Minkä ikäisiä lapsesi ovat kun sinä olet 40v?
Minun lapseni ovat 14v ja 12v kun täytän 40v.
Tyytyväinen olen :-)
Vertailukohtana hyvän ystäväni lapset ovat nyt 7½v, 6v ja tasan 2v ja ystäväni täyttää ensivkolla 42v..
Kommentit (159)
lapsiin. Lapset ovat olleet rikkaus elämässäni.
ettekö te oikeesti "elä" vaikka lapset vielä lapsia? kaikki odottaa kieli pitkällä, että omat lapset muuttaa pois kotoa ja pääsee vanhemmat toetuttaman itseään??
Ihan parasta elämää on se kun on pieniä lapsia kotona.
-t.4 vuotiaan äiti ja 4 vuotiaan mummu.
Minä elän, ja nautin sydämestäni näistä vuosista=)
SILTI iloitsen siitä, että jonain päivänä voin aloittaa vaikkapa jonkun harrastuksen, kunhan lapset pärjäävät sen pari tuntia kerran viikossa keskenään. Olenko mielestäsi huono äiti, kun uskallan sanoa että tulen myös siitä nauttimaan oltuani 40-vuotiaana 17 vuotta täysin sidottuna lapsiini??
Keskimmäinen 13-vuotta ja tää 2-vuotta.
ovat meidän naperot siinä vaiheessa! :) ihanaa, eskarilainen siis ja pk-lapsi jo nuorimmainenkin silloin! Jokainen elämänvaihe on tuntunut just oikealta ja oikein ajoitetulta, eli good 4 me!
Muakin naurattaa tää todistelu miten tyytyväisiä ollaan!
lasten isäksi ja jota rakastin. Minulle ei ollut itseisarvo saada lapsia nuorena, että jaksaisin paremmin jne...Olen aina ihmetellyt näitä tyttöjä, jotka tekaisee lapset ekan Joren tai Penan kanssa siksi, että lapset pitää tehdä nuorina. Eikö olisi oivallisempaa miettiä, että tapaisi miehen, kenen kanssa haluaa tehdä lapset ja kenestä on isäksi ja ketä rakastaa, eikä vain joku nurkkapubin Jore, että sais ne lapset nuorena.
Mikähän virka tälläkin kyselyllä on?
Nuorena lapsensa saaneet vastailee ja selittää kuinka ovat "tyytyäisiä".
Mä kiersin maailmaa ja biletin kunnes alkoi kyllästyttää. Sitten olikin hyvä tehdä lapsi kun ei biletys tai matkailu enää sykähdytä kun kaikki on nähty.
Mun ei tarvitse odottaa, että pääsis taas baariin tai matkalle, koska ei enää kiinnosta.
Lapset ovat sitten 19 v. ja 16 v. Eli olin melkein 21 kun sain ensimmäisen, ja melkein 24 kun kuopus syntyi. En tehnyt lapsia nuorena, jotta voisin vanhempana matkustella ja ryypätä. Matkustella voi lastenkin kanssa. Ja ryyppääminen ei huvita. Tein lapset nuorena, jotta jaksaisin heidän kanssaan paremmin, ja etenkin etten olisi mahdollisten lastenlasten tullessa liian vanha hoitaakseni ja leikkiäkseni heidän kanssaan. Turha yleistys taas pois kun meitä nuoria äitejä arvostellaan!
ettei paljon noille vanhemmille enää jää muuta jäljelle kuin nurkkapubin Jore, jonka kans pakko alkaa jotain väsäämään, ettei jäisi lapsettomaksi :D
Siksi sinä nyt nelikymppisenä oletkin jaksamaton luuska kun silloin nuorena kulutit itsesi loppuun.
