Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainut jota ei Japanin tuho hetkauta?
13.03.2011 |
Mielestäni luonnonkatastrofit ovat arkipäivää ja niitä sattuu silloin kun sattuu. Ei kukaan sitä voi päättää, koska se tapahtuu vai tapahtuuko ollenkaan.
Katsotaan vain, että tämän kuun lopussa koko Japani ollaan jo unohdettu. Näin kävi Haitinkin kanssa.
Kommentit (65)
vaiheessa kuva hetkeuttais jos kyseessä olisi sinä ja tyttäresi -.- Sitte vois joku toinen tulla sanomaa voi voi, mitäs oot tollanen suomalainen valkonaama. Ei vois vähempää kiinnostaa.
No eihän tää maailma ois maailma jollei täällä ois noita itserakkaita paskiaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vinosilmiä ne teille on?? Pitää kyllä olla ***** kusipää jos oikeesti ei hetkauta toisten kärsimys! Ette ole ihmisiä. Katotaan vaan jos suomessa olis vastaavanlainen tilanne ja muut maat olis "EVVK", niin juuri te siellä kiviseinien alla uikuttaisitte hätäänne jalkojen luut paskana ja keuhkot kasassa. Saisitte oottaa apua, ettekä te sitä ees ansaitsis. Ei kukaan pakota lahjottamaan mitään tai tarjoamaan apua, mutta ***** jos pitää vähätellä "vinosilmiä" niin saisitte olla olematta. Pitää sitä IHMISELLÄ nyt myötätuntoa olla. "ei se nuilla tunnu miltään menettää 10 000 henkeä", niin eikö 10 000 ihmisen kärsimys tunnu miltään?? Ihan samako? Jos ajattelette nuin ja hehkutatte sitä vielä innoissanne jossaki helvetin vauva- sivustolla niin voin vaan sanoa te ansaitsisitte olla tuolla niitten 10 000 VINOSILMÄN sijaan. EVVK!
Eilen haastattelussa eräs mies sanoi "Talo meni, tuntuu pahalta mutta minkäs sille voi nyt raivataan yhdessä".
Japanissa on varauduttu kaikilla mahdollisilla keinoilla maanjäristyksiin jo kymmeniä vuosia, mutta mitään ei voi.
Ikään kuin joku kuvittelisi että niille jotain voisi?
Voi vain varautua siihen, että jotain lopulta tulee. Eri paikoissa varautuminen on erilaista, luontaiset riskit huomioiden.
Maanjäristyksen Japani muuten kesti erittäinkin hyvin, toisin kuin väität. Tsunami oli sen sijaan rannikkoseuduille liikaa.
ja ihmiset alkavat panikoitua. Että kyllä siellä ihan oikeasti on hätä niilläkin ihmisillä, jotka ovat selviytyneet. En tiedä, mitä äitinä tekisin, jos mistään ei saisi lapsille ruokaa ja pitäisi yrittää saada ne pysymään hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oikeasti itse olisitte olleet kokemassa tuon ja joku sanois "ei vois vähempää kiinnostaa", nii miltä tuntuis? Kiinassa ollut 2 maanjäristystä oisko 50 vuoden sisään, ja ne tekivät tapahtumiin perustuvan elokuvan aikaisemmasta. Myöhemmän taso oli 9,1 ja kokonaan mantereella, ei merellä niinkuin Japanin. Sen kun katsoisitte niin voin ehkä mieli muuttua, sitä ei voi katsoa itkemättä. Ei kukaan vaadi teitä ihmisiä itkemään tuntemattomien ihmisten puolesta, mutta tarviiko esittää niin coolia ettei muka kiinnosta toisten kärsimys. Olkaa edes huutelematta sitä muille. "onko muita joilla ei vois vähempää kiinnostaa kun muut kärsii?" Menkää hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tätä kirjoittaessa rupeaa parkumaan pitää olla tunteiden hallinnassa jotakin vialla ja pahasti.
Katsotaan vain, että tämän kuun lopussa koko Japani ollaan jo unohdettu. Näin kävi Haitinkin kanssa.
ei hetkauta koskka Haitissa on mustia ja Japanissa keltaisia
Jos ei olisi näin niin kyllä hetkauttaisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki sähkövimpaimet kallistuvat? Ja autot?
mutta jotkut ihmiset eivät ole niitä muita eläinlajeja kehittyneempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen miettinyt miksi en tunne mitään isompaa tuosta Japanin katastrofista.
Olen vähän soimannutkin itseäni siitä, ettei tunnereaktio ollut kovin kummoinen. Lähinnä vaan "en voi uskoa silmiäni"-tyyppinen.
Sitten tänä aamuna katsoin jotain CNN:n kuvakoostetta, ja siellä kaiken hävityksen kauhstuksen keskellä oli ihan vaan jonkun perhevalokuva-albumi puoliksi hautautuneena mutaan, roskien peitossa. Avautuneena juuri sivulta kohdalta, jossa erottuu ilmeisesti isä nukkumassa vastasyntynyt vauva käsivarrellaan.
