Minkä ikäisiä lapsesi ovat kun sinä olet 40v?

Onnenpekka :)

Voi sua... :D

ettekö te oikeesti "elä" vaikka lapset vielä lapsia? kaikki odottaa kieli pitkällä, että omat lapset muuttaa pois kotoa ja pääsee vanhemmat toetuttaman itseään??



Ihan parasta elämää on se kun on pieniä lapsia kotona.



-t.4 vuotiaan äiti ja 4 vuotiaan mummu.

15v, 11v ja 6v.

-1 ja -3 vuotiaita : )

että pääsette nelikymppisinä vapaaksi elämään omaa elämää kun lapset alkaa olla aikuisia.

Ihan vain soisin, että nauttikaa tästä ajasta kun lapsenne on pieniä ja elämästä muutenkin, älkääkä eläkö sitku-elämää.

Omassa ikäluokassani on eri-ikäisten lasten äitejä ja ei nämä "nelikymppisinä vapaaksi päässeet"-äidit sen kummemmin onnellisia ja jaksavia ole. Heillä on paljon tätä ongelmaa, että kokevat elämän meneen ohi kun lapset jo maailmalla. Ollaan miehen kanssa kahdestaan ja tulee se tyhjän kodin syndrooma. Ollaan ensin innoissaan, että nyt vihdoin pääsen elämään omaa elämää. Järkytys on kamala monelle kun huomaa, että ei se nuoruus odottanutkan vaan ollaankin kohta vaihdevuosi-iässä ja nuoruus meni jo.

Surullista on ollut huomata, kuinka moni nelikymppisenä lapsena aikuisiksi saanut sekoilee elämänsä ihan pilalle. Viiskymppisinä sitten ollaan ihan hukassa ja mieletön keski-iän kriisi päällä. Sekaannutaan aikuisten lasten elämään. Monta rasittavaa anoppitarinaa tiedän juuri tällaisista.

Ei se vapaus kokonaan koskaan koita enää kun lapsia olette tehneet. Ette te voi palata enää elämättömään uoruuteen, vaikka siitä tunnutte kovasti haaveilevan. Nelikymppisenä se ei enää ole vapaata nuoruutta.

En tällä kirjoituksella meinaa sitä, että olisiko parempi saada ne lapset silloin tai tällöin. Mutta hämmästyttävän moni nuori äiti tuntuu odottavan, että ne lapset olis 15 ja 18 ja pääsis niistä eroon ja pääsis elämään omaa elämää.

Mitä on se oma elämä jos sitä pitää koko elämänsä kärsimättömänä odottaa?

Siksi sinä nyt nelikymppisenä oletkin jaksamaton luuska kun silloin nuorena kulutit itsesi loppuun.

Joillakin on vaan hyvät geenit, saavat terveitä lapsia ja jaksavat olla heidän kanssaan kunnolla vanhempanakin, eivätkä vaan haaveile siitä että pääsevät heistä pian eroon, kuten sinä.

tyytyväinen, että minun lapseni ovat 17 ja 15.v kun täytän 40.v. Olisi kauheeta jos silloin olisi ihan pikkuväkeä. Tämä siis mielipiteeni henkilökohtaisesti.

ihan kamalaa saada vauva 23-vuotiaana. Tämä siis mielipiteeni henkilökohtaisesti.

ei se ollut ollenkaan kamalaa. :) Nuorena jaksoi yöheräämiset ja hormonihuurutkin paremmin kuin nyt nelikymppisenä olisi jaksanut.

Sinulle ei ikä näytä ainakaan tuoneen sivistynyttä käytöstä. Minä jaksan oikein hyvin, ei tarvitse heräillä öisin vaan nautin täysistä yöunista ja ehdin panostamaan itseenikin kun ei enää valu kenenkään puklut pitkin paidanrinnuksia. Lapseni ovat fiksuja lähes täysi-ikäisiä nuoria, joista en todellakaan halua päästä eroon. Mutta jatka sinä paskavaippojen vaihtelua ja heräile ilolla ensikin yönä imettämään, kun kerran jaksat.

17v, 13v, 8v, 7v ja toivottavasti ehtii syntyä vielä muutama lisää :) Olen siis nyt 34v.

Eli, kun minä 40v. lapset ovat 18 & 16v.

Mikähän virka tälläkin kyselyllä on?

