1-vuotiaiden äidit: miten saatte kotityöt tehtyä?

no entä jos ottaa sen lapsen mukaan kotitöiden tekoon?



Koti nyt kannattaa järjestää niin, että pelkästään liikkumalla ympäriinsä ei pääse itseänsä satuttamaan.

ja hommia tekemään, toisinaan taapero leikkii siinä vieressä, eli ruokaa voi hyvin tehdä ja tiskata tms, sitten päiväunien aikaan voi tehdä lähes mitä vaan, ja illalla kun ipana menee unille, voi korjata vielä jotain, jos on tarvetta.

Otan hänet mukaan hommiin. Miksi kotinne ei ole turvallinen lapselle? Meillä ei ollut mitään kohtaa johon taapero olisi voinut kunnolla satuttaa itsensä. Pikkumuksahduksia ei lasketa.

ja menoksi!



ei oo vielä 1v. täällä, vaativa 5kk sen sijaan ja täytyy myöntää, että en saa tehtyä. siis jotain tietysti saan, mutta ei tää kyllä nyt menny ihan niinku strömsössä!

En käsitä jos aikuinen ei pysty tekemään kotitöitä lapsen ollessa paikalla.

Mulla on monta omaa lasta suht pienillä ikäeroilla.

Heidän ollessaan pieniä niin arki sujui.

Nyt hoidan vieraita lapsia.

Koti on aina siisti, leluja tietysti lattialla.

Teen viisi ateriaa päivässä, ulkoilemme ja askartelemme.



Haluaisin oikeasti tietää miten eräille arki on niin vaikeeta ja haastavaa?

ihan pienestä leikkikehään. Eli viihtyivät siinäkin sen hetken, että tein jotain sellaista, joka ei onnistunut lapsen pyöriessä jaloissa.

Esim. silityksen tein olohuoneessa lapsen lähellä, lapsi oli leikkikehässä sen aikaa ja ihan tyytyväisenä touhusi leikeissään. Ja helppo oli lasta siinä samalla viihdyttää, jos tuli jotain.



Tai jos leivoin tms keittiössä, lapsi istui syöttötuolissa ja touhusi omiaan siinä apulaisena. Vaikka leikki omilla kipoillaan tai pyöritteli omaa pikku taikinaa

En mä osaa oikein edes kertoa että miten. Mä teen joka päivä jotain, ei kerkeä tulemaan mitään hirveetä siivoa. Lapsen päikkäreillä on tosi hyvä siistiä ja ei siihen kauan mene, kerkee vielä itekin niille päikkäreille.



Imurointi meillä on ongelma, mutta sen mä teen sitten kun isä tulee kotiin tai sitten isä imuroi. Meillä nimittäin tämä nuorin huutaa kuin hyeenä kun näkeekin imurin ja mä jaksa kuunnella sitä.



Niin ja sitten jokainen siivoaa omat jälkensä. Vaikka olen kotona ja teen paljon täällä hommia, mikä on ihan ok mulle, niin en mä silti mikään piika ole joka toistenkin sotkut siivoaa.

edes kotitöitä tulee niin paljon päivittäin etteikö niitä hoitaisi parissakymmenessä minuutissa per päivä, meillä kun ei kolmen lapsenkaan kanssa mene paljon kauempaa...tai ymmärrän jos aikuiset jättää tavaransa minne sattuu eivätkä korjaa samantien jälkiään.

Kun pitää kämpän koko ajan perussiistinä niin paskaahan ei keräänny

kun lapsen kanssa on kahden, rinkkaan paneminen tai yhdessä siivoaminen. Liian korkealla ei kannata siisteysrimaa tässä vaiheessa pitää.

