olenko mä nyt ilkeä? en jaksa kuskata miehen lapsia kotiin!

Tai hankkisi ajokortin. Ei ole sun homma kuskailla miehen lapsia ei.



Mutta on sulla pönttö mies, jos se olettaa sun heitä kuskaavan.



Mä en kyllä suostuisi kuskaamaan niitä, paitsi ihan poikkeustapauksessa (koirankeli tms)

ja lapsille ehkä jopa mukavaa olla välillä isän kanssa kahdestaan.

mitä nyt joskus pienemmällä joku pehmolelu tai muu mukana. vaatteet yms. löytyy myös meiltä, niitä ei siis kuskata. pienempänä vauva viihtyi autossa, mutta nyt kun on 8kk, niin ei enää viihdy. varmaan sitten, kun taas vähän kasvaa, niin viihtyy paremmin ja tätä "ongelmaa" ei meidän perheessä enää ole. ap

kun pääsee junaan! :)

ap

kaikki auttavat kaikkia niin kuin kynnelle kykenevät. Emme me erottele sun ja mun lapsia, vaan autetaan kaikki toisiamme.



jos tuo tapahtuisi meillä, en edes miettisi asiaa. Se on tehtävä joka pitää suorittaa ja jos minä sen teen mieheni hyväksi, hän tekee sitten jotain muuta minun tai yhteisin perheemme hyväksi.



Meistä on ihanaa kun on aina apua ja tukea ja turvaa, eikä erotella mun ja sun velvollisuuksia.

kaikki auttavat kaikkia niin kuin kynnelle kykenevät. Emme me erottele sun ja mun lapsia, vaan autetaan kaikki toisiamme. jos tuo tapahtuisi meillä, en edes miettisi asiaa. Se on tehtävä joka pitää suorittaa ja jos minä sen teen mieheni hyväksi, hän tekee sitten jotain muuta minun tai yhteisin perheemme hyväksi. Meistä on ihanaa kun on aina apua ja tukea ja turvaa, eikä erotella mun ja sun velvollisuuksia.

olenko jossain kohti sanonut, että en tee ikinä mitään mieheni hyväksi? ja etten ikinä vie näitä lapsia autolla kotiin? Vien ehkä 2/3 kerroista, mutta välillä haluan vain olla kotona vauvan kanssa, ja tosiaan olen sitä mieltä, että mieheni ja lasten äiti voivat välillä vaihtaa muutaman sanan. mutta joo, täällähän ollaan kai yleisesti sitä mieltä, että kaikki äitipuolet ovat kusipäitä, niinpä kai siis minäkin sitten..:)

ap

mielestäni miehen kuuluu hoitaa kaikki lapsiin liittyvät asiat, ei sinun.



Ja kokemusta on siis omassakin elämässä ja hyvin toiminut noin kun ei tee myönnytyksiä koskaan ei tule riitaa. Ja kun isä ON isä, et sinä.

mielestäni miehen kuuluu hoitaa kaikki lapsiin liittyvät asiat, ei sinun. Ja kokemusta on siis omassakin elämässä ja hyvin toiminut noin kun ei tee myönnytyksiä koskaan ei tule riitaa. Ja kun isä ON isä, et sinä.

mitä jos sinua ei olisi, hankkisiko ukkosi sitten jonkun ihan vain siksi etttä kuskaisi lapsia??

ei kuulu sinulle, sinullahan on vauvakin

Rapsuta sinä minun selkääni, niin minä rapsutan sinun selkääsi.



Jos sä et voi uhrata 40 minuuttia miehesi hyväksi, muista pyytäessäsi mieheltäsi palvelusta, että et ansaitse sitä!