Olen siitä asti purskahdellut itkemään pitkin aamua - joka kerta kun toi tulee mieleen. Tätäkin kirjoittaessa tuli itku.
En ymmärrä miksi juuri se kaikista niistä jutuista vaikuttaa tällä tavalla, eikä esim. henkiinjääneiden kertomukset, joita alkaa myös tulla koko ajan enemmän (joukossa esim. useampikin äiti jotka kertovat, miten hyöky vei lapsen mukanaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se surullista ajatella, että ihmisiä kuolee, lapsia, aikuisia, perheitä. Ja että koteja, kyliä, kaupunkeja, tsiup vaan, kun vesi vetää läpi..
Mutta paniikissa ei kyllä olla. Toisin kuin äitini, joka soitti aamulla, kun "siellä on taas räjähtänyt ja nyt on jo 100 000 ihmistä siihen kuollut.." ja juoksee varmaan ympäri asuntoaan nyt soitellen koko ajan jollekin. On varmaan niitä joditablettejakin käynyt ostamassa.
omassa elämässä tällähetkellä niin suuri kriisi, että kaikki energia menee siihen. Ehkä jos ei olisi mitään ongelmia jaksaisin surra japanin tilannetta.
että myötäelämiskyky on taito.
Joillakin on siihen lahjoja pienestä saakka. Toiset elämänkokemus ehkä ohjaa tukahduttamaan sen taipumuksen. Ja jotkut eivät ole siinä spontaanissa empatiassa kovin hyviä alun alkaenkaan.
Itse en koe olevani mitenkään huippuherkkä tuntemaan myötätuntoa. Eipä silti tulisi mieleenkään kehuskella omalla tylyydellä, kuten tässäkin ketjussa on tehty - pikemminkin koitan kyllä jatkuvasti verrytellä ja harjoittaa sitä empatiakykyäni, ja itseäni jotenkin hävettää ja hirvittää aina jos huomaan, ettei jonkun kärsimys kosketa mua.
T: Se äskeinen valokuva-albumista likuttunut
silloin kuin tsunami iski thaimaaseen 2004 itkeskelin hirveästi. johtuikohan siitä, että siellä kuoli paljon suomalaisia lapsia?? media vei huomion thaimaan tapauksessa pois paikallisista, puhuttiin vain hirveästi turisteista. olen empaattinen ihminen, mutta ihmettelin itsekin suhtautumistani tähän Japanin tilanteeseen. jollen osaa enää ottaa tsunamia niin vakavasti, kun "sen on jo kokenut" silloin vuonna 2004.
No ei oo ihme, että maailma muuttuu kokoajan sairaammaksi kun noin paljo löytyy tollasta sakkia jotka ei välitä pas*anvertaa muista ihmisistä. Voivoi, surullista. Ja ilmeisesti nämä 'EVVK'-tyypit on kaikenlisäksi vanhempia, kun kyseisellä palstalla kirjottelee, että on siinä hyvät roolimallit jälkikasvullensa..:S Ihan käsittämätöntä, että löytyy tollasia empatia-kyvyttömiä ihmisiä, jumaliste yrittäkää edes miettiä tollasta tapahtumaa kun se sattuis teille itelle!! Naps vaa ja pikku tsunamiaalto pyyhkäsis teidän kodin sekä koko kotikaupungin maan tasalle ja veis samalla teidän lapsen mukanaan. Sitten vielä joku kattos vierestä ja sanois 'Hei siis EVVK, mitä välii ku mullon kuitenki kaikki hyvin, teitä vinosilmii on siel muuteki ihan tarpeex'..Awrgghh, olkaa edes kiitollisia siitä että ootte syntyny näinki turvalliseen maahan kun Suomi. Tollaset sydämettömät ihmiset pitäs viedä asumaan jonnekki köyhään slummiin ilman rahaa ni alkas pikkuhiljaa ehkä oppia ajattelemaan asioita muidenkin kannalta!
Mä yritän parhaani töissäkin ajatella jotain muuta kuin Japanin tapahtumia ihan sen takia, että mulla tulee koko ajan kyyneleet silmiin ja
pala kurkkuun.
miten joku VOI sanoa, että mitä siitä jos jotain vinosilmiä kuolee tms.!? Kuinka hirveitä ihmiset voi olla??
Sitä paitsi meistä kukaan ei tiedä, miten tämä tapahtuma tulee vaikuttamaan maailman talouteen.
tragediat hetkauttaa, mutta asiaa ei voi auttaa. Luulisi kuitenkin megaitsekkäitäkin ihmisiä hetkauttavan se kuinka luonnon armoilla korkean teknologiankin maa oikeasti on. Japanissa on varauduttu kaikilla mahdollisilla keinoilla maanjäristyksiin jo kymmeniä vuosia, mutta mitään ei voi. Infrastruktuuri mäsäksi (mm. ydinvoimalat) ja kymmeniä tuhansia kuolleita ihan tosta noin vaan. Sama voi käydä missä päin tahansa maailmaa (eri syistä tosin, ei sen aina tarvitse olla maanjäristys, esim. jokin tauti saattaa lamauttaa yhteiskunnan toiminnan).