Lapsi oppii pienten vahinkojen ansiosta muutenkin varovaiseksi, ei lasta tarvitse koko ajan olla kädestä pitämässä kiinni ;) Meillä on vieläpä kaksi näitä rasavillejä, ei ole ongelmia pitää koti kunnossa :)

koti raivattu siihen kuntoon, että tuon pikkujätkän voi antaa puuhata omiaan sillä välin kun ite esim. oon keittiössä. Aika usein se kumminkin tulee perässä ja touhuaa sitten jaloissa, utelias kun on ;-)Pikkumuksahduksia tulee tietty, mutta ei niitä vaan voi välttää, kun ei tuo tasapaino ole vielä kehittynyt tarpeeksi. Semmoiset työt, mitä on vaikea tehdä lapsen kanssa, teen sitten päikkäreiden aikaan tai illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan. Tai sitten minä/mies tekee ja toinen vahtii.

pikkuapulainen...

Imuroidessa työntää imuria, ajelee sillä ;). hyvin onnistuu sitenkin. Pyykit laitetaan yhdessä kans. Poika antaa korista ja mä viikkaan kaappiin. Omia vaatteitaan olevinan vie omaan kaappiinsa ja on tosi onnellinen kun saa ne hyllyyn. Oion ja viikkaan sitten uudelleen pinkkoja.

Pesukoneeseen laitetaan yhdessä likapyykkiä. Näytän korin mistä otetaan ja poika sitten näyttää mulle saako laittaa koneeseen. Meille nää on leikkejä ja ihan mukavsati onnistuu yhdessä tehden.

Tietty on asioita joita teen sitten kun isä on kotona tai isä tekee kun tulee kotiin. Ei kannata tehdä ongelmaa, laps mukaan tekemään kaikkeen mihin pystyy.

Kyllä meillä on lapsi liikkeelle lähdön alusta saanut liikkua täällä mihin tykkää ja olla itsekseenkin... ei tarvitse koko ajan olla silmien alla.



Hankalampaa on silloin kun on itkuinen päivä, mutta silloin ei sitten auta kun tehdä hommat itkevä kainalossa ja puntissa kiinni. Ei se lapsi siihenkään kuole vaikka 10min vieressä itkeekin.

ja kaikki muutkin on alle kouluikäsiä.



Siivoan tässä pitkin päivää. Lattiat pesen kun lapset nukkuu, muuten siivoan kun jotain siivoan.



Kellarissa on pesukone. Sen ajan lapset leikkii keskenään kun käyn täyttämässä ja tyhjäämässä koneet. Ajastaja tarttis hankkia sinne, samoin tiskikoneeseen niin tulisi pestyä enempi yöllä kun vaan lataisi valmiiksi ja ajastin hoitaisi muistamisen! ;)



Nurtsia ajan kun lapset nukkuu päiväunia. Isommat lapset pelaa sen aikaa vaikka tietokonetta ja huutaa minulle ikkunasta jos jotain tulee mieleen.



Meillä 2- vuotiaasta ipanat on auttanut kotihommissa; vie roskia, laittaa astioitansa tiskikoneeseen, lajittelee puhtaita ottimia paikoilleen, putsaa rätillä pöytää, repii käsin salaattia, sekottaa yms.

Lapset tykkää kun saa vähän vastuuta ja onnistuu. Ja kun lapsia kiitetään, se tuntuu olevan tärkeää.



Tee kodista semmonen ettei sun tartte olla kokoajan vahtimassa! Ettei lapsi ylety teriin tai kyniin.

Jossain määrin lapsi voi itseään satuttaa, ei elämästä selviä ilman mustelmia mutta jos jättää siivoamatta ettei lapsi mahdollisesti kiipeä sohvalle niin pelko on liioteltu.

Lapsen mieltä kannattaa ohjata: anna lapselle vaikka kattila ja kauha kun siivoat kuin jätät lapsen ilman tekemistä.

ei heru YHDEN lapsen äideille sympatiaa siitä, ettei

"ehdi tekemän kotihommia" - ihan naurettavaa vinkumista; miten monen lapsen äidit sitten ehtivät - eivätkä VALITA ?



yksilapsiset äidit valittavat kaikkein eniten , aina.



helvetin ärsyttävää valitusta.