Vauvan kanssa saat luultavasti valmiiksi viettää 24/7, joten se on kyllä ihan tekosyy...

mielestäni miehen kuuluu hoitaa kaikki lapsiin liittyvät asiat, ei sinun. Ja kokemusta on siis omassakin elämässä ja hyvin toiminut noin kun ei tee myönnytyksiä koskaan ei tule riitaa. Ja kun isä ON isä, et sinä.

mitä jos sinua ei olisi, hankkisiko ukkosi sitten jonkun ihan vain siksi etttä kuskaisi lapsia??

julkisilla olisi kestänyt ehkä 3-4tuntia yhteen suuntaan. silloin lastenvalvojalla mies sanoi, ettei pysty kuljettamaan lapsia, että eikö äiti voisi, kun hänellä on auto. äiti totesi, että onhan minullakin. johon lastenvalvoja sitten, että eli ei ongelmaa, minä kuskaan. mielestä aika kummallista, että vastuu siirrettiin minulle, vaikkei minulla oikeasti ole mitään vastuuta lapsiin, siis periaatteessa. ja tuo matka siis autolla kesti n. puoli tuntia yhteen suuntaan, mutta julkisilla oli aivan "mahdoton".

ap

Rapsuta sinä minun selkääni, niin minä rapsutan sinun selkääsi. Jos sä et voi uhrata 40 minuuttia miehesi hyväksi, muista pyytäessäsi mieheltäsi palvelusta, että et ansaitse sitä! Vauvan kanssa saat luultavasti valmiiksi viettää 24/7, joten se on kyllä ihan tekosyy...

esim. perjantai-illan ja lauantain aamusta iltaan hoitanut näitä miehen lapsia, kun mies oli töissä.

ap

Täällä on näköjään aina aivan arpapeliä, millä tyylillä ja lähtökohdalta vastauksia tulee etenkin uusperhekuvioissa.

Joskus on ollut aloituksia, kun aloittaja kertoo ettei jaksa miehen viikonloppulapsia ja on saanut paljon sympatiaa ja vastauksia, että biologiset vanhemmat on vastuussa lapsistaan ja isäähän he tulee tapaamaan ja äitipuolen roolia ei tarvitse ottaa jne.



Minä olen sitä mieltä, että isä saa luvan kuskata ja huolehtia lapsistaan. Ap:n tehtävä se ei ole, olkoon sitä vauvaa tai ei. Olkoon autoa tai ei.



Eikä se ole mitään ilkeyttä. Minusta isä haluaa päästä helpommalla, tunnin junamatka lähijunassa omien lasten kanssa ja itse pitäisi matkatkin matkaa, oivoi. Tylsästä matkasta voi tehdä ihan kivan yhdessäolon hetken.

Mutta isä pääsee helopommalla kun jää kotiin, vaimoke vie ja maksaa kaiketi nuo bensakulutkin..



Jos isälle julkiset on liian pitkä ajallisesti ja hankala, taksinkin voi tilata.



Olen todellakin sitä mieltä, että ap.n ensisijainen tehtävä on huolehtia omasta vauvastaan, myös tapaamisviikonloppuina. Lapset tulevat ensikädessä tapaamaan isäänsä. Isä on lasten virallinen huoltaja, biologinen vanhempi ja lapset kokonaisuutena ovat hänen vastuullaan. Jos ap haluaisi esim. mennä tapaamisviikonloppuna vauvan kanssa mummolaan tai ystävälle kylään, hänellä on siihen oikeus. Ja jos ap.sta tuntuu, ettei vaan jaksa nyt kuskata, ei tarvitse. Isä hoitakoot lapsensa, kuljetuksineen kaikkineen. Isä voi myös sopia äidin kanssa, että äiti myös hakee lapset, mutta sitten se pitäisi näkyä elareissa. Sitäpaitsi tiedän paljon tapaamissopimuksia, missä lasten haku ja palautus on etäisän vastuulla, vaikka välimatka olisi hankala ja pitkä eikä julkista liikenneyhteyttä lainkaan ja vuorotyö.. jne. Mites mies sitten tekisi, jos ne lapset pitäisi myös hakea? tapaamisia ei olisi ollenkaan, ellei ap niitä lapsia hakisi vai???

