1-vuotiaiden äidit: miten saatte kotityöt tehtyä?

Jos teillä samanlainen lapsi kuin meidän kolmas. Kahden kanssa hommat vielä sujui ja kämpän sai pysymään siistinä, mutta auta armias tätä kolmatta. Kun yritän tyhjentää tiskikoneen, se tulee "avuksi": rupeaa heittelemään astioita pitkin lattioita ja kiipeää koneen kannen pälle koko ajan ja kansi tai koko kone meinaa keikata ulos kolostaan. Lisäksi kiipeää koko ajan kaikille pöydille, tasoille, hyllyille, ikkunalaudalle, heittelee kukat multineen lattialle, kengät ja vaatteet pitkin kämppää samoin astiat kaapeista. Niin paljoa ei kerkiä siivoamaan että pysyisi sen sotkemisen perässä. Tilanne on ihan toivoton ja meidän pitäisi laittaa kämppä myyntiin, mutta en tiedä miten saadaan se aina siivottua näyttöjä varten:(

edes valjaissa. Tai siis pysyy tuolissa jos valjaat kiinni, mutta osaa rynkyttää ja hyppiä siinä paikallaan niin voimalla että tuoli kaatuu:( Ja sitä pelkään paljon enemmän kuin kaaosta. Ja joskus jos laittaa tosi paljon kampoihin niin en saa sitä edes syöttötuoliin, en ainakaan niin pitkäksi aikaa että kerkeisin kiinnittämään valjaat. Joskus taas saan tuoliin eikä välttämättä rynkytä sitä, mutta huutaa niin paljon että sekin rasittavaa. Mutta on niitä hetkiä silloin tällöin kun jotain saa tehdyksi. Onneksi. Mutta tosiaan lapsissa on eroja..

Jos teillä samanlainen lapsi kuin meidän kolmas. Kahden kanssa hommat vielä sujui ja kämpän sai pysymään siistinä, mutta auta armias tätä kolmatta. Kun yritän tyhjentää tiskikoneen, se tulee "avuksi": rupeaa heittelemään astioita pitkin lattioita ja kiipeää koneen kannen pälle koko ajan ja kansi tai koko kone meinaa keikata ulos kolostaan. Lisäksi kiipeää koko ajan kaikille pöydille, tasoille, hyllyille, ikkunalaudalle, heittelee kukat multineen lattialle, kengät ja vaatteet pitkin kämppää samoin astiat kaapeista. Niin paljoa ei kerkiä siivoamaan että pysyisi sen sotkemisen perässä. Tilanne on ihan toivoton ja meidän pitäisi laittaa kämppä myyntiin, mutta en tiedä miten saadaan se aina siivottua näyttöjä varten:(

Kukat nostettiin hyllyille ylös, kaikki hyllyt ja lipastot kiinnitettiin seiniin, vetimet irrotettiin ja kahvat käännettiin muuutamaksi vuodeksi. Jätin pari alahyllyä, laatikkoa ja kaappia joista sai vetää tavaroita ulos. pari vuotta siinä meni ennenkuin mielenkiinto siirtyi muihin asioihin. Ja Teeman astiat kestivät pudotusta, lapsi tosin oppi kun hänelle näytti oikean tavan. Sata kertaa sai välillä näyttää mutta kuitenkin. Ajattelin että hän halusi kokeilla tavaroiden muitakin käyttötarkoituksia ja lapsi on nyt luova ja normaali ekaluokkalainen.

...ettei ole kyse yhden lapsen perheestä. Myönnän kyllä että olen ylihuolehtivainen äiti...

Hidastahan se silleen on, kun ei aina hommat suju niinkuin pitäisi, mutta kuluupahan päivät samalla ja se on lapselle leikkiä. Seuraahan se lapsi kaipaa kuitenkin - en minä jaksa mitään autoja lattialla koko päivää työnnellä sen kanssa, ihan sama ripustaa pyykkejä tai pyyhkiä pölyjä.