Jos teillä samanlainen lapsi kuin meidän kolmas. Kahden kanssa hommat vielä sujui ja kämpän sai pysymään siistinä, mutta auta armias tätä kolmatta. Kun yritän tyhjentää tiskikoneen, se tulee "avuksi": rupeaa heittelemään astioita pitkin lattioita ja kiipeää koneen kannen pälle koko ajan ja kansi tai koko kone meinaa keikata ulos kolostaan. Lisäksi kiipeää koko ajan kaikille pöydille, tasoille, hyllyille, ikkunalaudalle, heittelee kukat multineen lattialle, kengät ja vaatteet pitkin kämppää samoin astiat kaapeista. Niin paljoa ei kerkiä siivoamaan että pysyisi sen sotkemisen perässä. Tilanne on ihan toivoton ja meidän pitäisi laittaa kämppä myyntiin, mutta en tiedä miten saadaan se aina siivottua näyttöjä varten:(

ei heru YHDEN lapsen äideille sympatiaa siitä, ettei

"ehdi tekemän kotihommia" - ihan naurettavaa vinkumista; miten monen lapsen äidit sitten ehtivät - eivätkä VALITA ?

yksilapsiset äidit valittavat kaikkein eniten , aina.

helvetin ärsyttävää valitusta.

ettei yhden lapsen äiti saa kotihommia ja lapsenhoitoa sopimaan yhteen.

Sitten kun hommaan rutinoituu, se sujuukin vaikka neljän lapsen kanssa.

Vie aikansa oppia uutta uudessa tilanteessa, ei se sympatia tai empatia maksa mitään meiltä konkareilta.

Jos teillä samanlainen lapsi kuin meidän kolmas. Kahden kanssa hommat vielä sujui ja kämpän sai pysymään siistinä, mutta auta armias tätä kolmatta. Kun yritän tyhjentää tiskikoneen, se tulee "avuksi": rupeaa heittelemään astioita pitkin lattioita ja kiipeää koneen kannen pälle koko ajan ja kansi tai koko kone meinaa keikata ulos kolostaan. Lisäksi kiipeää koko ajan kaikille pöydille, tasoille, hyllyille, ikkunalaudalle, heittelee kukat multineen lattialle, kengät ja vaatteet pitkin kämppää samoin astiat kaapeista. Niin paljoa ei kerkiä siivoamaan että pysyisi sen sotkemisen perässä. Tilanne on ihan toivoton ja meidän pitäisi laittaa kämppä myyntiin, mutta en tiedä miten saadaan se aina siivottua näyttöjä varten:(

on onnistuneet, vaikka kolme lasta pienillä ikäeroilla ja mies aina töissä (tulee joskus klo 21)

Leivon paljon, laitan ruokaa, pyykit ja muut normaalihommat sujuu kitkatta.

Miten ei onnistu yhden lapsen kanssa? Vaikea käsittää, miten elämä on niin hankalaa ainoan lapsen kanssa.

Tulee mieleen, onko ne kotityöt sujuneet oikein mitenkään ilman sitä lastakaan..

kun oli tyytyväinen lapsi eli osasi hetken tutkia lelujaan ja tykkäsi auttaa kovasti tiskaamaan ja pyykkien laitossa. nukkui kahdet pitkät päikkärit.



toinen taas erittäin haastava. ei koskaan alle 1v suostunut tulla pois sylistä vaan huusi naama punaisena. ei nukkunut kuin 5-15min pätkiä yötä päivää. vain ulkona vaunuissa kun ne liikkui joten aina kun vauva nukkui niin olin kävelyllä! oli todella vaikeaa kunnes ostin manduca kantorepun että sai keikkua selässä ja imurointikinh sujui. taaperona taas todella pienen hetken viihtyi lelujen kanssa muuten siinä repussa ja n.1, 1/2v alkoi auttelemaan kotihommissa. ainoa ongelma että (vieläkin) purkaa kaappeja lattialle. eli jos teen ruokaa niin neiti on purkanut sillävälin eteisen kaapistot lattialle. välillä tuntuu että saisi johonkin köyttää siivouksen ajaksi ettei sotke vaan perässä