Sehän on laatuaikaa isän kanssa kaksin, kun isä vie heidät kotiin. Muutenhan sinä ja vauva olette koko viikonlopun aina siinä, mutta matka on vain lasten ja isän keskeinen :)

Meillä on pieni vauva joka ei viihdy sitten yhtään autossa ja huutaa kurkkusuorana kpoko matkan.. Inhoan sitä vauvan huudattamista ihan turhaan.. viemisiin menee tunti joka kerta.



Lisäksi miehen lapset ovat 19v, 17v ja 16v eli osaisivat kyllä bussillakin mennä kotiin..mutta ei kun mun pitää ne aina viedä kotiovelle asti autolla ja vauva karjuu punaisena autossa ja toinen mun pienempi lapsi yleensä nukahtaa autoon kun olis jo nukkumaanmenoaika ja sitten yöunet siirtyy jne..



Mies ei jaksa viedä tai ei ole edes kotona. Ja meidän yhteisiä lapsia ei hoida sillä aikaa..



Eli kyllä tympäsee välillä kovasti! Ei muuten, mutta toi vauvan huudattaminen tunnin naamapunasena ei oo kovin kivaa.

Sinä paha äitipuoli ja omaa miestäsi kohtaan käyttäydyt noin. Mahtaa teidän liitto kestää.

mielestäni miehen kuuluu hoitaa kaikki lapsiin liittyvät asiat, ei sinun. Ja kokemusta on siis omassakin elämässä ja hyvin toiminut noin kun ei tee myönnytyksiä koskaan ei tule riitaa. Ja kun isä ON isä, et sinä.

mitä jos sinua ei olisi, hankkisiko ukkosi sitten jonkun ihan vain siksi etttä kuskaisi lapsia??

julkisilla olisi kestänyt ehkä 3-4tuntia yhteen suuntaan. silloin lastenvalvojalla mies sanoi, ettei pysty kuljettamaan lapsia, että eikö äiti voisi, kun hänellä on auto. äiti totesi, että onhan minullakin. johon lastenvalvoja sitten, että eli ei ongelmaa, minä kuskaan. mielestä aika kummallista, että vastuu siirrettiin minulle, vaikkei minulla oikeasti ole mitään vastuuta lapsiin, siis periaatteessa. ja tuo matka siis autolla kesti n. puoli tuntia yhteen suuntaan, mutta julkisilla oli aivan "mahdoton".

ap

Miten joku lastenvalvoja voi määrätä, että isän uusi tyttöystävä on velvollinen kuskaamaan lapsia, jos isällä ei korttia?!?!

AP, sun mies taitaa olla vähän mukavuudenhaluinen kun ei viitsisi lähteä viemään omia lapsiaan julkisilla. Mielestäni sekin, että hoidat lapsia viikonloppuisin miehen ollessa töissä on vähän väärin, koska lapset ovat tulleet tapaamaan isäänsä. Siis hieno ele sinulta ja osoittaa juuri sellaista puolison tukemista, mutta jossain joku raja menee. Hyvä kun laitat miehen kuskaamaan lapsia, koska muuten huomaat olevasi tilanteessa, että sinä oletkin vastuussa lapsissa.

kyllähän vauvat usein jopa tykkäävät olla autossa, jotkuthan ajeluttaa vauvaa vaan saadakseen sen nukkumaan. Ja tehkää takaisintulomatkalla jotain kivaa, poiketkaa vaikka kahville jonnekin tms, saatte vähän vaihtelua vauva-perheen arkeen ja ehkä lasten kotiinvieminen ei sitten tunnu niin ikävältä pakkopullalta.

16 vuoden uusperhe-elämän kokemuksella, että ymmärrän hyvin, että kuskaaminen harmittaa sinua, ja silti epäilen, että taustalla on joku muukin asia, mikä sinua harmittaa, se vaan purkautuu tähän lasten kuljettamiseen. Itselläni ainakin oli niin, ja ennen kuin ymmärsin asian meillä meni todella huonosi, asuimme miehen kanssa hetken jopa erossa (yhteinen lapsi oli silloin 3 v, nyt 15 v.).

