Lue keskustelun säännöt.
olenko mä nyt ilkeä? en jaksa kuskata miehen lapsia kotiin!
13.03.2011 |
Miehen lapset ovat täällä meillä joka toinen viikonloppu. Äitinsä tuo heidät, isän vastuulla on takaisin vienti. Isällä ei ole ajokorttia, mutta minulla on. En jaksa aina lähteä lapsia viemään, koska minun pitäisi heidät silloin yksin viedä, sillä meillä on vauva, joka ei jaksa olla autossa niin pitkää aikaa (tai siis en halua "huvikseen" huudattaa, matka n.20min yhteen suuntaan). Isä voi heidät viedä junalla, aikaa menee n. tunti ja matkakortti on sekä isällä että isommalla lapsella (pienempi 5v., eli ei tarvitse).
Kommentit (64)
Omituinen lastenvalvoja.
Ja mitä sinä siellä tapaamissopimuksen sopimisessa teit?! Kyse on biologisten vanhempien keskinäisestä sopimuksesta ja sinulla ei ole siihin mitään sanomista.
mielestäni miehen kuuluu hoitaa kaikki lapsiin liittyvät asiat, ei sinun. Ja kokemusta on siis omassakin elämässä ja hyvin toiminut noin kun ei tee myönnytyksiä koskaan ei tule riitaa. Ja kun isä ON isä, et sinä.
mitä jos sinua ei olisi, hankkisiko ukkosi sitten jonkun ihan vain siksi etttä kuskaisi lapsia??
julkisilla olisi kestänyt ehkä 3-4tuntia yhteen suuntaan. silloin lastenvalvojalla mies sanoi, ettei pysty kuljettamaan lapsia, että eikö äiti voisi, kun hänellä on auto. äiti totesi, että onhan minullakin. johon lastenvalvoja sitten, että eli ei ongelmaa, minä kuskaan. mielestä aika kummallista, että vastuu siirrettiin minulle, vaikkei minulla oikeasti ole mitään vastuuta lapsiin, siis periaatteessa. ja tuo matka siis autolla kesti n. puoli tuntia yhteen suuntaan, mutta julkisilla oli aivan "mahdoton".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jaottelet noin, miehen lapset jne....
he ovat miehen lapsia ja piste. toki myös osa minun perhettäni, mutta eivät minun lapsiani, vaikkakin lapsia perheessäni. ja eihän kukaan edes ymmärtäisi tästä kysymyksestäni mitään, jos puhuisin vain "lapsista". mutta joo, kiva jos joku ymmärsi, mitä tällä aloituksella hain...
pahamielihän tästä jäi, mutta ei voi mitään. itsehän se ilkeä tässä olen. alan vastedes kuskata lapsia jokaikinen kerta, kun täällä ovat.
ap
Omituinen lastenvalvoja. Ja mitä sinä siellä tapaamissopimuksen sopimisessa teit?! Kyse on biologisten vanhempien keskinäisestä sopimuksesta ja sinulla ei ole siihin mitään sanomista.
mielestäni miehen kuuluu hoitaa kaikki lapsiin liittyvät asiat, ei sinun. Ja kokemusta on siis omassakin elämässä ja hyvin toiminut noin kun ei tee myönnytyksiä koskaan ei tule riitaa. Ja kun isä ON isä, et sinä.
mitä jos sinua ei olisi, hankkisiko ukkosi sitten jonkun ihan vain siksi etttä kuskaisi lapsia??
julkisilla olisi kestänyt ehkä 3-4tuntia yhteen suuntaan. silloin lastenvalvojalla mies sanoi, ettei pysty kuljettamaan lapsia, että eikö äiti voisi, kun hänellä on auto. äiti totesi, että onhan minullakin. johon lastenvalvoja sitten, että eli ei ongelmaa, minä kuskaan. mielestä aika kummallista, että vastuu siirrettiin minulle, vaikkei minulla oikeasti ole mitään vastuuta lapsiin, siis periaatteessa. ja tuo matka siis autolla kesti n. puoli tuntia yhteen suuntaan, mutta julkisilla oli aivan "mahdoton". ap
ap
he ovat silloin vastuussa lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan, et sinä.