Nuorena lapsensa saaneet vastailee ja selittää kuinka ovat "tyytyäisiä".

Mä kiersin maailmaa ja biletin kunnes alkoi kyllästyttää. Sitten olikin hyvä tehdä lapsi kun ei biletys tai matkailu enää sykähdytä kun kaikki on nähty.

Mun ei tarvitse odottaa, että pääsis taas baariin tai matkalle, koska ei enää kiinnosta.

Olisipa kauheaa jos maailmassa ei olisi enää mitään näkemistä ja kokemista ja ainoa mikä kiinnostaisi, olisi kotona kykkiminen. Vaikka olen paljon matkustellut, silti löytyy aina uusia mielenkiintoisia matkakohteita, niin Suomessa kuin ulkomailla. Ja onneksi meidän muksut tykkää myös reissata, ei tarvitse odottaa nelikymppiseksi :)

16 v. ja 13 v.

olivat täysi-ikäisiä.

En kärsinyt kun nuorena "jumitin" kotona.

Nautin kun lapset oli pieniä ja nuoria, en odottanut kuin kuuta nousevaa, että saan vapauden.

Koskaan en ole katunut mennyttä tai odottanut tulevaisuutta, elän nykyhetkessä ja pidän siitä.

lapset kun olen 40v. kuulostaa aika hurjalta kyllä..

Ja jos nyt tulen vielä raskaaksi (kuten toivon), on silloinen kuopukseni 6-vuotias kun olen itse 40.

Mikähän virka tälläkin kyselyllä on?

Nuorena lapsensa saaneet vastailee ja selittää kuinka ovat "tyytyäisiä".

Mä kiersin maailmaa ja biletin kunnes alkoi kyllästyttää. Sitten olikin hyvä tehdä lapsi kun ei biletys tai matkailu enää sykähdytä kun kaikki on nähty.

Mun ei tarvitse odottaa, että pääsis taas baariin tai matkalle, koska ei enää kiinnosta.

ettekö te oikeesti "elä" vaikka lapset vielä lapsia? kaikki odottaa kieli pitkällä, että omat lapset muuttaa pois kotoa ja pääsee vanhemmat toetuttaman itseään??

Ihan parasta elämää on se kun on pieniä lapsia kotona.

-t.4 vuotiaan äiti ja 4 vuotiaan mummu.

Minä elän, ja nautin sydämestäni näistä vuosista=)

SILTI iloitsen siitä, että jonain päivänä voin aloittaa vaikkapa jonkun harrastuksen, kunhan lapset pärjäävät sen pari tuntia kerran viikossa keskenään. Olenko mielestäsi huono äiti, kun uskallan sanoa että tulen myös siitä nauttimaan oltuani 40-vuotiaana 17 vuotta täysin sidottuna lapsiini??

että pääsette nelikymppisinä vapaaksi elämään omaa elämää kun lapset alkaa olla aikuisia.

Ihan vain soisin, että nauttikaa tästä ajasta kun lapsenne on pieniä ja elämästä muutenkin, älkääkä eläkö sitku-elämää.

Omassa ikäluokassani on eri-ikäisten lasten äitejä ja ei nämä "nelikymppisinä vapaaksi päässeet"-äidit sen kummemmin onnellisia ja jaksavia ole. Heillä on paljon tätä ongelmaa, että kokevat elämän meneen ohi kun lapset jo maailmalla. Ollaan miehen kanssa kahdestaan ja tulee se tyhjän kodin syndrooma. Ollaan ensin innoissaan, että nyt vihdoin pääsen elämään omaa elämää. Järkytys on kamala monelle kun huomaa, että ei se nuoruus odottanutkan vaan ollaankin kohta vaihdevuosi-iässä ja nuoruus meni jo.

Surullista on ollut huomata, kuinka moni nelikymppisenä lapsena aikuisiksi saanut sekoilee elämänsä ihan pilalle. Viiskymppisinä sitten ollaan ihan hukassa ja mieletön keski-iän kriisi päällä. Sekaannutaan aikuisten lasten elämään. Monta rasittavaa anoppitarinaa tiedän juuri tällaisista.

Ei se vapaus kokonaan koskaan koita enää kun lapsia olette tehneet. Ette te voi palata enää elämättömään uoruuteen, vaikka siitä tunnutte kovasti haaveilevan. Nelikymppisenä se ei enää ole vapaata nuoruutta.