Tämä auttoi minua: perheessä, myös uusperheessä, pitäisi yrittää vetää yhtä köyttä, tukea toinen toistaan, ei taistella toisia vastaan. Se on haasteellistsa, kun toisella on ennestään lapsia ja ensimmäinen yhteinen lapsi syntyy, vauvan synytyminen on aina iso ja haasteellinen juttu, varsinkin uusperheessä. Mutta teidän kaikkien vuoksi, yritä tukea ja auttaa miestäsi asioissa, joissa se sitä tarvitsee (kuten esim. tässä lasten kuskaamsiessa - jos miehellä ei ole korttia, se ei itse voi niitä autolla viedä), niin mieskin tukee ja auttaa sinua. Sehän on puolisoiden tehtävä.

Ja ehkä mies voisi mennä autokouluun joissain vaiheessa, ettei sinun kuskaamisesta tule ikuisuusprojektia.

Onnea ja jaksamista! t: äitipuoli myös

Meidän uusperhekuviossa sitä yhtä köyttä vedin minä yksin. Miehellä ja hänen lapsellaan oli toinen, yhteinen köysi jota he ydessä vetelivät.

Se, joka tilanteesta kärsi, se joka harmitteli, olisi toivoinut vaikka väkisin toisenlaista muutosta, yhteistä kotia ja perhettä, se olin minä.

Ei miehen lapsi minua tarvinnut eikä minua "halunnut". Ei hän meillä asunut, vaan isänsä luona ja isänsä kanssa. Ei minua ollut hänelle. Minä olisin ollut valmis toisen vastuullisen aikuisen rooliin, lapsi ei minua "vastaanottanut".

Meillä asui siis kaksi perhettä. Toiseen kuuluin minä, meidän yhteiset ja pienet lapset ja olisin siihen erittäin mielelläni ottanut paitsi miehen myös hänen lapsensa.

Toiseen perheeseen kuului mies ja hänen lapsensa. Mies sitten luovi näiden kahden perheen välillä, mutta ei onnistunut, osannut tai halunnut yhdistää näitä. Minulta se ei onnistunut, koska kahtiajako ei ollut minusta, vaan miehen lapsesta (ja miehestä) lähtöisin oleva asia.

Mekin olimme sitten hetken asumuserossa. Minun tilannetta helpotti kun tajusin, että minun ensisijainen, tärkein tehtävä on olla täysijärkinen ja jaksava äiti omille lapsilleni. Minun tehtävä on huolehtia, että lapset saavat viettää aikaa / tapaavat isäänsä. Minun EI kuulu huolehtia tasapuolisuudesta tai miehen lasten hyvinvoinnista tai siitä, miten mies KAIKKIA lapsiaan tapaa, elättää, kustantaa, huolehtii. Se on miehen tehtävä, ei minun, sillä nämä kaikki lapset ovat sen miehen, mutta ei minun.

Lisäksi tajusin, kun miehen lapsen kanssa juttelin, ettei hän todellakaan ole koskaan halunnut minun kanssani minkäänlaista "suhdetta". Minä sitä olen halunnut. Ei se lapsi. Hänelle on siis aivan yhdentekevää, olenko paikalla vai en, olemassa vai en, oikeastaan parempi etten olisi.

Lisäksi tajusin, että miehen lapsella on minusta hurjan ilkeän ihmisen käsitys. Hän näki minut toimimassa ja ajattelemassa suhteessa häneen ja suhteessa muihin ihmisiin, mieheenikin, samalla tavalla kuin oman äitinsä (miehen exä) ja samalla tavalla kuten hän itse minusta ajatteli.

Näiden asioiden oivaltaminen helpotti, kun tajusin, että ei, tästä ei todellakaan tule mitään perhettä, koskaan. Mieskin itse sen myönsi: ei tästä mitään perhettä tule, mutta yritetään nyt selvitä lapsen opiskelemaan lähtöön saakka.