Miehesi kuulostaa ainoastaan laiskalta isältä, joka sysää edellisen liiton lapset sinulle olemalla töissä sellaisina viikonloppuina kun lapset tulevat. Sehän on älytöntä, hehän tulevat tapaamaan isäänsä, eivät sinua!
he ovat silloin vastuussa lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan, et sinä. Miehesi kuulostaa ainoastaan laiskalta isältä, joka sysää edellisen liiton lapset sinulle olemalla töissä sellaisina viikonloppuina kun lapset tulevat. Sehän on älytöntä, hehän tulevat tapaamaan isäänsä, eivät sinua!
eikä lasten äiti suostu joustamaan viikonlopuista. eli minkäs teet. ei ole minulle ongelma hoitaa hetiä muutamana päivänä kuussa, jos tarve. olen kuitenkin pääasiassa kotona/pihalla, kun on tuo vauva.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jaottelet noin, miehen lapset jne....
he ovat miehen lapsia ja piste. toki myös osa minun perhettäni, mutta eivät minun lapsiani, vaikkakin lapsia perheessäni. ja eihän kukaan edes ymmärtäisi tästä kysymyksestäni mitään, jos puhuisin vain "lapsista". mutta joo, kiva jos joku ymmärsi, mitä tällä aloituksella hain... pahamielihän tästä jäi, mutta ei voi mitään. itsehän se ilkeä tässä olen. alan vastedes kuskata lapsia jokaikinen kerta, kun täällä ovat. ap
eihän meistä kukaan tiedä sitä oikeaa tilannetta teillä, vain sinä itse sen tiedät. Jos todella koet lasten kuljettamisen noin vaikeaksi, ja se varmasti ON vaikeaa, kun teillä on vauvakin, niin sitten lopetat sen kuljettamisen. Lapset varmaan menee ihan mielellään junallakin, kyse on varmaan miehesi asenteesta. Ymmärrän kyllä myös miestä siinä, että ei viitsi/jaksa viedä lapsia junalla, kun on tottunut auton kyytiin, mutta mies menköön autokouluun ja hankkikoon kortin (ja sinun on hyväkysttävä ne kulut, jotka tähän liittyy), sillähän siitä pääsee. Tai mieti joku vaihtokauppa - löytyisikö joku juttu, mitä mies voisi tehdä puolestasi korvatakseen lasten kuskaamisesta aiheutuvan vaivan, sellaisen jutun jossa kumpikin kokisitte saavanne enemmän kuin antavanne.
JOka tapauksessa, et ole ilkeä, olet vain väsynyt ja turhautunut siihen, että koet sinua käytettävän hyväksi. Se on inhimillistä ja varmaan ihan syystäkin niin tunnet, vaikka miehesi ei ehkä ihan sitä tarkoita, se ei vaan ymmärrä asiaa siten, miten sinä sen koet.
Kyllä hänen pitäisi se auto tuossa tilanteessa hankkia! Näkee miten autoilu säästää aikaa jne. ja silti vaan passiivisena olettaa, että SINÄ ap viet hänen muksunsa kerta toisensa jälkeen?? Potku perseelle ja ajokorttia hakemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hieman epäselväksi miksi mies ja vauva eivät voi tulla mukaan, mieshän sitä vauvaa voi viihdyttää automatkan ajan eikä tarvitse huudattaa. Vauvankin on ihan hyvä tottua automatkoihin ja perillä isä voi sitten toimittaa lapsensa äidilleen ja keskustella kaikki tarpeelliset lasten asiat siinä samalla.
jaottelet noin, miehen lapset jne....
