Haluaisitko lapsesi kuolevan samaan aikaan kanssasi
vaikkapa luonnonkatastrofissa tai liikenneonnettomuudessa tms. vai toivoistitko heidän selviytyvän?
Kommentit (13)
Tietenkin toivon, että lapsi jäisi henkiin ja joku ihana ihminen huolehtisi hänestä, jos kuolisin
jos lapselleni jäisi muita läheisiä ihmisiä.
Jos kaikki lähipiiristä kuolisi, toivoisin ettei lapsenikaan tarvitsisi jäädä yksin suremaan.
En niin missään onnettomuudessa tai katastrofissa! En ennen, enkä jälkeen omaa kuolemaani halua heille moista. Olisi hyvä, jos kuolema olisi luonnollinen ja vanhemmat menee ennen lapsia, eli järjestys olisi oikea.
He ovat sitä mieltä, että jos mennään niin mennään kaikki. Sairasta minusta
koska ei ole muita läheisiä,jotka huolehtisivat.
Siis myöskään kunnollista lastensuojelua niin toivoisin hänen mieluummin kuolevan kuin joutuvan kituuttamaan päiviä-viikkoja-kuukausia ja kuolemaan sitten nälkään-kylmään tauteihin. Lapseni siis vasta 3-vuotias eli ei mitenkään selviäisi omillaan vaan henkiinjääminen ilman muiden huolenpitoa olisi vain kuoleman hidastamista hirveässä hädässä.
Mutta jos olisi jokin ohi menevä katastrofi ja esim isänsä tai valtio pitäisi huolen, niin tottakai toivon hänen jäävän henkiin ja saavan täydet mahdollisuudet elämään. Eli esim Japanin katastrofissa toivoisin lapseni selviävän, tai vaikka liikenneonnettomuudessa.
että on helpompaa jos koko perhe kuolee, kenenkään ei tarvitse surra
Katastrofitilanteessa uskoisin tekeväni kaikkeni, että lapseni selviäisivät - mitäpä minusta.
Uskon myös siihen, että löytyy "uudet" vanhemmat jotka kasvattaisivat lapsemme jos molemmat vanhemmista kuolisivat. Ehkä asian käsittelyä helpottaa se, että mieheni on sijaisperheessä kasvanut ja siellä rakkautta ja huolenpitoa saanut ihan siinä missä perheen biologisetkin lapset.
Mikä kysymys tämäkin oikein on?