Joillakin on vaan hyvät geenit, saavat terveitä lapsia ja jaksavat olla heidän kanssaan kunnolla vanhempanakin, eivätkä vaan haaveile siitä että pääsevät heistä pian eroon, kuten sinä.sellaiset geenit itselläsi, että koko yhteiskunnallemme olisi parempi, että kaltaisesi oltaisiin ensimmäisen synnytyksen jälkeen viimeistään steriloitu, ellet olisi jo muutenkin tod.näk.lapsettomuushoidoilla lapsiasi hankkinut.
että pääsette nelikymppisinä vapaaksi elämään omaa elämää kun lapset alkaa olla aikuisia.
Ihan vain soisin, että nauttikaa tästä ajasta kun lapsenne on pieniä ja elämästä muutenkin, älkääkä eläkö sitku-elämää.
Omassa ikäluokassani on eri-ikäisten lasten äitejä ja ei nämä "nelikymppisinä vapaaksi päässeet"-äidit sen kummemmin onnellisia ja jaksavia ole. Heillä on paljon tätä ongelmaa, että kokevat elämän meneen ohi kun lapset jo maailmalla. Ollaan miehen kanssa kahdestaan ja tulee se tyhjän kodin syndrooma. Ollaan ensin innoissaan, että nyt vihdoin pääsen elämään omaa elämää. Järkytys on kamala monelle kun huomaa, että ei se nuoruus odottanutkan vaan ollaankin kohta vaihdevuosi-iässä ja nuoruus meni jo.
Surullista on ollut huomata, kuinka moni nelikymppisenä lapsena aikuisiksi saanut sekoilee elämänsä ihan pilalle. Viiskymppisinä sitten ollaan ihan hukassa ja mieletön keski-iän kriisi päällä. Sekaannutaan aikuisten lasten elämään. Monta rasittavaa anoppitarinaa tiedän juuri tällaisista.
Ei se vapaus kokonaan koskaan koita enää kun lapsia olette tehneet. Ette te voi palata enää elämättömään uoruuteen, vaikka siitä tunnutte kovasti haaveilevan. Nelikymppisenä se ei enää ole vapaata nuoruutta.
vapautta vaan nautin tästä ajasta lasteni kanssa ihan näinkin ja olen aina niin tehnyt, mutta kyllä minusta silti on sekin kivaa, että lapset joskus kasvaa. Onhan sekin normaalia ja kyllä siitä mielestäni saa ja pitää osata iloita.
Aika monelle tulee neljänkympin kriisi, mutta eihän nyt kaikki ala sekoilemaan tms. jokainen käy sen läpi omalla tavallaan, turha mitään piruja on seinille maalaille, mitä se kenellekin on, kun kukaan ei sitä automaattisesti toisen puolesta voi kertoa.Nämä ketjut vetävät aina puoleensa jonkin sortin häiriintyneitä ihmisiä, jotka ITSE eivät ole tavalla tai toisella tyytyväisiä omiin valintoihinsa ja kaatavat kuraa toisten niskoille.
Mikähän virka tälläkin kyselyllä on?
Nuorena lapsensa saaneet vastailee ja selittää kuinka ovat "tyytyäisiä".
Mä kiersin maailmaa ja biletin kunnes alkoi kyllästyttää. Sitten olikin hyvä tehdä lapsi kun ei biletys tai matkailu enää sykähdytä kun kaikki on nähty.
Mun ei tarvitse odottaa, että pääsis taas baariin tai matkalle, koska ei enää kiinnosta.
Lapset ovat sitten 19 v. ja 16 v. Eli olin melkein 21 kun sain ensimmäisen, ja melkein 24 kun kuopus syntyi. En tehnyt lapsia nuorena, jotta voisin vanhempana matkustella ja ryypätä. Matkustella voi lastenkin kanssa. Ja ryyppääminen ei huvita. Tein lapset nuorena, jotta jaksaisin heidän kanssaan paremmin, ja etenkin etten olisi mahdollisten lastenlasten tullessa liian vanha hoitaakseni ja leikkiäkseni heidän kanssaan. Turha yleistys taas pois kun meitä nuoria äitejä arvostellaan!
lasten isäksi ja jota rakastin. Minulle ei ollut itseisarvo saada lapsia nuorena, että jaksaisin paremmin jne...
