G: Koetko, että vanhempasi kohtelevat sinua ja sisaruksiasi tasapuolisesti?

Etenkin isäni on aina ollut epätasapuolinen ja pitänyt suosikkeja. Nyt elämän ehtoossa häntä on alkanut toimintansa kaduttaa, mutta koska hän ei näe toimintaansa selkeästi, hän korjaa sitä väärään suuntaan.



Olen perheeni ainoa pidemmälle kouluttautunut, muutin 18-vuotiaana kotoa enkä saanut mitään tukea opiskeluun enkä myöhemminkään. Kun valmistuin maisteriksi, sain lahjaksi melko arvokkaan korun.



Muut sisarukseni saivat autot 18-vuotiaana ja kaikki ovat saaneet rajoittamattomasti rakennuspuuta ja polttopuuta isän metsästä vuosien ajan. Minä kun olen aina asunut kaupungissa, en ole tarvinnut autoa enkä rakentanut taloa, olen jäänyt näistä bonuksista paitsi. Sisartani vanhemmat elättivät kolmivuotisen opiskelun ajan.



Nyt isäni sai päähänsä, että hän on suosinut minua, koska antoi tuon valmistujaislahjan. Niinpä siskoni ja miniät ovat jo saaneet vastaavat lahjat.



Kysymys on kaikkiaan aika pienistä rahoista, mutta huvittaa, kun isä luulee nyt olevansa tasapuolinen, muttei huomaa, että minulta ovat jääneet auto ja puutavara saamatta.

Olen se lellikki.



Sisarukseni tietävät sen: ovat 10 ja 12 vuotta vanhempia kuin minä.

Minulla neljä veljeä. Olemme saaneet rahaa ja vanhempien aikaa tarpeen, tilanteen ja tasapuolisuuden mukaan.



Jonain vuotena ovat auttaneet yhtä lasta paljon esim talonrakentamisessa ja toisena on joku toinen lapsista saanut enemmän aikaa tai rahaa.



Eli aina tasan ei ole juuri yhtäpaljon kaikkea kaikille.



Olen tyytyväinen tilanteeseen

Varsinkin äitini on pyrkinyt aina tasapuolisuuteen, mutta kun siskoni tarvitsi asuntoa varten lainaa, niin ei hänellä niin paljon ollut että kaikille olisi yhtä lailla riittänyt. Minä sain 100% lainan pankista, sisko ei. Mutta nyt kun perinnönjakoa on tehty, sisko on sitä mieltä, että kaikki ollaan aina saatu yhtä lailla myös rahaa... Itse maksoin aikanaan pankkiin 10-14% korkoa omasta asuntolainasta ja sisko maksoi vain puolikkaasta, kun toinen puolikas oli koroton. Olisi omakin asuntolaina lyhentynyt hurjaa vauhtia. Myös toiset sisarukset lainasi äidiltä asuntolainoja aikanaan ilman korkoja vuosien ajaksi. Ja minä olin ainoa joka hoiti äidin asioita, kun hän ei enää itse siihen kyennyt, ja tietty hölmö en perinyt siitäkään edes kulukorvauksia.

Meitä on kuusi ja taloudellisesti on tuettu täsmälleen yhtä paljon, lapsenlapset huomioidaan samanveroisesti ja vuorotellen autetaan kaikkia, kun apua tarvitaan.

työssäkäyvälle pikkuveljelleni vanhemmat syytävät jatkuvasti rahaa, vaikka itsekään eivät ole mitenkänän hyvätuloisia.



Pikkusiskoni asuu vanhemmista 450 km päässä. Vanhempani käyvät lasten päiväkodin isovanhempien illoissa sekä hoitamassa siskon lapsia, jos he sairasstuvat, että vanhemmat pääsevät töihin.



Me asumme vanhemmistani 70 km päässä. Vanhempani eivät ole koskaan hoitaneet lapsiani, eivätkä koskaan osallistuneet päiväkodin ja eskarin isovanhempien iltoihin. Käyvät meillä vierailemassa 1-2 vuoden välein, kun taas siskollani vierailevat useamman kerran vuodessa.

Eli samanlaiset, tai ainakin eurolleen samanhintaiset joululahjat jne. Siskon lapsia äitini hoitaa useammin, mutta hän asuukin siskoni perhettä lähellä. Meille tulee myös aina avuksi kun pyydetään, vaikka asuu kaukana, on sitten aina useamman päivän kerrallaan.

Vaikka kohtelua ei voikaan mitata viivoittimella.

mutta mummini on aika liikkis, kun edelleen ostaa minulle ja kaksi vuotta vanhemmalle serkulleni (olemme siis 23v. ja 25v.) AINA tasan samanlaiset joululahjat, lähettää samanlaiset kortit, antaa mukaan tasan yhtä monta pullaa kun ollaan kylässä, hyvä kun ei mittaa limua lasiin viivottimella niin kuin silloin kun oltiin pienempiä ;)



hän sanookin aina, jos jotain antaa, että "Milla sai ihan samanlaisen" tai "Millalla oli yhtä monta pullaa" jne. Kerran sekkuni sanoi, kun mummi jakoi meille leipomiaan sämpylöitä, että olisi laittanut minulle enemmän, kun minulla mies ja kolme lasta, serkku asuu yksin, mutta mummi halusi laittaa tasan :)

Tavallaan koemme, että ovat olleet tasapuolisia kaikille kolmelle, mutta on vaikea verrata asioita ja tilanteita, joten olemme jättäneet asian sikseen.