Haastavimmat hommat sitten päiväunien aikaan tai illalla. Siis sellaiset mihin ei todella voi ottaa pikkukätösiä mukaan (esim wc:n pesu).

Hänellä oli koliikki ja toistuvia korvatulehduksia 3kk-6kk iässä. Ei nukkunut öin, eikä päivin.

Silti pieni kotimme oli siisti ja ehdin tehdä itselleni ruokaa.

Ei kyllä ollut paljoa siivottavaa.

Esikoinen oli 1v6k kun sai pikkusiskon.

Edelleen onnistui kotitöiden teko.

Saamattomuutta se on jos ei pysty tekemään kun lapsi n paikalla.

vaikka meilläkin taapero tosi energinen menijä :)



Pyykkejä laittamaan otan pojan pesuhuoneelle mukaan leikkimään, imuroidessa poika leikkii imurista tulevalla ilmalla, leluja laittelen kasaan ohimennen jne.



Keksin pojalle tekemistä siksi aikaa kun teen töitä. Ja ollaan poistettu (tai ei kyl ollutkaan) vaarallisimmat jutut eli pääsee huoneisiin missä ei tarvitse vahtia kokoajan.

Ja teen kotityöt. En katso perään joka sekunti, mutta olen raivannut kodin taaperoturvalliseksi ja kuulostelen jatkuvasti, tiedän yleensä aina, mitä lapsi tekee. Hän käy myös säännöllisesti mua kurkkaamassa.



Ei ole satuttanut itseään kertaakaan. Mutta on esim. Sen verran lyhyt, ettei pääse kovin korkealle kiipeämään eikä saa avattua ovia (pituutta 73cm).

Koska ei halua tehdä yhtä asiaa kauaa, tulee vaikka pää edellä tuolista alas, jos ei saa liikkua. Ei myöskään jaksa keskittyä muutamaan leluun lattialla vieressä istuen. Kantoliinan ja repun lopetin, kun yritti kammeta käsillä itsensä pois, että olisi päässyt tutkimaan.



Mutta sitten tosiaan raivasin vain koko alakerran vauva/taaperoystävälliseksi...

Kun on kaikki lapset koolla, koska tuo 1v ei paljon äitiä kaipaa, eikä kintuissa roiku, kun sisaruksista on seuraa ja seurattavaa.

ei heru YHDEN lapsen äideille sympatiaa siitä, ettei

"ehdi tekemän kotihommia" - ihan naurettavaa vinkumista; miten monen lapsen äidit sitten ehtivät - eivätkä VALITA ?

yksilapsiset äidit valittavat kaikkein eniten , aina.

helvetin ärsyttävää valitusta.

Mulla on 1-vuotias ja 4-vuotias, ja silloin kun isompi on kerhossa tai harrastuksissa, en saa mitään tehtyä. 1-vuotias roikkuu koko ajan jalassa ja itkee järkyttävää itkua. Painaa kuitenkin jo sen verran, että ei ihan pitkiä aikoja voi sylissäkään pitää, ruoan laitossa välillä pidän, mutta jos pitää pilkkoa ja kuoria, niin ei onnistu. Astianpesukonetta en voi täyttää lainkaan, ja imuria meidän 1-vuotias pelkää ja huutaa järkyttävästi, jos se on päällä. :(



Päiväuniaikaan saan tiskit laitettua, pöydän pyyhittyä ja joskus vähän tavaroita kerättyä, imuroida en voi silloinkaan.

Hankalintahan se on silloin, kun niitä lapsia on vain se yksi. Meillä 1-v. jää useinkin toviksi jonkun isomman kanssa leikkimään, kun esim. vien pyykit kuivumaan alakertaan.

