onko erilainen kasvatus jos perheessä yksi lapsi tai monta lasta?

perheessä missä monta lasta elävät arkipäiväelämää noin vain, kuskataan, haetaan jne mutta jos on yksi lapsi vain hän saa hirmusti huomiota ja jatkuvasti pitää "tehdä jotain kivaa" yhdessä. Sitten kun se ainoa lapsi kohtaa elämää eikä kaikki pyöri hänen ympärillä hän saa suuren shokin ja tinttailee / itkee.

mutta meillä neljä lasta ja nimenomaan yritän pitää rytmeistä ja rutiineista kiinni, arki rullaa näin mukavammin. Tokikin joustan ja maailma ei kaadu, jos rytmeistä poiketaan, mutta pääasiallisesti yritetään niissä pysyä.



Yksilapsisessa perheessä joudutaan ehkä olemaan enemmän ohjelmatoimistona, mutta toisaalta ehditään myös kuunnella ja kuulla lasta enemmän, kuin isommassa perheessä.

Yhden lapsen vanhemmilla on enemmän aikaa keskittyä siihen mitä nyt sitten ikinä pitävätkään tärkeänä, vaikkapa ateriarytmiin, uniaikoihin jne,ihan stressiin saakka. Toisaalta heillä on varmasti paljon enemmän aikaa lapselle, keskustelua, kuuntelua, yhdessä leikkimistä jne. Useamman lapsen perheessä homma ei mene aina niin kuin strömsössä, kun on useampi kokki soppaa hämmentämässä ja kaiken ajan ja huomion joutuu jakamaan useamman tarvitsevan kesken.

Itseäni häiritsee eniten yhden lapsen vanhemmilta saadut neuvot ja vinkit miten lapsen kanssa jossain pattitilanteessa voi toimia: ihan jees, mutta kun on muitakin lapsia tarvitsemassa minua enkä kertakaikkiaan kykene antamaan yhdelle lapselle loputonta määrää aikaa ja huomiota.

mutta itselläni on sellainen huomio ainokaisista lapsista, että heitä ei saa hiljaiseksi millään. He puhuvat ihan huoletta aikuisen päälle ja keskeyttävät aikuisenkin ihan tuosta vaan. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että kun ei ole sisaruksia, voi olla aina äänessä, vuoroa ei tarvitse odottaa ja eikä kunnioittaa sitä, että jollakin toisellakin on asiaa.