Olemme kaikki kolme vain niin erilaisia, eri elämäntilanteissa ja ikäeroakin on (aikuisia yli 25v. kaikki).

äiti ei, vaatii multa koko ajan ihme palveluksia, sisaruksiltani taas ei mitään, vaikka meillä kaikilla on lähes samanpituiset välimatkat ja omat kiireemme.



Isä selkeesti yrittää, vaikka sisaruksista keskimmäinen on selkeästi läheisin sille. (Ja en sano tätä surullisena, koska tuo tunne on molemminpuolinen, mä jouduin elämään vanhempieni kanssa huonot ajat ja vanhemmat sisarukset ne hyvät, joten heillä on eri käsitys siitä, millaisia ihmisiä vanhempamme ovat.)

Olen esikoinen, tyttö, jolta on vaadittu käytöstapoja ja osallistumista kotitöihin ym. Paheksuttu mitä teen/ jätän tekemättä ja aina on tiedetty että minä pärjään (=minusta ei tarvitse huolehtia).



4v nuorempi veljeni on vaavi joka on aina ollut söötti ja ah niin rauhallinen (minä kun olin kamala vauva joka aina huusi..). Veljeni ei joutunut koskaan tekemään mitään kotitöitä ja hänen hölmöilyilleen vain naurettiin (hah hah haa, kaikkea se keksiikin! Onpas hän hauska!)



Tänäpäivänä minä pärjään omillani ja broidi on hieman hunningolla. Edelleen mutsi vain iloitsee riemuissaan kun broidi käy harvoin moikkaamassa ja minä, joka hoidan vanhusten arkihoitoa, saan vain osakseni huokailuja.

Uusioperheen paskanakki,äiti sai uuden miehensä kanssa 2 tytärtä ja mut sysätttiin sivuun. Esim. Mun isoveli ja siskopuolet sai kaikki ajokortit ja autot äitiltä,mä en kuulemma ansaitse. Muut saivat rahaa uusii vaatteisiin ja heitä kuskattii,mä kävelin ja ostin vaatteet kirpparilta. Lähin kotoonta kun täytin 16...

En, mutta mahdotonta se kai olisikin. Isosiskoni on äänekäs, vaativa, huomionhakuinen, kateellinen ja ehtiväinen. Itse olen enemmän syrjäänvetäytyvä. Eli huomiot menivät aika pitkälti isosiskolle. Itse en kyllä hirveästi tykännytkään huomiosta. Että hyvin eritavalla ollaan huomioitu ja kasvatettu meitä, mutta niin kuuluukin, toiset on vaikeampia lapsia ja toiset helpompia.

Näkyy mm. rahassa ja ajassa mitä lapsenlapset saavat.

Rahallisesti ainakin eli kaikki ollaan saatu saman verran. Kaikki asuvat omillaan, joten ei varmaan siinä ole mitään kateellisuutta. Mutta minä olen ainoa, jolla on lapsia, ja aika paljon vanhempani ostavat lapselapsilleen esim. vaatteita ja leluja. En tiedä, aiheuttaako katkeruutta sisaruksissani. Joskus siskoni vähän vihjaisi, että pitäisi antaa saman verran kaikille riippumatta siitä, kuinka monta jäsentä perheessä on. Toisaalta sitten taas itse ostaa paljonkin näille meidän lapsillemme. :)



Miehen perheessä on ollut ennen epäreilumpi tilanne, mutta nyt on tilanne aika tasapuolinen.



En ymmärrä vanhempia, jotka laittavat lapsensa eriarvoiseen asemaan. Mielestäni on jo todella röyhkeää, jos joku lapsi saa jopa ruoan suhteen etuoikeuksia. Mutta täältähän sen luin, että isovanhemmat saavat suosia yhtä lastenlasta muiden kustannuksella, joten ilmeisesti aika yleistä on, että vanhemmilla on suosikkeja. Minulla ei ole, ja tulen AINA olemaan mahdollisimman tasapuolinen. Eri asia on se, jos joku kokee epäreiluutta kohtelussa, mutta ainakaan se ei voi olla sellaista, joka näkyisi kauas. Saman verran rahaa, saman verran lahjoja ja aikaakin yritän jakaa mahdollisuuksien mukaan saman verran.

Näin on yhä ja tulee olemaan aina. Perinnönjakoon en aikanaan edes mene, vieköön kaiken.

eli jos äitini soittaa siskolle eikä minulle, nostan hurjan älämölön siitä, että meitä ei kohdella tasapuolisesti.

kun olen viime aikoina monestakin eri lehdestä tai julkaisusta lukenut siitä, että esikoisen "kuuluu" olla huolehtija ja vastuunkantaja.

Paskat! Sanon minä. Isoveljeni on aina ollut huono vastuunkantaja, hän on saanut aina kaiken anteeksi, ja tietysti vanhemmiltani myös kaiken mitä on tarvinnut. Hänelle esim. parikymppisenä ostettiin kalliit kengät, uusi vaatekerta opiskelujen alkaessa jne. vaikka veli oli ollut kesätöissä.

Itse olin vielä lukiossa, ja joka ikiset tennarit sain itse säästää. Toki vanhemmat joskus jotain ostivat, mutta aina sitä piti anella ja pyytää.



Sama jatkuu vielä niin, että veljeäni höösätään, minulta ei edes kysytä, kuinka minulla menee.

Molemmilla on omat perheet.

aina kaiken sekä henkisesti että materiaalisesti. En jaksa riidellä edes lakiosuutta perinnöstäni, en vaan jaksa.