he ovat miehen lapsia ja piste. toki myös osa minun perhettäni, mutta eivät minun lapsiani, vaikkakin lapsia perheessäni. ja eihän kukaan edes ymmärtäisi tästä kysymyksestäni mitään, jos puhuisin vain "lapsista". mutta joo, kiva jos joku ymmärsi, mitä tällä aloituksella hain... pahamielihän tästä jäi, mutta ei voi mitään. itsehän se ilkeä tässä olen. alan vastedes kuskata lapsia jokaikinen kerta, kun täällä ovat. ap
eihän meistä kukaan tiedä sitä oikeaa tilannetta teillä, vain sinä itse sen tiedät. Jos todella koet lasten kuljettamisen noin vaikeaksi, ja se varmasti ON vaikeaa, kun teillä on vauvakin, niin sitten lopetat sen kuljettamisen. Lapset varmaan menee ihan mielellään junallakin, kyse on varmaan miehesi asenteesta. Ymmärrän kyllä myös miestä siinä, että ei viitsi/jaksa viedä lapsia junalla, kun on tottunut auton kyytiin, mutta mies menköön autokouluun ja hankkikoon kortin (ja sinun on hyväkysttävä ne kulut, jotka tähän liittyy), sillähän siitä pääsee. Tai mieti joku vaihtokauppa - löytyisikö joku juttu, mitä mies voisi tehdä puolestasi korvatakseen lasten kuskaamisesta aiheutuvan vaivan, sellaisen jutun jossa kumpikin kokisitte saavanne enemmän kuin antavanne. JOka tapauksessa, et ole ilkeä, olet vain väsynyt ja turhautunut siihen, että koet sinua käytettävän hyväksi. Se on inhimillistä ja varmaan ihan syystäkin niin tunnet, vaikka miehesi ei ehkä ihan sitä tarkoita, se ei vaan ymmärrä asiaa siten, miten sinä sen koet.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuskaisin omianikin, jos heillä olisi isä jossain muualla. Isä ja vauva mukaan tai kotiin. Ihan hyvä pointti, että haluaisit isän välillä vaihtavan muutaman sanan exänsä kanssa. Kunhan vauva alkaa paremmin viihtyä autossa, niin sitten ainakin se isä mukaan.
Sinä toinen miehen teini-ikäisten lasten kuskaaja, kyllä velvoittaisin isän katosmaan pienempiä silloin kun sinä kuskaat isompia. Tuohon ei riitä ymmärrystä lainkaan.
kuten nykynuoriso sanoo, tulee mieleen tätäkin ketjua lukiessa. Miksi ihmeessä te jo kerran eronneet ihmiset, varsinkin naiset, perustatte uusioperhettä, jossa on sitten sinun ja minun ja meidän lapsia tai jotakin näistä. Ja sitten itketään ja valitetaan.
Seurustelkaa, asukaa omissa asunnoissanne ja tavatkaa toisianne ilman lapsia ja tehkää lapset ydinperheeseen tai yksin.
Eivätkö ihmiset ikinä opi?
Eronnut nainen, seurusteleva, ei mitään ongelmia, mutta murrosikäisellä, isällä ja avovaimolla jatkuvat riidat ja pahat mielet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta miehesi on laiska! Kysäisepäs mieheltäsi, onko hän ajatellut lasten tunteita yhtään. Miltä mahtaa lapsista tuntua kun isä on ensin puolet viikonlopusta töissä eikä edes sunnuntaina viitsi viedä omia lapsiaan kotiin. Ja jos tosiaan ei ole tavaroita kannettavana ja junalla pääsee pienellä kävelymatkalla niin eihän sen pitäisi olla miehelle mikään ongelma. Ajokortin hankkimista suosittelisin miehellekin pikimmiten, jos elämä julkisia käyttäen menee noin hankalaksi.
Ja se, joka kuskaa niitä teinejä miehen ollessa ties missä, niin siihen laittaisin kyllä stopin välittömästi.
Muistan kun oman uusperhe-elämäni alkutaipaleella yritin erään aiheeseen liittyvän nettifoorumin kautta hakea ja saada vertaistukea.
Sain hyvin ristiriitaisia vastauksia. Olin sitten vahvasti puolustuskannalla; puolustin miestäni ja itseäni.
Sain syytöksiä että olen itsekäs ja ilkeä äitipuoli, ja kaikille osapuolille olisi parasta jos lähtisin suhteesta pois - meillä oli myös yhteinen lapsi, vauva - ja pelastaisin miehen ja hänen herttaisen suloiset, viattomat lapset minulta itseltäni.
En osannut tuoda esille sitä, miten käytännössä toimin ja mitkä olivat todelliset ajatukseni. Minulla on halu hyvään, yritin kovasti että meistä tulisi viikonloppuisin toimiva yksikkö, perhe, johon kaikki kokee kuuluvansa.
