hyväksyisittekö miehenne facebook kavereiksi:

Miksi mieheni haluaisi pitää heihin yhteyttä. Ex-vaimo on ainoa, jos on lapsia, mutta ei hänkään facebookin kautta.

faboon, niin en kyl vahtais mieheni kaveripyyntöjä.

ja muista en tiedä. En itse käy koskaan FB:ssä eikä mieheni tarvitse hyväksyttää FB-kavereitaan minulla.

Mieheni valitsee itse omat kaverinsa, kuten minäkin. En edes tunne kuin muutaman hänen kavereistaan, joita on lähes 400.

Koska ite (no olen internetsukupolvee) oon laittanu monellekin kaveripyynnön tyyliin ala-astekavereillekin, joiuhin ei ennen fb:n liittymistä ollu tullu pidettyy yhteyttä 8 vuoteen.



Ja voisin kuvitella et nuo kaikki mies olisi joskus lisänny fb:s suhteen/tuttavuuden ollassa hyvä valmiiksi, joten miksi niistä enää mukisemaan?



Ja jos taas kyseiset henkilöt haluisivat fb:ssa pitää tutut listoillaan ja ehkä vähän vaihtaa kuulumisia ja vasta nyt lisäisivät niin, mitäs pahaa?



Jos noihin exiin on jääny kaverilliset välit (eronneet hyvis väleis) niin mikä vika... voihan ne yhä tuttuja silti olla toisilleen o,o

Meillä mies hyväksyy omansa ja minä omansa.

Onko rakkaus sinusta nippu käyttäytymissääntöjä vai pyyteetöntä rakkautta, kumppanuutta ja luottamusta?

En aluksi edes meinannut ymmärtää kysymystä. Mietin pitkään, että miksi minä hyväksyisin tai hylkäisin MIEHENI kaveripyyntöjä...Mutta sitten tajusin, että kyseessä on taas tällainen prototyyppinen av-parisuhde, jossa epäillään kumppania kaikesta, jaellaan sääntöjä ja käskyjä arjessa ja annetaan tai evätään lupa siihen ja tuohon aina kaveritapaamisista netin käyttöön kuin pikkulapselle.



Onnea vaan valitsemallenne (parisuhde)tielle. Minä valitsen mieluummin aikuisten ja tasa-arvoisten, tosiinsa luottavien ja omissa valinnoissaan itsenäisten aikuisten liiton (jossa kumpikin voi hyväksyä fb-kaverinsakin ihan itse)!

On mullakin siellä yksi ex ja pari kaveria, joiden kanssa joskus ollut jotain. Miehellä on pari nuoruuden exää. Ei vaikuta meidän elämäämme...

Häpeän omaa rajallisuuttani ja epäluottamustani. Huomasin uusien/vanhojen naiskavereiden kommentoinnit ja tykkäämiset (siis ennestään oli vaan 30 niin en voinut olla huomaamatta, kun itsellänikin on vaan n. 40 kaveria) niin sanoin, että en oikein ymmärrä miksi ne on siellä kun tiedän, ettei ole ollut missään tekemisissä 3-15 vuoteen kyseisten tyyppien kanssa. Minä itse en ottaisi entistä heilaa tai panokaveria tai ex-miestä kaverikseni FB:hen vaikka ihan ok välit on kaikkiin. Mutta olenkin varmaan ihan idiootti kun asetan tämmöisiä tyhmiä rajotteita elämääni.



Siis sanoin miehelle, että tottakai hän saa olla kenen vaan kaveri, mutta en oikein ymmärrä ja pahoitin kyllä vähän mieltäni siinä.



Olen ollut 15 vuotta liitossa pettäjän kanssa ja se on valitettavsti jättänyt arvet. Olen epäluuloinen ja siksi välillä on hankalaa. Tämä rakkaustarina varmaan päättyy juuri siksi joskus. Ja nyt olen viikolla 38 raskaana ja on ihan skitsahtanut olo muutenkin.

Meillä mies hyväksyy omansa ja minä omansa.

Onko rakkaus sinusta nippu käyttäytymissääntöjä vai pyyteetöntä rakkautta, kumppanuutta ja luottamusta?

Luottamus kuuluu asiaan. En vahdi miestäni tai tutki hänen henk.koht. asioitaan. Mutta, oletan myös ilman muuta, että vanhojen tyttökavereiden kanssa ei pidetä yhteyttä eikä ihastusten. Miksi ihmeessä? Jos olisi entinen aviopuoliso tai lasten isä/äiti, hänen kanssaan asiat hoidettaisiin avoimesti, ei FB:n kautta. Läheisiä ystäviä meillä ei myöskään ole vastakkaisesta sukupuolesta. Ne muutamat katkaistiin kihloihin mennessä

Tällaiset asiat meillä käytiin läpi jo ennen avioliittoa ja kumpikin on ehdottoman samaa mieltä. Kunnioitus täytyy säilyttää puolin ja toisin. Meidän ei tarvi miettiä mitä toinen touhuaa tai kenen kanssa puhuu. Kumpikin tietää toisen sähköpostien salasanatkin ja pankkitunnukset ovat samassa paikassa. Kumpikaan ei kuitenkaan koe tarpeelliseksi käydä tsekkailemassa toisen asioita, paitsi mies joskus pyytää jos viitsisin tarkistaa hänenkin viestinsä kun ei itse jaksa.

