Olen aina ihmetellyt erästä asiaa hautajaisissa.

Suru kulkee siltikin mukana jollain tasolla. Elämää ei kuitenkaan ole tarkoitettu murehtimiseen, kaikella on määräaikansa.

Tietyt merkkipäivät ja ehkä juhlapyhät tuovat muistoja mieleen, tärkeä ihminen ei unohdu koskaan.

Olen esiintynyt monissa hautajaisissa, ja papit sanovat, että muistotilaisuudessa pääpaino pitää olla hyvillä muistoilla ja tunnelman keventyä. Itkien ei pitäisi kenenkään lähteä kotiin, vaan helpottuneella mielellä. Siunaustilaisuuden tunnelmaa kevennetään tietoisesti muistotilaisuudessa.

Ihmiset ovat menettäneet rakkaan ihmisen. Hautajaisisissa voi sanoa hyvästit tälle ihmisellä, käistellä surua, mutta myös tukea rakkaansa menettäneitä ja osoittaa heille, että elämä jatkuu ja ympärillä on välittäviä ihmisiä. he eivät ole yksin sursussaaan, vaan heillä on ympärillä ihmisiä, jotka ottavat osaa heidän suruunsa , mutta myös jatkavat elämää heidän rinnallaa. Muiden elämä jatkuu, ja niin sen kuuluukin jatkua.

Muistan its teininä puhisseeni samasta asiasta ( liiasta nauramisesta papan hautajaisissa), mutta isäni fiksusti puhui hautajaisten yhteisöllisyydestä ja omaisten tukemisesta, ja just noista asioista, joista ylhäällä kirjoitin. Isäni pyysi muistamaan vainajaa ilolla, ei surulla. Tämän muistin 4 vuotta myöhemmin, kun järjestin isäni hautajaisia.

Ja se on hyvä asia että löytyy naurua ja kivoja juttuja, niitä varten se tilaisuus on!



Toki sitten tulee taas haikea olo ja kyyneleitä tipahtelee.



Mutta minusta muistotilaisuus on niitten muistojen kertomista varten ja hyvistä asioista ihminen muistetaan!!!

Minä haluan, että muistotilaisuus on harrastunnelmainen ja ihmiset ovat hiljaa ja muistelevat kunnioituksella vainajaa, eivätkä höpise arkipäivän asioitaan.

Muistotilaisuuden ongelma on usein se, että se on paikka, jossa suku tapaa toisensa. muualla monasti ei tapaa. Sitten innostuvat höpisemään aivan muita asioita.

Hautajaisiin pitäisi tulla vain ne, jotka todella surevat.

Surra voi monella tavalla, kuten jo on sanottu, ja Suomessa kuuluu hyvään käytökseen surra hillitysti. Lähiomaiset tietysti voivat olla tolaltaan, mutta muiden kuuluu pysyä järjissään ja tosiaan tukea niitä läheisensä menettäneitä.

Minusta on hienoa, että sukua näkee (edes) hautajaisissa, enkä pidä mitenkään pahana, että siellä puhutaan kaikenlaisista asioista. Olen tulkinnut sen niin, että tulijat haluavat olla lähiomaisten tukena ja auttavatkin tarvittaessa ihan konkreettisesti.

En kaipaisi omiini enkä läheisteni hautajaisiin mitään synkisteleviä ja itkua vollottavia ihmisiä. Jos niin pahasti on asiat, kannattaa tosiaan sen yhden kerran ottaa jotain lääkettä, että jaksaa.

muistotilaisuudessa pitäisi katsoa, miten lähimmillä sukulaisilla menee ja toimia sitten sen mukaan. Eli tukea näitä läheisimpiä, mikäli tarvetta on. Jos itkevät surun murtamina, niin ei ole sopivaa hörötellä itse mukaville muistoille.



Ihmettelen, miten hautajaisissa mässäillään. Minä ainakin ajattelen, ettei ruokahalu oikein ole tuollaisella hetkellä.

muuttuu kun joutuu hautaamaan omia rakkaittan. Silloin surun monet muodot ja elämän jatkuminen saa uuden merkityksen. Usein ehdottomia mielipiteitä on niillä, jotka eivät ole niitä joutuneet testaamaan. Suru tuo pintaan kaikenlaisia tunteita, myös ajatuksia, joita ei pidetä sopivina.

Minusta hautajaisissa voi hyvin tarjota ruokaa, ei kai omaisten ole tarkoitus nääntyä myös fyysiseti? Varsinkin jos hautajaisiin tullaan kauempaa. hautajaiset on surun ja ilon juhla, kuten elämä kokonaisuudessaankin. Nimimerkki isänsä ja äitinsä hautajaiset järjestänyt

yhden ihmisen, jonka monttujaisissa olisi vaikea peitellä iloaan.

Hoidin miestäni yhdessä kotipalvelun kanssa noin puolivuotta,ennenkuin hän nukkui pois. Emme tietenkään sitä tienneet. Minulla oli aikaa hänelle 24/7. Kaikki asiat tuli kerrotuksi. Aikuiset lapset eivät käyneet ollenkaan katsomassa isäänsä. NYT nämä lapset luultavasti itkeä tirauttavat muistotilaisuudessa. Siksi kun jäi huono omatunto. EI NE vainajaa sure. Lapset on edellisestä avioliitosta. EnYlimielisiä,kiireisiä,omaan napaansa tuijottajia. Nauravat tietty ja ottavat neuvoaantavaa

mun isän hautajaisissa koko hautajaisväki nauraa hörötti ääneen, kun minä pidin sisareni kanssa hauskan puheen, jossa muistelimme isämme parhaita letkautuksia ja mukavia tapahtumia. Saimme monesta suunnasta kiitosta siitä, kuinka mukavaa oli, kun oikeasti muisteltiin vainajaa eikä vain ulistu taivaspaikan perään. Samalla lailla kävi myös kummisetäni hautajaisissa. Vanhin poikansa muisteli lämmöllä isäänsä ja hautajaiväki nauroi silmät kyynelissä.

Juuri tällaiset hautajaiset toivoisin itsellenikin.

On elänyt hyvän elämän, kun jälkeenjäävillä on hyvät muistot.

ps. Muistotilaisuudessa ei soitettu Säkkijärven polkkaa, ihan perinteinen tilaisuus oli.

seurakunnan tiloissa ja pappi läsnä, saattaa olla rajoituksia esitettävän musiikin suhteen.