Sen enempää mies kun lapsikaan eivät ajattele aikaa eteenpäin; lapsi valmistuu, menee naimisiin, tulee lapsia. Mies on ukki/pappa/vaari. Miten hän tapaa lapsenlasta, miten he tulevat kylään, jos minua "ei ole olemassa" ja olen täysin merkityksetön ihminen? Ei lapsi ainakaan ukkilaan yökylään voi tulla, kun taida siinä vaiheessa miehestä vaipanvaihtajaksi olla...

Minulla on kaksi lasta edellisestä liitosta ja nykyisen miehen kanssa yksi. Minä vaadin että hän kohtelee lapsiani niinkuin omiaan. Rakastaa ei voi vaatia, mutta tasapuolinen pitää olla.

Jos me olisimme tuossa tilanteessa kuin te, ja olisikin niinpäin että minulla ei ole korttia ja mieheni ei suostu viemään minun lapsiani johonkin, niin kyllä loukkaantuisin, koska tiedän että jos kyse olisi hänen lapsestaan, hän kyllä uhrautuisi.

Mutta uusperhekuviot ovat monimutkaisia, tunteita on paljon pelissä ja lapsia on helppo käyttää valtanappuloina.

Epreilua on myöskin jos päätät yhtäkkiä ettet jaksakaan lähteä ajamaan, noista asioista kannattaa sopia etukäteen, ihankuin kiristäisit silä että sinulla on kortti ja miehelläsi ei, hän on sinun armoillasi.

Isoja ihmisiä, mutta laiskoja. Ihan taatusti kavereilleen ja biletämään menevät julkisilla.

Lakkaa kuskaamasta. Ilmoitat vaan, että nyt muuttuu kuvio ja sinä et ole vastuussa, isänsä hoitaa asiat.

Olet tottakai vittumainen sitten, mutta oletko nytkään kiitosta saanut? Olet saanut vain parkuvan vauvan ja leikki-ikäisen, jonka rytmi menee kuskaamisten takia täysin sekaisin - isojen ja itsekkäiden ihmisten takia, ja patalaiskan miehen takia.

Meillä on pieni vauva joka ei viihdy sitten yhtään autossa ja huutaa kurkkusuorana kpoko matkan.. Inhoan sitä vauvan huudattamista ihan turhaan.. viemisiin menee tunti joka kerta.

Lisäksi miehen lapset ovat 19v, 17v ja 16v eli osaisivat kyllä bussillakin mennä kotiin..mutta ei kun mun pitää ne aina viedä kotiovelle asti autolla ja vauva karjuu punaisena autossa ja toinen mun pienempi lapsi yleensä nukahtaa autoon kun olis jo nukkumaanmenoaika ja sitten yöunet siirtyy jne..

Mies ei jaksa viedä tai ei ole edes kotona. Ja meidän yhteisiä lapsia ei hoida sillä aikaa..

Eli kyllä tympäsee välillä kovasti! Ei muuten, mutta toi vauvan huudattaminen tunnin naamapunasena ei oo kovin kivaa.

on ollut tosi kiltti, kun on kuskannut lapsia noin paljon! Totta kai perheessä autetaan toisia ja tehdään palveluksia - niinhän ap on juuri tehnytkin.



Jatkossa voitte tehdä samoin: jos vaikka mies on kipeenä tai töissä eikä siksi voi viedä lapsia junalla, ap varmasti auttaa mielellään. Mutta päävastuu kuljetuksista on tietysti isällä. Tiesittekö, että monella ei ole autoa lainkaan ja he kulkevat aina julkisilla vailla ongelmia?



Ja voihan mies mennä vaikka autokouluun, jos ei juna innosta. Onko hänellä ollut autonkuljetta ennen ap:n tapaamista?

ei tulis kyllä mieleenkään laittaa miestä viemää julkisilla lapsiaan jos auto-mahdollisuus on?!Jos kyse on vain jaksamisesta, niin sulla on asenne-vamma, kun et "jaksa" perheenjäseniäsi kuljetella ja jaottelet noin, miehen lapset jne....