En tällä kirjoituksella meinaa sitä, että olisiko parempi saada ne lapset silloin tai tällöin. Mutta hämmästyttävän moni nuori äiti tuntuu odottavan, että ne lapset olis 15 ja 18 ja pääsis niistä eroon ja pääsis elämään omaa elämää.

Mitä on se oma elämä jos sitä pitää koko elämänsä kärsimättömänä odottaa?

Siksi sinä nyt nelikymppisenä oletkin jaksamaton luuska kun silloin nuorena kulutit itsesi loppuun.

Joillakin on vaan hyvät geenit, saavat terveitä lapsia ja jaksavat olla heidän kanssaan kunnolla vanhempanakin, eivätkä vaan haaveile siitä että pääsevät heistä pian eroon, kuten sinä.

tyytyväinen, että minun lapseni ovat 17 ja 15.v kun täytän 40.v. Olisi kauheeta jos silloin olisi ihan pikkuväkeä. Tämä siis mielipiteeni henkilökohtaisesti.

ihan kamalaa saada vauva 23-vuotiaana. Tämä siis mielipiteeni henkilökohtaisesti.

ei se ollut ollenkaan kamalaa. :) Nuorena jaksoi yöheräämiset ja hormonihuurutkin paremmin kuin nyt nelikymppisenä olisi jaksanut.

Sinulle ei ikä näytä ainakaan tuoneen sivistynyttä käytöstä. Minä jaksan oikein hyvin, ei tarvitse heräillä öisin vaan nautin täysistä yöunista ja ehdin panostamaan itseenikin kun ei enää valu kenenkään puklut pitkin paidanrinnuksia. Lapseni ovat fiksuja lähes täysi-ikäisiä nuoria, joista en todellakaan halua päästä eroon. Mutta jatka sinä paskavaippojen vaihtelua ja heräile ilolla ensikin yönä imettämään, kun kerran jaksat.

Mielestään kukaan ei ole ketjussa maininnut että kieli pitkällä odottaa että pääsee eroon lapsista. Kuitenkin moni vanhaäiti haukkuu että olis pitänyt jättää lapset tekemättäo_O

Se että odottaa jotain ei tarkoita että toivoo sen tapahtuvan heti, tämä teidän vanhojen äitien kaaliin ei uppoa. Mä esimerkiksi odotan minun ja miehen 10- vuotis häämatkaa australiaan johon on 4 vuotta:)

Kirjoita pois näitä "kauhutarinoitasi" kummalista ettet yhtään hyvää tarinaa maininnut.

Minä en odota että pääsen elämään omaa elämää nelikymppisenä mutta en kyllä odota että lapseni jäisivät taaperoiksikaan:) En myöskään kaipaa nuoruuden vapautta ja biletystä. Ei kiinosta, ei ole koskaan kiinostanut niinkuin ei montaa muutakaan nuorta äitiä tässä ketjussa, sekin on teidän vaikea ymmärtää että vaikka itse olette sekoilleet nuoruutenne toiset kaipaavat muuta eivätkä halua tuhlata nuoruuttaan sekoiluun ja biletykseen.

Mikähän virka tälläkin kyselyllä on?

Nuorena lapsensa saaneet vastailee ja selittää kuinka ovat "tyytyäisiä".

Mä kiersin maailmaa ja biletin kunnes alkoi kyllästyttää. Sitten olikin hyvä tehdä lapsi kun ei biletys tai matkailu enää sykähdytä kun kaikki on nähty.

Mun ei tarvitse odottaa, että pääsis taas baariin tai matkalle, koska ei enää kiinnosta.

Ootko jotenkin katkera kun nuoret vastailee että ovat tyytyväisiä vai mikä noin harmittaa;)

Mua ei kiinostanut tuhlata nuoruuttani biletykseen joten ei munkaan sitä tarvitse odottaa koska se ei kiinosta vieläkään. Mä osasin silloin jo kiertää maailmaa lapsien kanssa. Ja sitten 40 vuotiaana voin jatkaa sitä miehen kanssa:)

Oot just niitä mammoja joiden elämä loppuu kun lapset syntyy, joten toi mummuäitiys sopii sulle.

tyttö 6 v

poika 9 v

poika 10 v

9, 6 ja 4.

12v, 11v, 10v ja 9v :)