Kerroin vain niistä ristiriitaisista tunteista, jotka velloivat minun sisälläni ja kerroin miehen lasten käytöksestä minua ja meidän vauvaa kohtaan.
Lisäksi taustalla oli miehen joustamaton exä, joka kosti lastensa välityksellä. Nyt jälkeenpäin on selvinnyt, miten systemaattinen äiti on ollut minun mollaamisessa. jos tarkoitus on ollut, että minun ja hänen lastensa välit ovat huonot, ja minä ja mies riitelemme hänen lastensa käytöksen takia (mihin mies ei koskaan laittanut napakkaa stoppia!) siinä hän on onnistunut erittäin hyvin! Tuo kaikki siis on selvinnyt vasta jokunen aika sitten.
Silloin uusperheilun alussa Yritin kovasti olla minulle muiden määrittelemän tehtävän mittainen, ottaa vastuuta, olisin toisaalta ollut siihen valmiskin. Se vaan ei toiminut koskaan ja tilanteet olivat omituisia, ristiriitaisia, lapset vähintäänkin kummallisia. Nyt ymmärrän, silloin en, ihmettelin vain.
Nyt jälkeenpäin mietin, että miksi kukaan ammattiauttajatahokaan ei sanonut meille (käytiin vaikka missä hakemassa ulkopuolista näkemystä meidän viikonloppuelämään, vinkkejä, ajatuksia, perspektiiviä) että minun tehtävä ei ole huolehtia miehen lapsista, vaan miehen tehtävä on olla vastuullinen huoltaja lapsilleen, koska heidän isä on.
Että minun tehtävä miehen lasten kanssa on tasan se, minkä koen jaksavani ja minkä koen "mielekkäänä", jos nyt niin voisi sanoa, koska vastuu lapsista oikeasti on niillä biologisilla vanhemmilla.
Ja toisaalta, ettei minun yltiseni voi kävellä ja asioita sopia minulta kysymättä ja minua huomioimatta, koska siinä kuitenkin olin ja asuin, ja meillä oli yhtinen lapsikin.
No se minusta.
Sinä ap jo katsot miehesi lapsia miehen ollessa töissä.
Lapset varmaan ikävöivät isäänsä ja pettyvät joka kerta, kun isää näkyy niin vähän, ja kotiin lähdön kohdalla "valitsee vauvan, ei heitä". Näinhän lapset nimittäin saattavat asian kokea. Ettei isä edes sen verran ole heidän kanssaan, että kotiin veisi, vaan jää mieluummin vauvan kanssa kahden..
Kuten tuossa joku jo kirjoitti, jos koet miehen lasten kuskaamisen hankalana, se sitä sinulle taatusti on, vaikka sinulla ymmärrystä ja hyvää tahtoa olisikin.
Omituista on, että lastenvalvoja ottaa sinut "mukaan" tapaamis- ja elatussopimusta laadittaessa, vaikka et paikalla ole ollutkaan eikä kyse ole sinun lapsistasi!! Omituista on, että miehesi on suostunut tuollaiseen! Laiska mies, on päässyt tällä tavalla helpommalla kun lasten kuljetusvastuu sysätään sinulle!
Sinun ei todellakaan tarvitse suostua yhtään mihinkään, mitä et koe jaksavasi tai haluavasi. Kyse on miehesi lapsista, heihin liittyvät asiat kuljetuksineen ym. asioineen on äidin ja isän keskenään sovittava.
Oletko miettinyt, miten sitten kun vauva kasvaa, sinä palaat töihin jne?
Oleko miettinyt että ottaisit yhteyttä lastenvalvojaan ja kertoisit tuosta lasten kuljetusvastuun sysäämisestä sinulle?
Kannattaisi keskustella vakavasti miehesi kanssa koko asiasta ja sopia uudet säännöt; miehen vastuulla on omien lasten huoltaminen ja kotiin kuljettaminen, sinä viet jos niin haluat, mutta se ei todellakaan ole sinun tehtäväsi.