Olen aina ihmetellyt näitä tyttöjä, jotka tekaisee lapset ekan Joren tai Penan kanssa siksi, että lapset pitää tehdä nuorina. Eikö olisi oivallisempaa miettiä, että tapaisi miehen, kenen kanssa haluaa tehdä lapset ja kenestä on isäksi ja ketä rakastaa, eikä vain joku nurkkapubin Jore, että sais ne lapset nuorena.
Mikähän virka tälläkin kyselyllä on?
Nuorena lapsensa saaneet vastailee ja selittää kuinka ovat "tyytyäisiä".
Mä kiersin maailmaa ja biletin kunnes alkoi kyllästyttää. Sitten olikin hyvä tehdä lapsi kun ei biletys tai matkailu enää sykähdytä kun kaikki on nähty.
Mun ei tarvitse odottaa, että pääsis taas baariin tai matkalle, koska ei enää kiinnosta.
Lapset ovat sitten 19 v. ja 16 v. Eli olin melkein 21 kun sain ensimmäisen, ja melkein 24 kun kuopus syntyi. En tehnyt lapsia nuorena, jotta voisin vanhempana matkustella ja ryypätä. Matkustella voi lastenkin kanssa. Ja ryyppääminen ei huvita. Tein lapset nuorena, jotta jaksaisin heidän kanssaan paremmin, ja etenkin etten olisi mahdollisten lastenlasten tullessa liian vanha hoitaakseni ja leikkiäkseni heidän kanssaan. Turha yleistys taas pois kun meitä nuoria äitejä arvostellaan!
kakkonen 11
kolmonen 3½
Täytän 40 kahden vuoden päästä. Onnellinen triostani olen minäkin :)
niin lapseni olivat 21, 17 ja 9 vuotiaita.
Esikoinen on 19v ja kuopus 17v.
lapset ovat 16v ja 13v! Jes! Eikä tule enää iltatähtösiä!
Pahin teiniangsti päällä kakaroilla, Sitten alka jännitys pääsevätkö koulusta ulos ja opiskeleen, sitten jännitys mitä sitten tapahtuu. Olis ehkä kannattanut jättää kokonaan tekemättä lapset kun ne on selvästi pelkkä rasite sulle
jos on iloinen niiden kasvamisesta????? :O
lasten isäksi ja jota rakastin. Minulle ei ollut itseisarvo saada lapsia nuorena, että jaksaisin paremmin jne...Olen aina ihmetellyt näitä tyttöjä, jotka tekaisee lapset ekan Joren tai Penan kanssa siksi, että lapset pitää tehdä nuorina. Eikö olisi oivallisempaa miettiä, että tapaisi miehen, kenen kanssa haluaa tehdä lapset ja kenestä on isäksi ja ketä rakastaa, eikä vain joku nurkkapubin Jore, että sais ne lapset nuorena.
Sanoinko tehneeni lapseni Joren tai Penan kanssa??
Esikoisen syntyessä olimme seurustelleet miehen kanssa lähes seitsemän vuotta ja kuopuksen syntyessä lähes kymmenen. Eli en todellakaan tehnyt lapsia ihan vain lasten tekemisen takia jonkun perusjuntin kanssa. Mutta syy miksi emme odottaneet ikääntyvämme kapeakatseiksi snobeiksi, oli tämä jo aiemmin mainitsemani!
Kuinka kauan itse ehdit olla "elämäsi rakkauden" kanssa ennen lasten tekoa?
Lapseni ovat silloin 19, 16 ja 12 hui kamalaa. Onneksi siihen on vie 11 vuotta aikaa.
esikoinen on 20v. toka on 17v. ja nuorin 16v.