Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodin henkilökunnasta
16.03.2011 |
Pakko avautua kun sattui tosi kurja juttu lapsen päiväkodissa viime viikolla. Eli meillä on ollut lapsen kanssa todella rankkaa eron jälkeiset kaksi vuotta ja olen ollut ihan rikki. No, en taas voinut mitään sille, että mua alkoi itkettämään kun hain lasta hoidosta yhtenä päivänä. Vaihdoin siinä kuulumisia lapsen ryhmän työntekijän kanssa ja huomasin kun kaksi muuta siirtyi muutaman metrin päähän naureskelemaan...Tuli tosi paha mieli ja musta se oli tosi törkeetä vaikka olisinkin ollut välillä "vähän hassu" heidän mielestään. He eivät kuitenkaan voi aavistaakaan mitä kaikkea ollaan jouduttu kokemaan vaikka jotain tietävätkin. Jäi kyllä tosi paska fiilis...
Kommentit (31)
Ei se silti oikeuta nauramaan.
Minä olen kääntäjä - en siis millään tavalla "oikealla" alalla töissä, eikä ole edes yksi tai kaksi kertaa, kun olen kuunnellut vuodatuksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskusteluaika lapsesi ryhmän lastentarhanopettajan (ja ehkä kiertävän erityislastentarhanopen tai lapsipsykologin) kanssa! Ei niitä itkeä pillitetä päiväkodin pihassa kun tullaan hakemaan lapsi kotiin. Järki hoi!
Oletkohan lapseni ryhmässä olevan tytön äiti, joka parkuu myös vanhempainilloissa kertoessaan että on yh ja päiväkodin juhlissakin vollottaa kun "tuntuu niin pahalta nähdä teitä pariskuntia täällä"? Pilaat muiden tunnelman, jää kotiin itkemään jos et osaa olla kunnolla. Ja mieti lastasi, arvaa onko noloa hänellekin?
T: itsekin kipeän eron, huoltajuuskiistan, kaappausuhan jne läpikäynyt joka keskusteli näistä asioista päiväkodissa oikeaan aikaan ja oikeissa paikoissa!
siksi, että välillä en pysty pitämään joitakin asioita sisälläni vaikka haluaisin, mutta ennen kaikkea siksi, että lastani pystyttäisiin tukemaan tässä tilanteessa. Takana siis erittäin vaikea ihmissuhde, huoltajuusriitoja ymv. joihin exäni itse aikoinaan sotki viranomaiset ja muut lapsen kanssa tekemisissä olevat tahot. Pelko ja ahdistus kalvaa minua helposti yhä. Olin oikeasti menettää lapseni narsistille enkä näe siinä mitään huvittavaa.
tyyppi astelee sun työpaikalle ja alkaa yhtäkkiä avautumaan jostain sielunsa syövereissä olevista kokemuksistaan, samalla itkien ja tyrskien.
Olit sitten kaupan kassa, bussikuski, postinjakaja tai päiväkodissa töissä.
Mulla taas riittää empatiaa, ja vaikka kuinka toinen olisi tullut pahaan aikaan tilittämään omia ongelmiaan, osaan käyttäytyä ja ymmärrän, että tämä tarvitsee nyt myötätuntoa. Joskus todella harvoin olen joutunut sanomaan, että en nyt valitettavasti ehdi jutella kauempaa, kun on jokin toinen tapaaminen.
MIksi ihmeessä ihminen ei voi osoittaa myötätuntoa toiselle, vaikka olisikin töissä? Ei meidän kenenkään varsinainen tehtävä ole tukea toista ihmistä, ellei ammattimme liity siihen, mutta kyllähän nyt jokainen tajuaa, miten tärkeää on myötätunnon osoittaminen. Tämä maailma on ihan tarpeeksi itsekeskeinen ja kylmä paikka ilman sinunkaltaisiasi "teen vain työni" -tyyppejä.
Pk:n tätien tehtävänä ei ole jaksaa tukea ja kuunnella sua kun sulla on VAIKEAA.
Päiväkotihenkilökunnan pitäisi jaksaa tukea eikä naureskella! Itse Pph:n työtä tekevänä teidän että pitää jaksaa kuunnella jos vanhemmilla on vaikeaa, se helpottaa niitä kun saavat jollekkin asiasta kertoa ja koko päivähoidon henkilöstöllä on VAITIOLOVELLISUUS!