Siinä vaiheessa jos ja kun miehen lapset ovat teilä lähilapsia, tilanne on toinen ja sitten kannattaa käydä pitkät ja perusteelliset keskustelut siitä, miten arjen vastuut jaetaan ja kuka hoitaa mitäkin,.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Nyt jälkeenpäin mietin, että miksi kukaan ammattiauttajatahokaan ei sanonut meille (käytiin vaikka missä hakemassa ulkopuolista näkemystä meidän viikonloppuelämään, vinkkejä, ajatuksia, perspektiiviä) että minun tehtävä ei ole huolehtia miehen lapsista, vaan miehen tehtävä on olla vastuullinen huoltaja lapsilleen, koska heidän isä on."
varmaan siksi, että kun on ammattiauttajilla ihan tarpeeksi selvittää ydinperheitten ja yksinhuoltajaperheitten elämää ja niitten kriisejä ja ongelmia. Ei siinä enää uusperheongelmia tarvita. Selvittäkööt itse. Näin tiedän sanotun eräälle ihmiselle, jolla oli ongelmia itsensä, kumppaninsa ja lapsensa välisessä kuviossa.
Miehen lapset ovat ansainneet edes sen 20minuutin hetken isänsä kanssa. Kuten joku jo sanoikin niin lapset tuntevat varmasti jäävänsä syrjään varsinkin ku isä on osan viikonlopusta töissä. Vaikka sinulla ap olisikin hyvät välit lasten kanssa niin he varmasti kaipaavat isänsä läsnäoloa. Miehen sopisi nyt todella miettiä milalista viestiä välittää käytöksellään lapsille.
Minäkin olen saanut tällä palstalla niin paljon haukkuja, kun en ole ymmärtänyt miksi minun kuuluu yksin huolehtia miehen (etä)lapsesta... Hohhoh... Et ole ilkeä, mies on ilkeä kun ei suostu tapaamaan exäänsä ja lapsiaankin vain hetken. Meillä saman tyyppinen tilanne, paitsi miehen menot ei ole työmenoja ja minulla ei onneksi korttia. Mutta yksin hoidan lapset, omat ja yhteiset. Koita jaksaa:)
jos kertan et hyväksy osaasi? Ajattelisit vähän lapsen tilannetta. Minusta sinun kuuluu hyväksyä tuo pikkuruinen viisivuotias perheeseenne jäseneksi ja lopettaa laskeminen. Mitä oma lapsesi saa kuuluu myös tälle toiselle pienelle.
Meillä on pieni vauva joka ei viihdy sitten yhtään autossa ja huutaa kurkkusuorana kpoko matkan.. Inhoan sitä vauvan huudattamista ihan turhaan.. viemisiin menee tunti joka kerta. Lisäksi miehen lapset ovat 19v, 17v ja 16v eli osaisivat kyllä bussillakin mennä kotiin..mutta ei kun mun pitää ne aina viedä kotiovelle asti autolla ja vauva karjuu punaisena autossa ja toinen mun pienempi lapsi yleensä nukahtaa autoon kun olis jo nukkumaanmenoaika ja sitten yöunet siirtyy jne.. Mies ei jaksa viedä tai ei ole edes kotona. Ja meidän yhteisiä lapsia ei hoida sillä aikaa.. Eli kyllä tympäsee välillä kovasti! Ei muuten, mutta toi vauvan huudattaminen tunnin naamapunasena ei oo kovin kivaa.
viedä aikaisemmin?? ja häh ei voi itse mennä noin isot takaisin??
ja ap eikö isä viikonloppuja voi´vaihtaa jos isä on töissä???
jos kertan et hyväksy osaasi? Ajattelisit vähän lapsen tilannetta. Minusta sinun kuuluu hyväksyä tuo pikkuruinen viisivuotias perheeseenne jäseneksi ja lopettaa laskeminen. Mitä oma lapsesi saa kuuluu myös tälle toiselle pienelle.
Esim aika isän kanssa???? Ja jos kaikki mitä toinen saa kuuluu myös toiselle... Eikös sekin ole laskemista?
mä kuskaan lapsia 4 x viikossa harrastuksiin ja haen myös takaisin. Kouluun vien aina jos olen vapaalla ja on esim. huono keli kävellä. Olin myös vuoden hoitovapaalla lasten kanssa kun nuorin oli 2-3 v. Miksi ihmeessä mä en ole saanut tästä asiasta ongelmaa aikaiseksi? Kai siksi koska olemme PERHE.
t. isäpuoli joka rakastaa vaimoaan ja hänen lapsiaan