Ja sitten toisaalta on kyse tottumuksesta. Yhden lapsen kanssa voi vielä ajatella, että kodin pitää tiptop koko ajan. Meillä on viisi muksua, ja silloin kun siivoan kunnolla, siihen menee helposti viisi kuusi tuntia. En viitsi joka päivä edes yrittää muuta kuin pakolliset perushommat - lasten pitää nähdä äidistä muutakin kuin pölyrätti.

Kun on kaikki lapset koolla, koska tuo 1v ei paljon äitiä kaipaa, eikä kintuissa roiku, kun sisaruksista on seuraa ja seurattavaa.

ei heru YHDEN lapsen äideille sympatiaa siitä, ettei

"ehdi tekemän kotihommia" - ihan naurettavaa vinkumista; miten monen lapsen äidit sitten ehtivät - eivätkä VALITA ?

yksilapsiset äidit valittavat kaikkein eniten , aina.

helvetin ärsyttävää valitusta.

Tää oli niin osuvasti kirjoitettu. Komppaan!





"Se on kokemattomuutta, ettei yhden lapsen äiti saa kotihommia ja lapsenhoitoa sopimaan yhteen.

Sitten kun hommaan rutinoituu, se sujuukin vaikka neljän lapsen kanssa.

Vie aikansa oppia uutta uudessa tilanteessa, ei se sympatia tai empatia maksa mitään meiltä konkareilta"

..leikkikehä!

Mitä enemmän niitä lapsia on, sitä helpompaa se on. Ihan oikeasti, te vähättelevät monilapsisten perheiden äidit. Ykkösen kanssa en saanut juuri mitään tehtyä, kun sitä vauvaa tuli seurattua ja syliteltyä ja viihdytettyä lähes koko ajan. Toisen kanssa sujui jo paljon paremmin. Kolmannen kanssa kotityöt ovat tuplaantuneet (muutettiin omakotitaloon) ja tämä kolmas on mieletön itkijä ja huutaja eikä viihdy hetkeäkään yksin. Jos isommat lapset ovat pihalla, tämä huutaa ja kirkuu äidin seuraa. Saattaa satunnaisesti touhuta itsekseen ja silloin saakin tyhjentää laatikot ihan rauhassa, jotta voin tehdä jotain.



Mutta yleensä meillä on ongelmia juuri näissä kotitöissä. Tämäkin pelkää imuria todella paljon. Tiskikoneen kannen päälle kiipeää heti, kun mahdollista ja repii astioita koneesta. Uunin luukussa roikkuisi koko ajan, jos mahdollista. Syöttötuolissa ei pysy, ei edes valjailla, koska kiemurtelee sellaisiin asentoihin, että lopulta roikkuu ulkopuolella ja saa tuolin kaatumaan.



Vähän kerrallaan huudattamalla saan jotain tehtyä, mutta ei se kivaa ole - ei minulle eikä lapselle. Kun isommat ovat paikalla, sujuu yleensä paremmin, vaikkakaan ei aina.



Päiväunia meidän pieni nukkuu kokonaiset 45 minuuttia, joten siinä ajassa en saa kovin paljon tehtyä. Yleensä kuorin ja pilkon päivällisruoan valmiiksi ja täytän ja tyhjennän tiskikoneen. Joskus ehdin pyykkikoneen täyttämään tai pyykkejä viikkaamaan, aina en, kun kyllä ne isommatkin tarvitsevat sitä huomiota, ja joinakin päivinä pyhitän sen lopun 15 min. siihen, että juon kupin kahvia ja istun koneella.



Nytkin meidän taapero huutaa kurkku suorana jalassa kiinni. :(

miten et yhden lapsen kanssa pärjää tai kerkeä kotihommia tekemään!!

Itsellä kolme alle kolme vuotiasta lasta. Tyttö 2,5v ja kaksostytöt vasta vuoden. Yksin heitä olen hoitanut, tehnyt ruokaa, siivonnut, pessyt pyykit jne.. Lapet pyörivät jaloissa ja ovat mukana joka paikassa.