Voimia sinulle päiviisi, kyllä se elämä muuttuu iloksi vaikkeitten aikojen jälkeen.
tyyppi astelee sun työpaikalle ja alkaa yhtäkkiä avautumaan jostain sielunsa syövereissä olevista kokemuksistaan, samalla itkien ja tyrskien. Olit sitten kaupan kassa, bussikuski, postinjakaja tai päiväkodissa töissä.
ole alkanut yhtäkkiä avautumaan ja kaikki on liittynyt lapseeni, ei minuun. Olen kysellyt hänen tilanteestaan, miten menee, kuinka reagoi asioihin jne. sekä kysynyt pk:n käytäntöjä joissakin asioissa (jos isä vaatii lausuntoja tai jotain). On tosiaan ollut pakko koska isä itse aikoinaan hyökkäsi voimalla kimppuuni vetäen viranomaiset mukaan. Ja siis koska lapsi pk:ssa näkevät he myös jotain jos lapsi alkaa oireilla tmv. sillä eikö välittävä vanhempi mieti enemmän lapsensa parasta kuin omaa häpeäänsä? Vaikka on kyllä käynyt mielessä että en ehkä kestäkään sitä että minusta tehdään ihan pelle vaikka harvalla on mitään käsitystä millaista narsistin pihdeissä eläminen on. Tästä kaikesta on vaan niin vaikea toipua muutenkin että tuollainen sattuu tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai ne pk-tädit mitään psykologeja ole, mutta ihmisyyteen kuuluu toisen ihmisen tietty tukeminen. Ei tarvi tuntitolkulla kuunnella murheita, jos ei ehdi tai jaksa, mutta empatia kuuluu asiaan. Jos mulle alkaisi naapurin rouva tihrustaa murheitaan, niin tottavie kuuntelisin.
Ei ihme, että Suomessa itsemurhatilastot on mitä on ja mt-ongelmat lisääntyy, jos suhtautuminen lähimmäiseen on tuollaista...
Pk:n tätien tehtävänä ei ole jaksaa tukea ja kuunnella sua kun sulla on VAIKEAA.
kysymättä lainkaan, haluaako toinen niitä murheita kuunnella ja ottaa niistä osan kannettavakseen.
Ystävät, perhe ja ammattiauttajat ovat sitä varten, että heille voi puhua. Muillekin, mutta silloin pitäisi kysyä että sopiiko sinulle että kerron asioitani, sillä koen nyt tarvetta puhua.
Itse meinasin menettää oman mielenterveyteni, kun jouduin vasten tahtoani olemaan terapeuttina naapurille. Lopulta minun oli pakko katkaista välit häneen kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mäkin olisin 15-vuotiaana pyrskinyt, jos joku pillahtaa yllättäin itkuun. Enpä enää. Ei siinä ole mitään nauramista. Sama kuin en myöskään naura kenenkään puhevioille selän takana tai huonoille vaatteille tai sen semmoisille.
Juntit, yksinkertaiset ja kehittymättömät ihmiset käyttäytyy noin. No, kyse on lähihoitajista... mitäpä voi odottakaan?
tyyppi astelee sun työpaikalle ja alkaa yhtäkkiä avautumaan jostain sielunsa syövereissä olevista kokemuksistaan, samalla itkien ja tyrskien.
Olit sitten kaupan kassa, bussikuski, postinjakaja tai päiväkodissa töissä.
joudut toisen murheita hetken kuuntelemaan? VAi kävikö naapurisi siinä jatkuvasti ja olit "kokopäiväinen" terapeutti? Siltikin on vaikea uskoa, että siitä mielenterveys horjuisi itsellä. Lähinnä se alkaa liikaa hallitsemaan elämää.
Ahdistunut ihminen on itsekäs ja toisaalta on vaikea ymmärtää, miten se nyt olisi niin hirveää, jos toinen kertoo murheistaan. Eiköhän siinäkin ole ero, jos toinen hetkeksi murtuu kuin toinen käyttää täysipainoisena terapeuttina.
Itsekästä on olla auttamatta toista yhtä lailla kuin pyytää sitä apua. Me suomalaiset voitaisiin paljon paremmin, jos osattaisiin ojentaa toiselle auttava käsi tarvittaessa. Miten se nyt on itseltä pois hetki kuunnella toisen murheita? En mä ainakaan koe sitä niin kamalana stressinä.
kysymättä lainkaan, haluaako toinen niitä murheita kuunnella ja ottaa niistä osan kannettavakseen.
Ystävät, perhe ja ammattiauttajat ovat sitä varten, että heille voi puhua. Muillekin, mutta silloin pitäisi kysyä että sopiiko sinulle että kerron asioitani, sillä koen nyt tarvetta puhua.
Itse meinasin menettää oman mielenterveyteni, kun jouduin vasten tahtoani olemaan terapeuttina naapurille. Lopulta minun oli pakko katkaista välit häneen kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mille nuo työntekijät nauroivat. Hän vain olettaa heidän nauraneen hänelle. Se, että ovat noloina, on myöskin ap:n oletus. Ei kannata pahoittaa mieltään asiasta, jota ei välttämättä ole edes tapahtunut.
jos jollakin selvästi huono mieli... tsiisus mitä ämmiä täällä.