Tuli kamala olo kun näin ystäväni pitkästä aikaa

Minulla on ystävä jonka kanssa ollaan tunnettu jo 25vuotta. Viimeisten 10 vuoden aikana ollaan oltu vähemmän tekemisissä, koska elämä on meitä kuljettanut eri puolelle suomea. Jo noin viitisen vuotta sitten aloin ihmettelemään vähän överiksi menneitä juttuja siis kaikenlaista liioittelua ja ylenpalttista hehkutusta oman elämän onnesta. Sitten ystäväpiirissä alkoi kuulua huhuja hurjista ravintolailloista ja sen sellaisesta. No en niihin kiinnittänyt kummempaa huomiota, koska ystäväni on aina ollut räväkkä ja näyttävä nainen ja herättänyt paljon kateutta naisissa.



Kaksi vuotta sitten ystäväni erosi miehestään tai mies jätti hänet ja sanoi syyksi ylettömän alkoholin käytön. Juttelimme erosta ja hän väitti miehen löytäneen toisen. Sitten alkoi soittelu ja rahan kerjääminen milloin milläkin tekosyyllä. Aina lapsia piti hakea jostain eikä saanut bensaa, vaikkakin lapset jäivät erossa isälle. Pyysin häntä lasten kanssa viikonloppukylään, hän siirteli reissua vaikka millä verukkeella. Sittemmin hänen siskonsa sanoi, ettei ystäväni saa enään tavata lapsiaan kahden kesken.



No yhteydenpito on viimeisen vuoden aikana ollut lähinnä muutama tekstari silloin tällöin. Nyt näimme viikonloppuna marketissa kun olimme käymässä kotikaupungissamme, hänkin oli tullut kotonaan käymään. No se mikä järkytti oli ystäväni ulkomuoto. Hän on aina pitänyt itsestään huolta ja ollut tarkka vaatteista ja meikeistä. Nyt hänellä oli likaiset hiukset, vanhanaikaiset ja vääränkokoiset vaatteet, hampaan olivat huonossa kunnossa ja mikä pahinta silmien valkuaiset ihan elottomat ja keltaiset, käsissä jakasvoissa oli arpia ja mustelmia. Miten ikinä ihminen voi saada muutamassa vuodessa itsensä tuohon kuntoon. Minä kun luulin juorujen olevan täysin ylimitoitettuja, valitettavasti näytin olevan väärässä.



Te joiden läheinen on alkoholisoitunut ja mennettänyt otteensa elämästä miten olette auttanut vai voiko tällaista ihmistä auttaa, jos hän ei apua halua tai oikeammin kai itse tajua elävänsä väärin. Tuntuisi vain niin pahalta jättää hänet oman onnensa nojaan?

Auttaisin niin mielelläni jos vain osaisin, hän on silti vanhin ja rakkain ystävi tai ainakin oli.