematta kokeekin, että päivänselvää, että ehkä erottava on. Mutta itse jälkeen päin voisit olla vrama, että olet tehnyt kaikkesi ja pohtinut asiaa juurta jaksain.

-voimia!!

Naisellakin on oikeus elää ilman juopunutta ukkoa nurkissa sekoilemassa, ei pelkästään vauvalla...

Iso hali sulle, ei tuohon ole muuta ratkaisua kuin että mies hakeutuu katkaisuun ja lopettaa juomisen kokonaan, tai sitten sinä hankkiudut miehestä eroon. känni kerran viikossakin kullostaa aika hurjalta, en jaksais katsella kotonani sellaista, en sitten millään.

Mielestäni sinun pitäisi saada nauttia ihanasta pojastasi, eikä itkeä typerää miestäsi. Kerro asia hänelle ja kysy haluaako hän lapselleen samanlaisen lapsuuden, kuin on itse kotoaan saanut. Jos vain olet päättäväinen, uskon että miehesikin tajuaa kyllä, millaista elämää itselleen ja perheelleen haluaa. Jos ei, niin ainakin sinulla on ihana poikasi, ja voit olla ylpeä siitä, että olet vahva ja hyvä äiti hänelle!

Mietipä asiaa siltä kantilta, että uskallatko aikanaan jättää lastasi isänsä hoitoon vai pelkäätkö, että hän ottaa siltikin "muutaman saunakaljan, koska eihän siitä nyt mitään haittaa ole."



Oikeasti, ota vähän etäisyyttä mieheesi ja pistä hänet miettimään, kumman haluaa; perheensä vai kännäyksen. Ihan viikko tai kaksi ei riitä, pari kolme kuukautta noin aluksi.



Ihan vertailun vuoksi; mun mieheni ja kolmen lapsemme isä, oli nuorena miehenä vallaton bilettäjä ja roikkui viikonloppuisin porukoissa, joissa alkoholin kohtuukäyttö oli vain vitsi.



Tänä päivänä hän käy ulkona juomisen merkeissä ehkä kerran kahdessa-kolmessa kuukaudessa.

Poika nukkuu ja mä vilkasin tänne - olen ihan liikuttunut siitä että te oikeasti neuvotte ja pohditte mun asiaa, ja asiallisesti! kiitos kaikille.



mä en haluaisi itse lähteä tästä mihinkään, sillä tämä on mun asunto johon mies aikoinaan muuttanut mun luo, mutta voin mennä pojan kanssa vanhemmillenikin, ja sitäkin olen miettinyt. Ajattelin myös että mies voisi homehtua jonkun aikaa siellä veljensä luona, miettiköön vaikka sitä että haluaako sitä kaljaelämää vai tätä täällä pojan ja mun kanssa. Meillä ei ole kavereita joilla olisi lapsia, ja miehen kaverit useimmat ovat sinkkuja (sukulaiset lisäksi alkoholisteja). Itse olen perheestä jossa vanhemmat ottivat viiniä ruoan kanssa ja perjantaisin ehkä camparin ja tuoremehun :) En ole ikinä nähnyt vanhempiani kännissä. Itse olen ennen lasta juonut kohtuudella, olen siis vetänyt kännejäkin mutta en edes joka kuukausi.



Ja kun sanoin että meillä ei ole ongelmia, tarkoitin että miehen mielestä ei ole ongelmaa, eli ei tarvita apuakaan. Taidan tehdä tuon jonkun linkittämän päihdetestin....



Soitin tänään kaupungin perheneuvolaan ja ilmoitin meidät pariterapiajonoon, saa nähdä käynkö siellä yksin (tosin jono on kuukausia).



Mä haluisin yrittää, kai mussakin jotain vikaa on jos parisuhde ei toimi, ei kai yksi ihminen voi suhdetta pilata (vai?), ja kai mä jotenkin miestä rakastankin, ja meillä on tosi hyviäkin juttuja, esim viikoittainen vauvauinti, mutta nää kännijutut on niin raskaita mulle. Hän ei koskaan lähtemällä lähde ryyppäämään, mutta siis noin kerran viikossa tulee aina joku Helvetin Hyvä Syy (rankka keskustelu, työstressi, joku vanha kaveri, joku hyvä matsi, voitto tai tappio, jne). Ja sitten tulee tehtyä ohareita kännin takia, suunnitelmat muuttuu jne. Ja kauheeta katsoa kun fiksu hauska ihana mies muuttuu kuolaavaksi hoippuvaksi säälittäväksi otukseksi! Hän on viimeisen parin vuoden aikana lihonutkin (turvonnut) hurjasti, tietää sen itsekin. Ja mikä oli ratkaisu? Jätetään juusto pois niin laihtuu..



Koskaan hän ei ole väkivaltainen, enkä pelkää että hän lapsen kanssa ollessaan joisi. En vain halua että lapseni joutuu vielä vuosikausiin olemaan tekemisissä humalaisten kanssa, missään muodossa!



Katsotaan tuleeko hän aamulla kotiin, kun kysyi että saako tulla niin sanoin että riippuu hänestä itsestään - jos tulee krapulaisena odottaen että mä hoivaan oloa paremmaksi, ei kannata.



Mutta nyt mä meen nukkumaan, sen jo mainitun ihanan pojan viereen, ja nautin siitä että kukaan ei tule yöllä kolistelemaan ja kaatuilemaan tuoleilla, tai kokkaamaan huomisen lounasta yöllä.



Voikaa hyvin, ihmiset siellä!