Tottakai mies itse hyväksyy ja tekee ratkaisunsa :D

Siis tarkoitin, että hyväksytkö ajatuksen tasolla ja periaatteellisesti, että jo loppuneita ihmissuhteita pyörii mukana kuvioissa.

AP

En aluksi edes meinannut ymmärtää kysymystä. Mietin pitkään, että miksi minä hyväksyisin tai hylkäisin MIEHENI kaveripyyntöjä...Mutta sitten tajusin, että kyseessä on taas tällainen prototyyppinen av-parisuhde, jossa epäillään kumppania kaikesta, jaellaan sääntöjä ja käskyjä arjessa ja annetaan tai evätään lupa siihen ja tuohon aina kaveritapaamisista netin käyttöön kuin pikkulapselle.

Onnea vaan valitsemallenne (parisuhde)tielle. Minä valitsen mieluummin aikuisten ja tasa-arvoisten, tosiinsa luottavien ja omissa valinnoissaan itsenäisten aikuisten liiton (jossa kumpikin voi hyväksyä fb-kaverinsakin ihan itse)!

Meillä mies hyväksyy omansa ja minä omansa. Onko rakkaus sinusta nippu käyttäytymissääntöjä vai pyyteetöntä rakkautta, kumppanuutta ja luottamusta?

Luottamus kuuluu asiaan. En vahdi miestäni tai tutki hänen henk.koht. asioitaan. Mutta, oletan myös ilman muuta, että vanhojen tyttökavereiden kanssa ei pidetä yhteyttä eikä ihastusten. Miksi ihmeessä? Jos olisi entinen aviopuoliso tai lasten isä/äiti, hänen kanssaan asiat hoidettaisiin avoimesti, ei FB:n kautta. Läheisiä ystäviä meillä ei myöskään ole vastakkaisesta sukupuolesta. Ne muutamat katkaistiin kihloihin mennessä Tällaiset asiat meillä käytiin läpi jo ennen avioliittoa ja kumpikin on ehdottoman samaa mieltä. Kunnioitus täytyy säilyttää puolin ja toisin. Meidän ei tarvi miettiä mitä toinen touhuaa tai kenen kanssa puhuu. Kumpikin tietää toisen sähköpostien salasanatkin ja pankkitunnukset ovat samassa paikassa. Kumpikaan ei kuitenkaan koe tarpeelliseksi käydä tsekkailemassa toisen asioita, paitsi mies joskus pyytää jos viitsisin tarkistaa hänenkin viestinsä kun ei itse jaksa.

Teillä on tuollainen suhde, meillä on erilainen.

Kummankaan ei ole tarvinnut katkaista yhtäkään ihmissuhdetta liittomme takia. Vanha ihastus saattaa olla tosi hyvä ystävä tai exä luotettava kuuntelija, vuosien takainen panokaveri voi olla läheinen myös ystävänä. ja on meillä toki FB:ssa ja livenäkin kavereita jotka ovat olleet kiinnostuneita jommasta kummasta seksuaalisesti. Mitä sitten? Ihan itse tässä päätetään kenen kanssa ollaan yhdessä ja kenen kanssa ystävä.

Mieheni on aikuinen ja saa päättää itse kavereistaan.

Läheisiä ystäviä meillä ei myöskään ole vastakkaisesta sukupuolesta. Ne muutamat katkaistiin kihloihin mennessä

...jos pitää katkaista välit hyviin ystäviin kun on parisuhteessa. Ei tajua.

Läheisiä ystäviä meillä ei myöskään ole vastakkaisesta sukupuolesta. Ne muutamat katkaistiin kihloihin mennessä

...jos pitää katkaista välit hyviin ystäviin kun on parisuhteessa. Ei tajua.

Todella surullista enkä itse siihen olisi varmaankaan pystynyt. Onneksi mieheni ei myöskään sitä vaatinut ja rakkain lapsuuden ystäväni joka oli "Naapurin Poika" on myös lapsemme kummi.

Miksi siellä naamakirjassa pitää olla kun tuntuu että se synnyttää vaan tappeluja?

Me ei miehen kanssa olla ja nauretaan oikeasti niille pariskunnille ketkä tappelemaan just jostain facebook kavereista tai kommenteista tms.



Luulis että jos on niin hankalaa siellä olla niin lopettais sen.



Ja ihan turha sanoa, että yhteydenpito helppoa jne. Kyllä minä ainakin soitan ja tekstailen niitten kanssa keneen yhteyttä haluan pitää. Ei siellä facebookissa tehdä muuta kun vakoillaan toisia.

Miks oltais? Jutellaan ja nähdään irl lähes päivittäin.



Fb on meille omien kavereiden tapaamispaikka. Äärettömän hyvä systeemi ainakin meille. No, meidän suhde on muutenkin tasa-arvoinen kahden aikuisen ihmisen parisuhde, meidän ei tarvitse olla mustasukkaisia tms.

jos kyseessä on jonkin sortin ihastus lähiajoilta? Tosin en ymmärrä miten vaimo sitten tietäisi asiasta? jos ihastus on vuosien takaa, toki kelpaisi siinä kuin muutkin exät. What is the problem?

miehellä on fb-kavereina, saati vielä "hyväksynyt" niitä.



Jos miehellä on kiinnostusta pitää yhteyttä jonkun ihastuksensa kanssa niin fb on niistä keinoista varmaan viattomimpia.

sattuisi naamakirjassa olemaan. Noita samoja löytyy omalta kaverilistaltani.